Onko ketään ollut vuosikymmeniä kotona lasten kanssa?

Ja muuten ei noita hanttihommiakaan saa, jos on lusmu.

Jos ei oman alan töitä niin sitten voi mennä siivoojaks,lehdenjakajaks,laitosapulaiseksi...kyllähän siinä itsetunto kolahtaa kun ei omaa työtä tee, mut kun kattoo vaikka työkkärin sivuja niin kyllä siellä aina jotain on! turha sanoo ettei saa töitä. tai sit on niin avuton xl-pylly joka ei kelpaa ees lehdenjakajaks...

Lehdenjakajana etenkin tienaa niin huimasti, että se ei nykyään meinaa enää rahoittaa teinejäkään.

olen myös tällainen kummajainen, että kuopus on "jo" 4-v. enkä ole kortistossa eli tuloinani ovat lapsilisät. Mieheltä saan toki rahaa. Toisaalta taas elämme aika säästeliäästi, lapset eivät harrasta mitään kallista, leikkiminen tuntuu riittävän vielä kouluikäisellekin. Mutta millään köyhyysrajalla ei siis eletä. Olen haaveillut jonkin ihan pienimuotoisen kotibisneksen aloittamisesta (kun en niitä tuloja niin valtavasti tarvi, kun en kauheasti kuluta), mikä tietysti on aina helpompaa, kun lapset kasvavat. Tai sitten joku osa-aikatyö. Mun on aika vaikea kuvitella, että joku siivoojan ura olisi mahdoton, jos rahantarvetta tulee :) Olen niitä hommia joskus tehnytkin. Tulevaisuudessa on omat riskinsä ja epävarmuutensa, mutta niinhän se on monilla muillakin. Jotkut oikein hyvätuloiset käyttävät rahaa aivan surutta ja lainat ovat kamalat (meillä ei lainkaan), eikä kai ihan riskitöntä ole sekään. Pitää vaan ajatella, että mikä paikka maailmassa on kellekin se luontevin. Minä viihdyn kotona ja siinä sivussa puuhailen monenmoista.



Se taas tuntuu yhteiskunnan kannalta kurjalta, että jotkut opiskelevat pitkään, vaihtavat alaa, miettivät mikä minusta tulee, ja sitten jäävät kotiäideiksi. Mutta luulen, että tähän vaikuttaa se, että ajatus tulla kotiäidiksi joskus parikymppisenä on kauhea mörkö meidän kulttuurissamme. Siinä missä ennen painostettiin naisia kotiin, nyt meitä painostetaan töihin, eli oma valinnanvara on aina kiven alla. Vaatii aikamoista itsetuntoa, jos koulussa hyvin pärjänneenä alkaa parikymppisenä tekemään niinkin ala-arvoista hommaa kuin olla kokopäiväinen äiti! Suomalaisessa yhteiskunnassa on toki hyvät puolensa, mutta yksilökeskeisyys on ongelma. Perhe voisi olla monelle voimavara, mutta sitä ei voi hyödyntää, kun se on niin noloa :)

Niin, sinähän olet kotirouva, etkä kotiäiti. En minäkään sellaisia ymmärrä.

minä olen kotiäiti ja vannoutunut sellainen olenkin. se on mun mielestä yksinkertaisesti paras vaihtoehto lapsille. ja haaveena olisikin olla kotona sinne asti että kuopuskin menee kouluun. ei taida olla mahdollista vaan varmaan nuo menee hoitoon ens keväänä kun kuopus on vähän reilu 2v ja esikoinen 5v.

sinähän et ole kotiäiti, eihän ne sun lapset kotona ole vaan lähteneet jo koulutielle. ei ne lapset sua enää kotona tarvitse. kotirouva tosiaan on oikeampi sana.

Onkohan tuolla kotiäitikeskustelussa vielä eräässä viestissä linkki kotiäitien omalle foorumille... Siellä voi kotiäidit keskustella ilman, että joka toisessa virkkeessä tarvii perustella kotiäitiyttään...

Ei ole tätä päivää mielestäni enää tuollainen miehen tuloilla eläminen.

Anoppi on tylsistynyt ja yksinäinen,miehensä kun on töissä toisella paikkakunnalla.Joskus soittelee miehelleni että voisiko hän lainata 10e että anoppi saa ruokaa,ei oikein kehtaa appiukolta pyytää

Minun äitini oli ahkerasti työelämässä ja on nyt eläkeläisenä aika erakoitunut, eli ei se työelämä sitä takaa, että elämä on sosiaalista ja hohdokasta tappiin asti. Ja kyllä ne kotirouvatkin voivat viettää mielekästä elämää, esim. vapaaehtoistyötä voi tehdä lasten kasvettua yms. Ja vaihtoehtonahan on aina kotoa käsin tehtävä pienimuotoinen työ, esim. käsitöiden myynti myyjäisissä/kirpparilla. Siitä saa ihan yhtä lailla sisältöä elämään kuin monilla työpaikoilla. Minulla on vielä toinen lapsi alle kouluikäinen, enkä todellakaan usko, että alan tylsistyä kotona oloon. Paljon on haaveita, jotka voin paremmin toteuttaa lasten vielä vähän kasvettua.



Parisuhdeongelmia voi myös aktiivisesti hoitaa eikä nurista kaiken johtuvan siitä, että nainen on kotona. Jos ei mieheltä voi pyytää rahaa ruokaan, ongelmia voi olla aika monessakin jutussa siinä parisuhteessa :) Vaikea uskoa, että kaikki ongelmat tuolloin ratkeaisivat naisen työhönmenolla.

Sellaisia, joihin voisi päästä vähemmälläkin koulutuksella ja työkokemuksella ja vaikka osa-aikaista työtä.



Pitää olla joko kokoaikainen uraohjus jos meinaa pystyä työelämässä olemana mukana kaiken aikaa. Lapset eivät oikein sovi tähän nykyajan malliin mukaan.

Kannattaa vaihtaa maata, esim. Sakasassa kotiäitejä arvostetaan edelleen aivan eri tavalla kuin Suomessa.

Olen tietysti ajatellutkin, että minkähänlaista oikeasti on kotiäidin elämä vaikka Saksassa, kun ei ole mikään outo ilmestys. Täällä kun tapaan sattumalta jonkun kerhotuttavan, jota en ole vaikka vuoteen nähnyt ja kysellään kuulumisia, tulee keskusteluun aina sellainen omanlaisensa "tauko", jolloin minun pitäisi perustella sitä, miksen vieläkään ole töissä tai paremminkin pitäisi sanoa, että aloitan työt silloin ja silloin. Minusta on hassua, että kotiäidille yleisimmin esitetty kysymys on, että milloin menet töihin :)



Monet ulkomaalaiset surkuttelevat sitä, kun suomalaisten naisten täytyy tehdä kaikki, eli paahtaa töissä ja hoitaa perhe, kun taas suomalainen suhtautuu niin, että on kunnia-asia saada paljon aikaiseksi. Molemmassa ajattelutavassa on varmaan puolensa. Itse haluan elää rauhallisempaa elämää, ja koska minä hoidan suurimman osan kotitöistä yms. on miehenikin elämä töiden jälkeen aika leppoisaa :) Jos tämä on jonkun mielestä laiskuutta niin olkoon. Voin päivällä käydä av:lla, kun on aikaa, mutta toisaalta ehdin myös tehdä paljon ns. hyödyllisiä asioita.



29

työttömyysavutuksia. Miehen tulot otetaan huomioon. Jos tuloja on n. 1800, silloin ei nainen saa mitään, vaikka olisi oikeasti työtön! Eihän mikään perhe edes selviä 1800e/kk.

Olen tietysti ajatellutkin, että minkähänlaista oikeasti on kotiäidin elämä vaikka Saksassa, kun ei ole mikään outo ilmestys. Täällä kun tapaan sattumalta jonkun kerhotuttavan, jota en ole vaikka vuoteen nähnyt ja kysellään kuulumisia, tulee keskusteluun aina sellainen omanlaisensa "tauko", jolloin minun pitäisi perustella sitä, miksen vieläkään ole töissä tai paremminkin pitäisi sanoa, että aloitan työt silloin ja silloin. Minusta on hassua, että kotiäidille yleisimmin esitetty kysymys on, että milloin menet töihin :)

Monet ulkomaalaiset surkuttelevat sitä, kun suomalaisten naisten täytyy tehdä kaikki, eli paahtaa töissä ja hoitaa perhe, kun taas suomalainen suhtautuu niin, että on kunnia-asia saada paljon aikaiseksi. Molemmassa ajattelutavassa on varmaan puolensa. Itse haluan elää rauhallisempaa elämää, ja koska minä hoidan suurimman osan kotitöistä yms. on miehenikin elämä töiden jälkeen aika leppoisaa :) Jos tämä on jonkun mielestä laiskuutta niin olkoon. Voin päivällä käydä av:lla, kun on aikaa, mutta toisaalta ehdin myös tehdä paljon ns. hyödyllisiä asioita.

29

Ehkä kommentti oli tarkoitettu ironiseksi, mutta oli miten oli, minusta siivous on hyödyllistä. Tai voin käydä pienemmän kanssa kerhossa, leikkiä lasten kanssa, lukea, lähteä läheiselle joelle ruokkimaan kaloja. Lasten näkökulmasta katsottuna tällaiset asiat ovat hyödyllisiä. Ja heidän näkökulmansa painaa minun vaakakupissani enemmän kuin monen muun ;) Tai sitten voin olla kauhea laiskuri ja kirjoittaa vaikka kirjeen ystävälle tai lukea ihan aikuisten kirjaa...



29