Mikä masennuksessa on, kun sitä ei haluta ymmärtää/hyväksyä?

Masennusdiagnoosi tehdään sen perusteella, mitä ihminen kertoo elämästään. Aivokemiaa ei tutkita.



Masentunut voi olla niin lukossa ettei saa testistä pahoja pisteitä. Häntä pidetään turhasta valittajana.



"Masentunut" taas rakastaa voivotella ja mässäillä. Testitulos on selkeästi pahan puolella. Häntä aletaan pitää oikeasti sairaana ja hän saa avun ja säälin.



Työssäni näen, miten masentunut jätetään helposti yksin häpeämään kun taas "masentuneesta" tulee huomion keskipiste.



Masentunut eristäytyy ulkomaailmasta.

"Masentunut" taas pommittaa ulkomaailmaa itseään säälivillä palstakirjoituksilla, valituksilla... syyllistää lähipiirinsä... kostaa... hyökkää sanallisesti niitä päin, jotka uskaltavat epäillä...



Monen "masentuneen" omainen on se oikeasti masentunut. Vuosikaudet kuunnellut samoja katkeria juttuja. Joutunut laittamaan kaikki omat tarpeensa sivuun.



Masentunut häpeää.

"Masentuneella" on sädekehä.

Tätä ei saisi sanoa Suomessa ääneen, vaikka moni on asian joutunut toteamaan.

ihmiset haluavat jotain selkeää,helposti rajattavaa ja siistiä, lokeroitavaa asiaa. Sitä on helpompi käsitellä. Sitten se myös, että kun oireet on niiiin moninaisia, hyvin lievistä erittäin vaikeisiin, niin moni ei tajua, että samasta,ihan oikeasta sairaudesta on kyse. Mieleln hyvinvointi on myös niin uusi juttu; ei sitä ole käsitelty peruskoulun terveystietotunneilla, kuten nuhan hoitoa.Sitten se häpeä...se lymyää varmaan ikuisesti tämänkin kansan sielun syövereissä.

Ulospäin ihminen voi näyttää normaalilta, mutta on kuitenkin vaikka sairauslomalla masennuksen takia. Kyllä semmoista on vaikea tajuta.

Kenelläkään, joka ei masennusta (tai muutakaan sairautta) ole kokenut itse, ei ole mitään oikeutta sitä arvioida.

Itse en ole masennusta kokenut ja hyvin harvoin olen edes alakuloinen. Voin koittaa ymmärtää masentunutta, mutta se ei ole helppoa. Kun itse näkee maailmassa paljon ihanaa ja kaunista (vaikkapa luonnossa), niin ei tajua, miten jollekin kaikki on vain mustaa :(



Kamala sairaus varmasti, en halua yhtään vähätellä, enkä pidä masentunutta laiskana.

lisäksi jos vertaa vaikka samoja oireita aiheuttavaan kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin masennukselle ei ole selkeää, korjattavissa olevaa syytä, vaan "päässä on vikaa". Ja mielenterveysongelma-assosiaatiosta onkin lyhyt matka alkoholiongelmaan ja elämäntapajuoppouteen.

silkkaa sivistymättömyyttä ja tyhmyyttä jos ei masennusta mitään tiedä.

Simppeli ja lyhyt selitys masentuneisuudesta ja taipumuksesta sille löytyy jokaisen aivoista.

Ihmisen aivot erittävät mielihyvähormonia nimeltä serotoniini ja masennukseen sairastuneilla kys hormonin erityksessä ja määrässä on todettu olevan häiriöitä.

Lyhyesti sanottuna.

ja vetää sen masennuksen aina just sillon kun pitäs ottaa lapset tai vaikkapa tehdä jotain lasten kanssa/lasten hyväksi, mutta kun uuden vaimonsa kanssa lähtee bilettämään, mökille tms. ei oo masennuksesta tietoakaan. Lääkäri on kuulemma hänelle sanonut ettei tarvitse tehdä mitään mikä rasittaa tai huolehtia lapsista kun väsyttää ja masentaa. Oli 2,5 vuotta näkemättä lapsiaan tämän syyn takia. On ollut sairaslomalla siis 3 vuotta. Joten mun usko tähän masennukseen on kyllä mennyt kun näyttää olevan aika valikoivaa.

jos ei ole samaa kokemusta. Se on niin äärimmäinen. Minulla on monta vakavaa masennusjaksoa koettuna - silti en enää 5 vuoden terveenä olon jälkeen kykene saavuttamaan sitä kamaluutta, jonka kanssa vuosikausia elin. Kai se mieli suojelee terveyttä näin.



toivon, että saat voimia uskoa paranemiseen - se on kaikkea muuta kuin helppoa, mutta ei se jatkuva kärsimyskään mukavaa ole. Pitää vain uskoa, että muutos on mahdollista.



Aivokemioista vielä: uskon, että niiden heittely masentuneella hyvin usein johtuu elämänkokemuksista. Tunteista, jotka on (olleet) liian raskaita tunnettaviksi niissä olosuhteissa. Onneksi kaikkeen voi palata vielä myöhemminkin, ja saada tappavan taakan purettua, pikku hiljaa.

Tuo on minusta ihan ymärrettävää puolin ja toisin. Kurjat muistot, joita lapset kenties tuovat mukanaan, syventävät alakuloisuutta. Uusi suhde taas on virkistävä asia. Ei kai tämän pitäisi olla vaikea asia tajuta, vaikka sinun kannaltasi toki kurja, sen ymmärrän. Yhden ihmisen masennus ei noudata toisen moraalia ja oikeassaoloa.



Toisaalta ongelma on minusta se, että masennus sairautena on jotensakin määrittelemätön. Sitä ei voi osoittaa jollakin kokeella. Ei ole sellaista asiaa, joka välttämättömällä ja joka tapauksessa kiistattomasti osoittaisi, että tällä ihmisellä on masennus, tuolla taas jostakin elämäntilanteesta johtuavaa alakuloisuutta ja tuo kolmas taas on laiska vätys.



(Muuten, mistä johtuu se, että joku on laiska vätys? Miksi jotkut eivät motivoidu täyttämään jonkun toisen vaatimuksia?)



Aika ajoin näkee väitettävän, että paras lääke masennukseen on pakottaminen työhön ja perseellepotkiminen. Itse masennuksesta kärsivänä väittäisin, että perseellepotkimisterapian tulokset alkavat näkyä, kun masentunut kostaa oikein kunnolla potkimisensa.

En ole ylpeä asenteestani mut mä jollain tasolla halveksin masentuneita.Osa syy on se et tiedän paljon ihmisiä joiden elämä on lapsuudesta asti ollut helpompaa kuin mun ja silti he on masentuneita enkä minä.

Kaikkien pitää pyöriä näiden masentuneiden ympärillä ja ymmärtää ettei he voi tehdä töitä yms.Mut minä en ole ollut päivääkään masentunut tai työtön tai muutakaan vaikka vuosikausien eestaas huostaanotto ja takas kotiin voisi järjellä ajatellen johtaakin sellaiseen.

Tiedän et joillain ihmisillä on geneettinen taipumus masennukseen,heidän aivokemia on erilaista mut välillä ei jaksa ymmärtää kun tietää et osa käyttää masennusta aseena ja tekosyynä.Ikävintä on et oikeasti avun tarpeessa olevatkin saavat saman halveksunnan näiden huijarien vuoksi koska on vaikea nähdä kuka on oikeasti sairas ja kuka ei.

Anteeksi vain, mutta asenteesi on hyvin ylimielinen ja yleensä sen takana ovat kovat hylkäämisen kokemukset etkä ole ehkä saanut riittävästi tukea omiin kokemuksiisi. Siksi otat tuollaisen vähättelevän ja ylimielisen asenteen. Se ehkä ei ole masennusta, vaan todennäköisimmin persoonallisuushäiriö. En sinuna ylpistelisi sillä, että et ole sairastunut masennukseen, vaan olisin huolissani tuollaisesta persoonallisuuden rakenteesta.



Hae apua.