Lue keskustelun säännöt.
Minä en ole kovinkaan onnellinen ihminen
07.08.2011 |
Tasaisen tappavaa jurnutusta tämä elämä suurimmaksi osin, työtä silloin kun sitä on ja muuten ahdistusta siitä kun sitä ei ole, esim nyt alkoi kolmas kuukausi työttömänä kun taas loppui työsuhde 31.5
Parisuhdetta ei ole, mies ei pahemmin minua halua, edellisestä seksikerrasta 5kk.
Olemme kuin sisko ja sen veli ja toisinpäin.
Kotiakin olis kiva laittaa, olen moneen asiaan tod tyytymätön ja koska olen esteetikko ja tarkka niin kärsin näistä sisustuksellisista epäkohdista suuresti, mies ei titty välitä paskan vertaa ja siitäkin tulee eripuraa.
Tätäkö ja tässäkö se elämä oli ja on?? lapsia 2kpl ja ovat ala-asteella, minä 35v.
Välillä, nykyisin yhä useammin, havahdun oikein miettimään kurjuuttani ja sitten ahdistaa ja kuristaa niin että voisin vetää ranteet auki, ainakin teoriassa.
Enkä minä muuta halunnut kurjan lapsuuteni ja nuoruuteni jälk kuin tätä perhe-elämää hyvän miehen kanssa, no sainkin sen, mutta mitäs nämä kaikki sivujuonteet täsäs on eli parisuhteen puuttuminen miehen haluttomuuden vuoksi, säännöllinen työttömyys vuodesta toiseen jne.
Olisi edes se kotijoukkoperhe taustalla tukemassa ja joiden kanssa voisi olla välillä ja viettää ns normalaia sosiaalista elämää mutta "isän" kanssa en halua olla missään tekemisissä ja asuu 550km päässä, äitini saattohoidin hautaan muutama vuosi sitten (olisi nyt 52v) ja isäpuoltani (ollut siitä asti kun olin 9v isäpuoleni) ei kiinnosta elämäni tippaakaan. Eikä siskoani vaikka väittää muuta mutta eipä pidä koskaan yhteyttä vaikka itse soittelen, ehdottelen tapaamisia jne.
Ei jaksaisi enää:´´(
Kommentit (29)
sitähän mulle kohta joku tarjoaa helpotukseksi tähän tuskasan niin miten se helpottaisi? siten ehkä että lapset olis säänn toisen hoivissa mutta eipä muuten ja lisäksi olisi sitten ikävä niitä kun ovat poissa. Ja olisin vapaa harastamaan seksiä mutta toisaalta eipä tuo mikään kova kuhina käy silloinkaan kun olen vaikkapa likkakavereidne kanssa illanvietossa joten miksi olettaisin saavani seksiä eronneenakaan?!
Jos mulla olis se vakityö niin asiaa voisi ehkä harkita, mutta kun ei ole.
Käytännössä minä lähtisin tästä kodistamme litomaan tai koti menisi myyntiin, en tiedä.
Enkä tiedä saisinko alueelta 2-3h+k asuntoja minulle ja lapsille.
Tässä on kuitenkin kaverit, lasten koulu ja harrastusjutut yms.
Ja vuokratasokin olisi ainakin sen 700-800e joten olishan siinä maksamista 2000e bruttopalkallani ja entäpä kun olen työttömänä..
En oikein näe ulospääsyä tästä ja siksikin niin kuristaa:´(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös katkera siitä etten saakaan kolmatta lasta, ettei elämämme edellytykset ja miehen tahto anna sitä myöten.
ap
-etsi itsellesi joku intohimo, harrastus joka tuo sisältöä pitkiin päiviisi
-käykää miehen kanssa parisuhdeterapiassa ja kerro siellä seksittömyydestä sekä siitä, kuinka se sinuun vaikuttaa
-jos haluat sisustaa edullisesti, huutonetistä ja kirpparilta löytyy hienojakin juttuja
-vietä paljon aikaa ystävien kanssa
-etsi itsellesi joku intohimo, harrastus joka tuo sisältöä pitkiin päiviisi
Juu olenkin miettinyt erään harrastuksne aloittamista-käykää miehen kanssa parisuhdeterapiassa ja kerro siellä seksittömyydestä sekä siitä, kuinka se sinuun vaikuttaa
Ei meillä ole vara mihinkään terapioihin ja pelkäänpä että olen liian haavoitettu tällä saralla-jos haluat sisustaa edullisesti, huutonetistä ja kirpparilta löytyy hienojakin juttuja
Jooo...-vietä paljon aikaa ystävien kanssa
Minkä ystävien? mulla on 3-4 kaveria/ystävää jotka osa asuu kaukana ja kaikilla omat kiireensä lastensa, työnsä ym kanssa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota kaikki neuvot harkintaan, ja toteuta niitä miten kykenet. Etukäteen voi tuntua, että mitä hyötyä tästäkin nyt on, mutta et tiedä ennenkuin kokeilet! Minusta tuossakin oli jo kivoja juttuja :) Kunnosta vanhoja huonekaluja, ompele, sinullahan on tosi paljon aikaa kun lapset isoja ja päivät aikaa. Aloita uusi harrastus, ja voit saada sitä kautta kavereita. Ota koira, lapset tykkää, on seuraa ja sen avulla saa aina ystäviä!
Aivan kuin minun kynästä kirjoitettua, melkein sanasta sanaan. Paitsi että olen sinua vanhempi ja parisuhde rakoillut jo todella kauan (ts. sitä ei käytännössä ole).
Itse mietin eroa mutta yksinäisyyskin pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonekalujen tuunaaminen.
Ja lasteni kanssa minä olen päivät viettänyt ja hoitanut kotihommia ja etsinyt töitä.
Nyt kun elokuu alkoi niin paljoa muuta päässä pyörikään kuin se ettei ole vieläkään töitä löytynyt:´(
ap
lienee syytä löytää jotein säännöllistä mielekästä toimintaa.
Esim. punaisella ristillä on ystäväpalvelua, voit ilmoittautua ystäväksi jollekin yksinäiselle tai vanhukselle tai sitten ilmoittaudut ystävän tarvitijaksi, kumpi nyt sinusta tuntuu luontevammalta.
Mannerheimin lastensuojeluliitolla ainakin on tukihenkilötoimintaa myöskin. Menet tukihenkilökurssille, jonka jälkeen voit olla aikuinen perheen ulkopuolinen tukihenkilö ongelmanuorelle.
En ole näitä henk.koht. kokeillut (vielä) mutta muutama ystävä on ja olen itsekin harkinnut. Kenties jostain tämän tyyppisistä jutuista löytyy uutta sisältöä elämään. M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tiedä miksi on niin vaikea lähteä.
tarjoaiskin masennusta diagnoosiksi mutta alakuloisuus ei aina sitä tarkoita.
Tilanteessasi on paljon hyvääkin, riippuen siitä miten sitä kykenet hahmottamaan. Oman elämäsi onnellisuus on riippuvaista sinusta itsestäsi, ei uudesta vauvasta, miehestä, työstäkään itsessään.
Se että mietit asioita ei ole ollenkaan huono asia.
Olennaista on miten suhtaudut nykyisen elämäsi hyviin ja huonoihin puoliin ja näetkö asiat sellaisina että ne vain tapahtuvat sinulle (ihan sama millaisia neuvoja saat, ne eivät kuitenkaan auta, niitä ei voi toteuttaa) vai oletko aktiivinen toimija omassa elämässäsi (mietit perusteellisesti mitä haluat elämältäsi, mikä tekee sinut onnelliseksi ja sitten miten sinne pääset, sen saat).
Sama pätee perheeseen ja parisuhteeseen: parisuhde ei synny, toimi tai ole toimimatta itsekseen vaan olet toinen sen osapuolista, kyse on siitä millaisessa roolissa näet itsesi. Jos haluat voida hyvin, ala hoitaa parisuhdettasi ja hae apua. Ja uskalla miettiä omaa elämääsi miksi et ole onnellinen - syyt siihen voivat lähteä vain omista toimistasi, ei toisista ihmisistä.
Kuten joku sanoikin, onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Jos se on tyhjä, se on tyhjä vaikka vaihtaisit sen kristalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin julmetun tottunut tähän parisuhteeseen, tai sen irvikuvaan, etten osaa/uskalla irrottautua. Kuitenkin ollut tuon saman miehen kanssa 16v ikäisestä..
Tarvitsisin kai jonkin kimmokkeen jostakin ulkopuolelta, vaikkapa sen intohimoakin sisältävän suhteen ja varsinkin sen vakityön.
En varmaan ikinä ole enää seksuaalinen olento, ihminen jota joku haluaa säännöllisesti.
Lobotomia olisi hyvä konsti minulla, en tuntisi, kai, tätä psyykkistä tuskaa tämän asian tiimoilta.
Vaikka en tiedä auttaisiko sekään siihen, että varsinkin pari vkoa kuukaudesta voisin harrastaa seksiä vähän väliä.
Kaikki paska olisi paljon helpommin kestettävissä jos avioliitto olisi ns kunnossa ja seksi, 1 sen liimoista, toimisi.
Tuntuu että olen ihan rikki:´(
ap
en tiedä miksi on niin vaikea lähteä.
Oikeasti.
Tottakai tajuan ja olen kiitollinen siitä että on nuo lapset ja on tämä koti ja olemme kutakuinkin terveitä jne mutta kyllä kai sitä ihminen muutakin tarvitsee ollakseen onnellinen?? tuntuu että koko elämä lipuu ohi, siis naisen elämä.
Ei mene kauaakaan kun oli vaihdevuosista kärsivä vanheneva nainen joka tarvitsee hormonitarrojahanuriinsa ja putkilon liukastetta rööriinsä jotta sen seksin saisi kirjaimellisesti luistamaan.
Joku on joskus sanonut että naisen parhaimmat vuodet seksuaalisuuden kannalta on ikävuodet 30-40 ja minulta niistä vuosista on puolet jo mennyt. Juu on toinen puoli jäljellä mutta täät menoa se mene eyhtä kuivasti, mies ei ole toimintatapojaan muuttanut ei hyvällä eikä vähemmän hyvällä, ei edes lisätestosteronipiikeillä vaikka arvot olivatkin jo ennen niitä norm sisällä.
Plaah, mitä hyötyä tästäkin papattamisesta on, vien vain palstatilaa.
ap
tarjoaiskin masennusta diagnoosiksi mutta alakuloisuus ei aina sitä tarkoita.
Tilanteessasi on paljon hyvääkin, riippuen siitä miten sitä kykenet hahmottamaan. Oman elämäsi onnellisuus on riippuvaista sinusta itsestäsi, ei uudesta vauvasta, miehestä, työstäkään itsessään.
Se että mietit asioita ei ole ollenkaan huono asia.
Olennaista on miten suhtaudut nykyisen elämäsi hyviin ja huonoihin puoliin ja näetkö asiat sellaisina että ne vain tapahtuvat sinulle (ihan sama millaisia neuvoja saat, ne eivät kuitenkaan auta, niitä ei voi toteuttaa) vai oletko aktiivinen toimija omassa elämässäsi (mietit perusteellisesti mitä haluat elämältäsi, mikä tekee sinut onnelliseksi ja sitten miten sinne pääset, sen saat).Sama pätee perheeseen ja parisuhteeseen: parisuhde ei synny, toimi tai ole toimimatta itsekseen vaan olet toinen sen osapuolista, kyse on siitä millaisessa roolissa näet itsesi. Jos haluat voida hyvin, ala hoitaa parisuhdettasi ja hae apua. Ja uskalla miettiä omaa elämääsi miksi et ole onnellinen - syyt siihen voivat lähteä vain omista toimistasi, ei toisista ihmisistä.
Kuten joku sanoikin, onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä. Jos se on tyhjä, se on tyhjä vaikka vaihtaisit sen kristalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun auta kuin yrittää tehdä sille parisuhteelle jotain, jos se on suurin ongelmasi. Mutta tuskinpa pettäminen on ratkaisu mihinkään.
Mies ei ole toimintaansa muuttanut siltikään.
ap
sinun auta kuin yrittää tehdä sille parisuhteelle jotain, jos se on suurin ongelmasi. Mutta tuskinpa pettäminen on ratkaisu mihinkään.
Ja nimenomaan aion suunnitella ja selvittää kaikki asiat ETUKÄTEEN jotta varsinainen ero eli minun pois muuttamiseni olisi mahd. helppo toteuttaa.
Raha ei koskaan ole hyvä syy jäädä,yhteiskunta kuitenkin tukee tässä maassa aika hyvin tuossa tilanteessa olevaa.
että et voi muuttaa häntä, voit muuttaa vain itseäsi.
Olet ehkä kasvanut, aikuistunut, tullut sinuiksi sen kanssa mitä tarvitset elämääsi, ja todennut että tämä ei ole sitä. Kuinka voisit 16-vuotiaana sitä tietää, mitä elämä tuo (ja ei tuo!) tullessaan. Ota menneet vuodet lahjana mutta älä enää katso taakse, älä jää märehtimään siihen mikä JOSKUS on ollut hyvin, nyt se ei enää ole todellisuutta vaan kuuluu jo muistojen joukkoon, pidä ne muistot kaikessa hyvyydessään mutta muuten: katso jo eteenpäin. Uskalla, oman itsesi takia. Kadut muuten kuolinvuoteellasi tuota elämätöntä elämää. Pirkko Arstila kirjoitti eräässä kolumnissaan, että jos jollekin toivoisi toisen mahdollisuuden elää, se on nainen joka on jäänyt vaille seksuaalisuutensa toteuttamista.
Tekstisi sai minut itkemään, varsinkin tuo lainaamasi toteamus Pirkko Arstilalta.
Se iski oikein paistinpannulla vasten naamaani...
ap
ap tästä ketjusta jotain vinkkejä?
jos et ole niin turhan tarkka, niin varmasti löytyy tekevälle töitä. Palkka ei ehkä päätä huimaa mutta se, että pääset pois kotinurkista jo auttaa paljon. Itse olen siivooja vaikka koulutusta on vaikka muille jakaa mutta tämä sopii mulle paremmin, kun ei ole sitä henkistä vastuuta niin paljon.
Jos ei ole ystäviä, niin tee kuten minä ja hanki niitä netin kautta. Itselläni on paljon "ystäviä" ulkomailla eli sellaisia, joille voi kirjoittaa omat tuntemukset ja huolet, on paljon helpompi avautua ennestään tuntemattomalle. Voi kuulostaa oudolta mutta mulla se toimii.
Lähde pois kotoa pyörimästä. Tee asioita yksin. Mene kävelylle, kahvilaan tai leffaan. Älä ole arka, kukaan ei pure. Mulla tämän opetteluun meni melkein kolme vuotta mutta nyt voin jo lähteä ulos tuulettumaan yksin ilman että tunnen itseni ihan luuseriksi.
Toivoo: Entinen onneton, nykyisin jo onnellinen