Ahdistaa :(! Mies haluaa perhelomalle kylpylään...

perheen kanssa kylpylään hus, ja nauti lomasta. Haistat pitkät peilikuvalle ja ala elämään oikeaa elämää.

Läski. Olet ahminut itsesi siihen kuntoon että koko perhe kärsii!

Uimaan vaan. Ei meitä sadanvuoden päästä kukaan muistele miltä me näytettiin.

Kriittisten kognitiivisten prosessien tunnistamisen jälkeen yritetään rakentaa uutta suhdetta kehoon. Usein mukana on myös erilaisia behavioraalisia menetelmiä. Jälkimmäisessä mallissa kehollisuutta pyritään tarkastelemaan ja ymmärtämään heijastuksena määrätynlaisesta merkitysorganisaatiosta, joka pitää sisällään syvää riippuvuutta muista oman arvon määrittämisessä. Tavoitteena on oman yksilöllisyyden tukeminen ja sisäistyneiden standardien muuttaminen palvelemaan lisääntyvää luottamusta omaan yksilöllisyyteen.

Itselläni on lievä klaustrofobia. Se ei kuitenkaan vaikuta lasteni minäkuvaan tai ahdistuneisuuteen välillisesti, koska se ei vaikuta arkilämääni. Minulla oli bulimia nuorena. Menin heti terapiaan. Ymmärsin, että se masentaa, rajoitaa ja ahdistaa minua liikaa ja olin kadottamassa hallintani oman elämän suhteen, sekä kyvyn nauttia elämästä sekä ihmisistä ympärilläni. Jos minulla olisi noin vakava ahdistuneisuushäiriö, hakisin välittömästi apua. Tuohon on elämää rajoittavaa ja masentavaa. En halua pilkata, mutta todella toivon, että ap hae apua. Se on ainoa tapa, että et siirrä ahdistuneisuuttasi lapsiisi.

Olenhan minä tuota avun hakemista miettinyt... Kyllä mä huomaan välillä, että on asioita, jotka oikeesti häiritsevät normaalia elämää. Olen todella pedantti kaiken suhteen. Joidenkin mielestä olen varmaan sitä rasittavuuteen asti mutta itse olen sitä mieltä, että sekoiaisin, jos en jättäisin jotain tekemättä, antaisin itseni lihoa, tekisin asioita puolivaloilla jne. Sitä mä en voi kieltää, etteikö tällainen olisi myös kuluttavaa ja tosiaan tulee joskus mieleen se avun hankkiminenkin. Mutta se varmaan sitten tarkoittaa myös sitä, että joistakin asioista pitäisi luopua ja en ole vielä ihan varma, että pystynkö sellaiseen...

Lasten kanssa pystyn mielestäni olemaan ihan normaalisti. En omasta mielestäni rajoita heitä millään tavalla. Lapseni mm. ovat kaikki erilaisia ruumiinrakenteeltaan. Ja niin he saavatkin olla, vaikka huomaankin, miten esim. vähän pyöreämpi lapsi aiheuttaa ihmisissä kamalia reaktioita :(. Onhan meillä myös ollut aina tiukat kasvatusperiaatteet mutta osaavat lapset sitten ainakin käyttäytyä. Ja osaa ja uskaltaa ne silti myös niitä sääntöjä ja rajoa rikkoa kotona, missä se on ihan hyväksyttävää :).

Menipäs kauaksi alkuperäisestä aiheesta... Ja huolestuneille tiedoksi... En mä sitä reissuun lähtöä ole ajatellut perua tämän vuoksi. Asia vaan ahdistaa mutta lasten takia pystyn kyllä olemaan vähän sillä epämukavuusalueellakin.

ap

tuo on niin surullista, että ihmiset eivät hoidata itseään.

paljon painat ja minkä pituinen olet?

173cm ja nyt painan 57-58kg. Ihan varmaksi en voi sanoa, koska tällä hetkellä vaa'alla käynti on liian ahdistavaa...

mutta sulla on syömishäiriö. lähentelet anorektikkoa. Hae apua!

Vanhemman psyykkisen sairauden merkitys lapsen psyykkiselle kehitykselle on raju. Viimeistään murrosiässä lapsesi ovat todellisessa psyykkisessä vaarassa!



Kuvittelet, että he eivät huomaa. Tottakai he huomaavat.



Pelkäät, että et voi luopua tavoistasi. Sinun on pakko, pelastaaksesi lastesi tulevaisuuden. Siihen saa apua. Myrkytät myös miestäsi, mutta et pysty yksin muuttumaan.

Mutta en ikinä voisi puhua asiasta ääneen. Juuri siksi, että pelkään juuri noita "no on sulla ongelma" ja "sulla menee hyvin, kun tuollaisia mietit" -kommentteja. Jollain tasolla tajuan itsekin, että oon ihan ok. Mittarien mukaan olen normaalipainoinen ja kasvot on ihan kauniit. Mutta sitten on iso takamus, röllykkämaha, selluliittiä reisissä (no ei paha, mutta mielestäni rumaa), iho kalpea ja "pistemäinen", jenkkakahvat. Aikaisemmin suurin ahdistuksen kohteeni oli rinnattomuus, mutta ne korjautin vihdoin viime vuonna laittamalla silikonit. Muita leikkauksia en ole aikeissa tehdä enkä tuota leikkausta kadu. Mutta yritän itsekseni jotenkin opetella tajuamaan, että olen hyvännäköinen nainen vikoineni ja haluan tykätä itsestäni. Mutta vain itsekseni, en kaipaa kenenkään silmänpyörittelyjä.

sairaushan se anoreksia on, toivottavasti edes harkitset avun hankkimista, ettet tartuta lapsiin tuota epätervettä ajattelutapaa omasta kehosta.



Se kultainen keskitie kun löytyisi..liikalihavuus ei ole hyväksi, mutta ei myöskään liika laihuus.

olen saman pituinen kuin ap, mutta noin 9 kg painavampi. Painolukema ei ole minulle se ongelma. Muuta kuin siinä mielessä, että mietin lähtiskö jenkkikset tai leveät reidet parin kilon pudotuksella. Enempää en ole halukas pudottamaan, en halua olla laiha.



35

sanotaankin pitkäksi ja hoikaksi. Mutta totuus on toinen. Alasti näytän ns hoikalta läskiltä. Eli reidet ja peppu on selluliittiä täynnä! Pienet jenkkakahvatkin löytyy ja joskus mahakumpukin.

Kiitos hänelle, nuorena aikuisena se maksoi kolmen vuoden terapian. Se vaikuttaa kodin ilmapiiriin jäätävästi. Usein toivoin, että äitini olisi sydämellinen, rento, suurpiirteinen, spontaani ja tukisi luovuuttamme. Mutta ei. Juoksi jokaisen leivänmurun perässä ja stressasi olemattomia.



Mieti ap vielä sitä terapiaa.

Itsekin arastelin ensimmäistä kertaa, mutta se olikin tosi vapauttavaa! Siellä näki niin monenlaisia vartaloita ettei tosikaan. Ja niitä kauniita vartaloita näkyi melko tasan vain nuorehkoilla naisilla. Tosiasia on että suurimmalle osalle tulee selluliittia ja jonkinverran kiloja. Siinä joukossa meni omatkin reisimuhkurat ;).



Oikein mukavaa lomaa.

JOo. Kyllä muakain ahdistaisi jos joutuisin menemään johonkin vitun kylpylään. KOSKA mies näkisi parempi kroppaisia naisia kuin mä...

Sillä, että en tykkää omasta kehostani, ei ole mitään tekemistä sydämellisyyteen, rentouteen, spontaaniuteen ja luovuuden tukemiseen. En ole ollenkaan ankara muutoin. Päinvastoin, mieheni valittaa että olen liian huoleton ja innostuva.



35

ja joo muutama ylimääränen kilo on,mutta jos jollain intoa tuijotella siellä mua niin sepä on sen ongelma ei mun:)...Joten nyt lopetat tollasen ja lähdet viettämään mukavaa kylpylälomaa perheen kanssa

siitä, että normaalipainoa lähentelevä ihminen on sen verran harvinainen näky kylpylöissä, että parempi vain, ettet ole. Sen verran vittumaisia katseita itse sain 50-kiloisena siellä valasjengin keskellä.

Jos koet katseet automaattisesti vittumaisina ja on hirveä tarve valastella muita ihmisiä, niin pakko olla päässä jotain vikaa.