Lue keskustelun säännöt.
Tunsin myötähäpeää...
06.08.2011 |
Asumme vanhassa talossa vanhojen tavaroiden keskellä. Kaverini tuli käymään uuden miesystävänsä kanssa. Tämä kiersi pitkin taloa ja hoki, että "tätä kun pääsisi myymään" ja kävi läpi varmaan koko näkyvän irtaimiston puristelasimaljakoista kaappikelloon. Kahvipöydässä ynnäili ääneen, paljonko saisimme, jos myisimme ruokasalin kaluston. Kuistilla ynnäili, mitä saisi ikkunoista, jos ne myisi yksitellen sisustustaulujen kehyksiksi jne.
Lopulta oli pakko sanoa, että meillä ei mikään ole myynnissä, en aio lähteä Ikeaan ostamaan "paljon kätevämpää lipastoa liukumekanismilla" vaan olen hyvin mieltynyt tähän vanhaan piironkiin, jonka laatikot lonksuvat. En ymmärrä, miten joku voi nähdä kodin pelkkänä tavarana.
Kommentit (9)
Olisit sanonut että myy ittes, juntti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä näe yhtään ihmeellisenä sitä, että meillä on kahvi pannussa ja lautasina eripari-Arabiaa.
Siis kumpi puhui noita juttuja, kaverisi vai miesystävänsä?
Mutta miksi sä myötähäpesit, ei mitään syytä, kaverillas ois ollu.
Varmistin vaan ap:lta, että kumpi se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi sä myötähäpesit, ei mitään syytä, kaverillas ois ollu.
joka ei nähtävästi ennen ollut tajunnut, että miesystävä määritti kaiken euroina. Ja jopa tarjoutui myymään !!! tavaramme, kun (ei jos) joskus haluamme niistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hauska kaveri, tälle saatte vielä monta kertaa nauraa :-)
Jotkut vaan näkevät kaiken rahana.