Onko akateemiset kädettömiä?

vaan sulle jostain katkera, tai kateellinen..

jaloilla me tehdään kaikki paitsi näyttöpäätetyö.



Merkonomit taas ei ole akateemisia. Enkä tiedä riittääkö merkonomin tarkkuus kirjoneuleeseen mä luulen että siinä vaaditaan tarkempaa työtä ettei tule ihan kauhea.

Joudutteko te muut kuuntelemaan tällaista?

Ei minulle ainakaan ole mitään tuollaista sanottu vaikka ihan maisteri olenkin ;) .

Joskus kylläkin ihmettelen miten mieheni on niin kätevä esim. autonkorjaamisessa tai remontoinnissa (vaikka on tohtori).

olen maisteri ja aina harrastanut ompelua, neulontaa, puutarhanhoitoa, kokkailua, leivontaa jne.

Eli en ole kädetön, eikä mua kukaan ole sellaiseksi haukkunutkaan.

ja osaan leipoa ja laittaa ruokaa, keittää mehua, hilloa ym säilöntää. Kuivata tai suolata sieniä. Kutoa mattoja kangaspuilla, tehdä polttopuita, siivota ja hoitaa puutarhaa (vaikkakin melko boheemisti :)) Ommella osaan, mutta en osaa neuloa hyvin.



Mutta vastauksena kysymykseesi; en ole törmännyt tuollaiseen suhtautumiseen. Johtuu ehkä siitä, että perheessäni kaikki ovat akateemisia, kuten myös tuttavistani reilusti suurin osa. anna siskosi puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuulostaa lähinnä kateelliselta!

Sen sijaan saan kotipaikkakunnalla vieraillessani kuulla jatkuvaa vittuilua siitä, että asun Helsingissä. Enkä itse pidä sitä mitenkään kummallisena asiana enkä todellakaan leuhki, ku oon niin stadista...

eikä päässyt. Koulunkäynti takkusi aina, minä taas olin hyvä koulussa.



Alkaa olla mitta täynnä tuota asennetta... Maksan tässä nyt vissiin sitten edelleen niitä alakoulun stipendejäkin...



ap

niin koita vaikka kehasta siskoa useammin siitä mitä hänellä on ja mitä hän on elämässä saanut aikaan.

Se että alat urputtamaan että ei ole sinun vika että hänellä ei ole korkeaa koulutustasoa jne. ei auta yhtään mitään. Se vaan lisää siskon katkeruutta sinua kohtaan.

en ole joutunut kuulemaan moista. Hyvin luultavasti sisko on kade.

Tapa lienee peruja siitä, kun koulussa pärjäämättömiä ja heidän vanhempiaan lohduteltiin, että "kyllä tuo teidän Matti on sitten kätevä käsistään". Haluttiin siis löytää jotain hyvää lapsesta ja jos ei älli riittänyt niin aina sitä tekijälle löytyi paikka vaikka raksalta.



Voipi olla, että siskoasi on kannustettu koko ikänsä kehumalla hänen kädentaitojaan - oli niitä tai ei - ja sitä kautta siskosi on löytänyt tai kuvitellut löytäneensä vahvuutensa. On sitten helppo vähätellä koulutetumpaa siskoa omimalla noita taitoja ja haluamalla uskoa ettei kenelläkään voi olla kaikkia taitoja (=älliä sekä kädentaitoja). Anna siskosi pysyä luulossaan, on sitten helpompi elämä hällä.

mutta onhan se nyt kornia, että minä en edes omassa kodissani saa tehdä mitä haluan... Minä olen aina itse ollut innostunut käsitöistä ja kai minä nyt omat synttärit sentään haluan järjestää.



ap

Huh huh. Vai etta 'oikein maisteri'. ;-) Onneksi lahipiirini on koulutettua itsekin niin en ole joutunut tuollaista kuuntelmaan...

ja kantaa sisällään jotain kivikautista suhtautumista akateemisuuteen, jossa yliopistossa opiskelleet nostetaan jollekin oudolle jalustalle, johon on sitten hyvä heitellä niitä kiviä...



Vaikea sanoa mitä tuossa voisi tehdä, ehkä lähinnä sitten yrittää olla puhumatta mitään koulutukseen/töihin liittyvää ja katsoa, että jatkuuko tuo käytös edelleen.

Siskon mielestä se on kerskailua... Kerran oltiin samassa kyläpaikassa ja kerroin mielestäni hassunkin jutun yhdestä kommelluksesta töissä. Sisko soitti jälkikäteen ja haukkui, kuinka tahditon olin ollut - kun pitäisi muistaa, ettei kaikilla ole ollut yhtä suuria mahdollisuuksia, eikä kaikki ole päässeet yhtä hyvään työpaikkaan.



ap

Siskosi on sinulle todella katkera edelleen tai jotain! Tuollaista puhetta ei kenenkään tarvitse sietää.

Näpäytä takaisin, maisterin tutkinto ei ole mikään erityisen suuren älyn merkki tai tae onnelliseen, rikkaaseen.... elämään. Ennen oli toista, mutta silloihan ylioppilaatkin kulki kesät lippiksessä.



Mutta ihan ensimmäiseksi voitsit kyllä asiallisesti kysyä siskoltasi, että mikä mättää? Miksi noin keljuilet?



Maisterina ja jatko-opintoja tekevänä osaan siivota ja tehdä ruokaa. Ja rakastan käsitöitä.



Tsemppiä ap:lle.

musta ap kyllä oikeasti tuntuu siltä, että sinä olet tuon akateemisen kyvykkyyden lisäksi myös käytännön asioissa taitavampi :) Silkkaa kateutta.

usein se on niin että jos päässä luistaa niin käsillä ei tapahdu kuin sutta ja sekundaa

Omassa tuttava piirissä tämä pitää lähes täydellisesti paikkansa. Tyyliin lääkäri joka onnistuu katkaisemaan instrumentin tuonne alakertaan jne siis tosiaan ei työssään onnistu käsillä jos mitä pitää tehdä

Mutta poikkeus vahvistaa säännön!

Sisko on ruvennut aina heittelemään letkauksia, että minä en voi leipoa, kokata, tehdä käsitöitä, siivota, tehdä puutarhatöitä, osata mitään käytännöllistä koska olen "oikein maisteri".

Jos on jotain tekotalkoita, minua ei edes pyydetä, koska olen "niin hieno", ettei se oli "minun juttujani".

Kun neuloin villapaidan, johon suunnittelin itse kirjoneuleen, siskoni haukkui sen "merkonomin tarkkuudella tehdyksi". Kun hän vastaavasti on "luova".

Kaiken huippu oli se, että nyt siskoni etukäteen jo haukkui lapsen synttärit, kun "eihän sinne tule edes mitään kunnon tarjottavaa", jos minä ne laitan.

Joudutteko te muut kuuntelemaan tällaista?

vaan siskosten huonoista väleistä!

Ota hajurakoa siskoon, miksi sinun pitäisi kuunnella tuollaisia ilkeyksiä. Mitä vastaat hänelle - ilkeilettekö kenties tasapuolisesti?

En ole kädetön, mutta en myöskään mikään yleisnero, jolta luontuisi työ kuin työ. Luulen, että tilanne olisi täsmälleen sama vaikka koulutukseni olisi joku muu.

vaikka olen sekä akateeminen että laiska kotitöissä. Tai sanotaanko, että selektiivisesti motivoitunut. Halutessa kyllä onnistuu ihan mikä vain ruusta siivoukseen. Kaipa lähipiiri sen tietää, kun ei minua viikkosiivoojasta kuittailla vaan oikein kannustetaan palveluiden käyttöön. Äiti ihmettelee, ettemme vie lakanoita pesulaan jne.

Minä olen pikkusisko, hän on isosisko. Ja se suhtautuminen on aina välillä ollut alentuvaa/mollaavaa ehkä jotenkuten normaalin rajoissa, mutta nyt tää piikittely on minusta jotenkin riistäytynyt käsistä...



Hänellä ei ole hyvä olla, erinäisten kolhujen takia, mutta en jaksa olla tällainen sylkykuppi.



ap