Niin vain kävi mullekin, että on alkanut huvittaa ensimmäistään odottavien

Pitäisikö vanhempien toitottaa kuinka eteviä ne muiden lapset on, mutta heidän omansa on ihan tavallinen lapsi vain?

tai no kohta jo 1 vee, mutta onhan sitä liikuttavaa seurata kun ne pörrää sen lapsen ympärillä:) Toisaalta tekisi mieli sanoa, että antakaa sen lapsen nyt hetki olla rauhassa. Ja se luulo, että juuri se heidän lapsensa on maailman ihmeellisin ja etevin

Itsellä raskaudet on olleet niin helppoja ettei ole ollut tarvetta hössätä, enkä luonteeltani ole muutenkaan hysteerinen joten en saanut mitään khtauksia jos paljastui että olin syönyt vaikka pellavansiemeniä jossain ruuassa...

Aika sääli jos odottaa vauvaa eikä ole kiinnostunut siihen liittyvistä asioista. Monille lapset ovat hartaasti odotettuja, ei mikään itsestään selvyys joita putkahtelee silloin tällöin.

mutta sä olet itse naurettava pelle... Anna muiden iloita tavallaan ja tehdä mitä parhaaksi näkevät. Se, että sinä et enää ensimmäisen lapsen jälkeen jaksa muista huolehtia kunnolla, ei tee muista naurettavia... vain sinusta.

Eli jos ei esittele joka hemmetin nippeliostosta vaaville ja saa unettomia öitä kun anoppi sanoo jotain mukaloukkaavaa, ei siis huolehdi seuraavista lapsista kunnolla?

No, minä olin aivan sekaisin kun eka syntyi, pieni maailman napa, ja todellakin loukkaannuin kun hän ei muiden mielestä ollutkaan maailman paras lapsi. Joten nyt viiden lapsen äitinä osaan todellakin asetella sanani ja onnitteluni ensimmäisen lapsen saaneille pöllähtäneille vanhemmille :)

herneen nenäänsä, kun taitavat tunnistaa itsensä:)

Aika sääli jos odottaa vauvaa eikä ole kiinnostunut siihen liittyvistä asioista. Monille lapset ovat hartaasti odotettuja, ei mikään itsestään selvyys joita putkahtelee silloin tällöin.

Voi teitä. Ei raskausaikainen mielenkiinto omaa kohtua kohtaan yhtään korreloi siihen miten sitä pikku tulokasta kohdellaan syntymän jälkeen. Todellisuudessa jotkut vastasynnyttäneet äidit ovat raivon partaalla, mielenkinto kohdistuukin hänen sijastaan vauvaan.

mutta en kyllä koskaan tehnyt mitään kuvaamasi kaltaista. Eikä onneksi ystävänikään.

Eli jos ei esittele joka hemmetin nippeliostosta vaaville ja saa unettomia öitä kun anoppi sanoo jotain mukaloukkaavaa, ei siis huolehdi seuraavista lapsista kunnolla?

No, minä olin aivan sekaisin kun eka syntyi, pieni maailman napa, ja todellakin loukkaannuin kun hän ei muiden mielestä ollutkaan maailman paras lapsi. Joten nyt viiden lapsen äitinä osaan todellakin asetella sanani ja onnitteluni ensimmäisen lapsen saaneille pöllähtäneille vanhemmille :)

vanhemmat ovat niin neuvottomia tässä neuvoloiden ihmemaassa?



Ja hellyyttää vain se, että vauvasta ollaan niin pää pyörällä! Ei se ihanuus kadonnut viidennenkään kohdalla, otteet vain olivat varmemmat ja mieli rauhallisempi.

mutta sä olet itse naurettava pelle... Anna muiden iloita tavallaan ja tehdä mitä parhaaksi näkevät. Se, että sinä et enää ensimmäisen lapsen jälkeen jaksa muista huolehtia kunnolla, ei tee muista naurettavia... vain sinusta.

Olen kolmen lapsen äiti, jonka raskauksista vain yksi meni normaalisti. Muissa sain pelätä sekä omani, että lasteni terveyden, elämänkin puolesta. Lopulta sain elävät lapset, joista kahdella vain pieniä harmittomia vammoja (toisella todettu jo ultrissa ja toisen piti olla se perheen normaali tapaus).

olen tosi iloinen, että odottajat noin ylipäänsä ovat huolissaan raskauden etenemisestä. Se tarkoittaa, että he oikeasti ymmärtävät kuinka hauras uusi elämä on. Itse olin esikoisen kohdalla hyvin huoleton, kunnes sitten kaikenlaista sattui ja pelkästin lapsen kuolevan kohtuun 7. raskauskuukaudella. Nyt tuntuu hullulta etten pitänyt tarkemmin oikeuksistani kiinni ja suojellut lastani raskausaikana - halusin vaan olla työntantajan silmissä reipas enkä sellainen haukutta odottaja joka tekee numeron joka asiasta vain koska on raskaana. Toisessa raskaudessa tajusin jo, ettei kyse ole minusta vaan lapsen koko elämästä, sen tärkeistä ensimmäisistä hetkistä ja on minun tehtäväni suojella häntä - silläkin uhalla etten miellytä kaikkia.

Voin kokemuksesta sanoa, että tieto lisää tuskaa. Minua huvittaa puolestaan se, että jotkut eivät tajua olla huolissaan kaikesta raskausaikana.

kun oon täysin hysteerinen toisessa raskaudessa, vaikka ensimmäinen meni siinä sivussa. Siis aivan hohhoijaa todellakin,ja ei auta, vaikka tajuan sen itse.

sitä huvittua vaikka siitä, että teini käyttäytyy typerästi, suuttuu, möksähtelee ja pukeutuu hassusti. Voi ajatella, että minä aikuisena ihmisenä olen viisaampi enkä käyttäydy noin. TOdellisen viisauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. VOi sanoa, että elämästä on oppinut jotain, kun osaa panna itsensä toisen asemaan ja pitää myös oman menneisyytensä mielessään.

mutta sä olet itse naurettava pelle... Anna muiden iloita tavallaan ja tehdä mitä parhaaksi näkevät. Se, että sinä et enää ensimmäisen lapsen jälkeen jaksa muista huolehtia kunnolla, ei tee muista naurettavia... vain sinusta.

Oikein "hävettää" näin jälkikäteen se kauhea hössötys ja hohkaaminen. :D



Mut se oli sillon todellista ja aitoa.



Tokan kanssa osaa sit ottaa vähän iisimmin. :)

Samaa oon miettiny....Ekan kanssa kaikki oli nii ihmeellistä.

En ollut hysteerinen minkään suhteen enkä ollut huolissani juuri mistään. Vauvaakin hoidin varsin reippaasti ja liikuimme tosi paljon. Kolmen muun lapsen raskausaikana ole stressannut paljon enemmän kaikesta. Syömisten suhteen olen ollut tarkka mutta en hysteerinen.



Kaikkein eniten olen nauttinut tästä neljännen lapsen vauva-ajasta. Johtuu paljon siitä, että vauva on ollut vastasyntyneestä lähtien tosi helppohoitoinen ja kasvaessa hänestä on paljastut ihanan iloinen ja tyytyväinen persoona. Toisaalta asioiden tuttuus tekee vauvan hoitamisesta mukavaa eikä ihmettele turhaan sellaisia asioita, mitä ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa ihmetteli.



Minua ei varsinaisesti naurata ensimmäistä lastaan odottavien hysteerisyys tai ensimmäistä vauvaansa hoitavien intoilu mutta eipä kyllä toisaalta kiinnosta kamalasti ne "joko teillä käännytään" -jutut.

selviääkö vauvakaan, kun lapsen isä oli kuollut. Hysteeristähän se oli, mutta ketään ei kyllä naurattanut.

Kaikki enemmän ku yhden lapsen äidit jotka on olevinaan niiin paljon parempia kuin ensimmäistä odottavat tai yhden kanssa elävät. Jos teidän itsetuntoa kasvattaa ja elämänlaatua parantaa muille hymistely, niin siitä vaan. Jokainen raskaus on spesiaali asia, ja ois se nyt aika outoa jos ei ekasta olis ihmeissään, iloissaan, peloissaan jne. Kuuluu osana äiteyteen kasvamista. Toivon ettei musta tule koskaan kaltaistanne Mammaa, joka suhtautuu alentuvasti ensikertalaisiin. T. Neljännestä raskaudesta sekaisin olevaKaikki enemmän ku yhden lapsen äidit jotka on olevinaan niiin paljon parempia kuin ensimmäistä odottavat tai yhden kanssa elävät. Jos teidän itsetuntoa kasvattaa ja elämänlaatua parantaa muille hymistely, niin siitä vaan. Jokainen raskaus on spesiaali asia, ja ois se nyt aika outoa jos ei ekasta olis ihmeissään, iloissaan, peloissaan jne. Kuuluu osana äiteyteen kasvamista. Toivon ettei musta tule koskaan kaltaistanne Mammaa, joka suhtautuu alentuvasti ensikertalaisiin. T. Neljännestä raskaudesta sekaisin oleva