Pitääkö paikkansa, että pitkään (min. 10kk) imetetyillä

1. lapsi, täysimetys 6kk, jonka jälkeen pakko lopettaa. Pitkään nukahti ainoastaan jos sai näpertää äidin tai isin sormia. Sitten omi isänsä untuvatyynyn, joka piti olla mukana joka paikassa, jossa oli tarkoitus nukkua vaikka vain päiväunet.



2. lapsi, täysimetys 6kk jonka jälkeen erossa äidistään 3kk (olin sairaalahoidossa). Ei koskaan minkäänlaista turvariepua/-lelua, mutta useimmiten jokin (vaihteleva) unilelu.



3. lapsi, täysimetys 6kk ja osittaisimetys 1v2kk asti, unilelu kuten 2:lla



4. lapsi (s. rv 26), täysimetys n. 3,5kk ikään, imetys 1,5-vuotiaaksi, unilelukuvio kuten 2. ja 3.



5. lapsi (s. rv 29), täysimetys n. 3,5kk ikään, imetys jatkuu edelleen (1v1kk), ei toistaiseksi unilelua/-riepua.

minä imetin 1,5v eikä ole ollut tytöllä mitään turvaleluja ikinä. Myös mun äiti imetti mua pitkään (yli vuoden) eikä ollu mullakaan sellasia, toisin kuin veljelläni joka sai tissiä vaan 3kk.. Ei sillä että tästä mitään yleistystä vois vetää, mut mielenkiintosta et nää ainaki natsas :)

Meidän poika, jota imetettiin 1v 9kk, ei kaivannut turvalelua imetyksen aikana. Lopetuksen jälkeen noin kuukauden ajan hänelle oli tärkeää saada joku unilelu käsiinsä, mutta sitten se jäi pois. Tällä hetkellä hän on 2,5v eikä käytä unilelua.



Toisaalta esikoiseni, tyttö jota imetin vain kuukauden, on yhtälailla tarvinnut turvalelua vaihtelevasti, toisinaan kyllä mutta suurimman osan ajasta ei.

Heillä ei ikinä ollut mitään tiettyä turvalelua, rättiä tms. Ei imetyksen kestäessä eikä sen jälkeen. Yritin kyllä tarjota tiettyä unilelua kummallekin heti vastasyntyneestä lähtien, mutta eivät kyllä "kiintyneet" niihin, ei sitten millään.

kukaan ei ole syönyt tuttia eikä käyttänyt varsinaista unilelua/rättiä.



Ensimmäinen nukahti räplätessään omaa napaansa, seuraava omaa korvaansa nuorimmallainen nyt vajaa 2v ja nukahtaessaan näplää peiton kulmaa.

eikä korvikkeella ruokitulle lapselleni koskaan olleet "turvalelut" tarpeen.

kaikkia imetetty n. 7 kk, yhtä lähemmäs 8 kk. Toisella lapsella ainoastaan pehmolelu, joka tärkeä nukkumisessa, kellään ei mitään riepuja tms. Tämä lapsi nyt 7 v. Hän myöskin ainoa, jonka n. 5 kk iästä saattoi laittaa sänkyyn ja hän nukahti siihen itsekseen.

Pohjimmiltaan asiassa taitaa olla kyse siitä, että mitä enemmän lapsi saa syliä, lohtua, huomiota ja läheisyyttä, sitä pienemmällä todennäköisyydellä turvaleluakin tarvitaan. On paljon kiinni myös lapsen omasta persoonasta, siinä missä toinen kaipaa taukoamatonta turvaa, toinen pärjää vähemmälläkin.



Imetyksellä siis on yhteys asiaan, mutta vähän samalla tavalla kuin jäätelöllä ja hukkumiskuolemilla - molempia tapahtuu kesäisin, mutta syy-seuraussuhdetta niillä ei yksinkertaisesti ole.

että kun lapsi joutuu pois äidin/isän läheisyydestä, hän tarvitsee jonkin turvallisen korvauskohteen, joka muistuttaa äidistä/isästä. Kaikki lapset eivät tarvitse mutta jotkut kyllä.



Meidän esikoinen sai kyllä lohtua, syliä ja turvaa, mutta jo 5 kk:n iästä lähtien valitsi sen unilelunsa, josta tuli tosi tärkeä. On tärkeä tänäkin päivänä (lapsi 5 v). Esim. kun lapsi oli 10 kk ja lähdimme mökille, unohtui unilelu kotiin. Esikoinen siis nukkui mökillä välissämme, mutta silti kaipasi unilelua. Onneksi autosta löytyi korvike. Esikoista imetin 8 kk (täysimetin 6 kk).



Kuopusta en täysimettänyt päivääkään, ja osittaisimetyskin jatkui vain 2 kk. Ei ole tarvinnut unilelua. Nyt on 1,5 vuotta eikä unilelua kaipaa.

meidän 1,5 vuotta imetetyllä on sänky täynnä pehmoja, ja ne on tärkeitä reissuille yksi pääsee mukaan

Imetin tyttöä 1v2kk ikään asti (täysimetys ensimmäiset 6kk). Rakas nalle on silti tosi tärkeä nukkumaan mennessä ja otetaan halattavaksi myös jos tulee vaikka joku pipi.

...on paljon pitkään imettäneitä (vähintään taaperoksi asti, usein 2-3 vuotta) ja on tästäkin juteltu: useimmilla lapsilla ei tosiaan ole mitään turvalelua/unilelua/rakkainta pehmoa tai muuta ns. kiintymysobjektia.



En tiedä olisiko asia eri jos ei olisi muutenkin aika lapsentahtista se meno tuttavapiirini perheissä, eli lapset myös nukkuvat perhepedissä, imetys menee lapsen rytmien mukaan eikä sitä pidetä "ruokailuna" vaan myös lohtuna jne.



Mutta kyllä imetetyissäkin lapsissa on niitä jotka myös kiintyvät johonkin rättiin tai nalleen.



Esikoisellani (imetin useampia vuosia) ei ollut missään vaiheessa mitään sen kaltaista, eikä häntä kiinnostanut milloinkaan pitää rättiä tai pehmolelua sylissä tai hypistellä muuta kuin korkeintaan minun sormeani tai hiuksiani tai pitää kättä rinnalla (eikä sitäkään mitenkään usein).



Kuopus on vasta 8 kk ikäinen, hän on myös lapsentahtisesti imetetty mutta ei ole koskaan imenyt niin pitkään ja useasti, ja nukahtaakin joskus pitäen jotain pehmolelua käsissä. Voisin kuvitella että hän haluaisi myöhemmin jonkin tietyn lelun unikaveriksi.

ei taaperoiässä ole tarvetta turvaleluille ym.? Eli siis nallet, unirievut jne.

en oo koskaan tollasta kuullu, mutta meidän perheessä ainakin pätee. esikoisella on turvalelu, unilelu joka mukana jokapaikassa. en imettänyt esikoista.

kuopusta imetin 12kk, häenllä ei ole mitään turvariepua/lelua ikinä ollut

vuosia oli turvarätti kun tenavien epulla. omalla lapsellani ei koskaan ole ollut, pulloruokittu

ja olen havainnut samaa lähipiirissä.



Pitkään imetetyt eivät ole myöskään halunneet tuttia tai ovat jättäneet sen itsestään pois noin 6 - 9 kk iässä.

6 kk iässä.

Toista imetin 20 kk, hänellä on uni/turvalelu.

mistä näitä outoja aatoksia oikein sikiää?

ei mitään rättejä tms käytössä koskaan, ei ole tullut mieleen sellaisia edes tarjota

tarvinneet mitään tiettyä unikaveria...ovat kokeneet turvallisuuden tunnetta ilmankin. Toki pehmoja petissä ollut mutta ei niitä ole nukahtamiseen kaivattu.