Tiedät mitä mieltä miehenne on, jos tulet raskaaksi ja sikiöllä onkin Down syndooma?
Mitä itse tekisit?
Kysymys tuli mieleen, kun näin yhden perheen, jossa kaksi isompaa tervettä lasta ja n. 2-vuotias Down. Perheen isä ei näyttänyt kauhean onnelliselta, rasittuneelta ennemminkin.
Kommentit (59)
eivät saisi lapsia ollenkaan. Olisi paljon inhimillisempää. Mutta eihän luonto näin toimi.
Down nyt on vammoista pienimpiä ja downit yleensä välittömiä, iloisia ja erittäin empaattisia. Ei tulisi mieleenkään abortti. En voi ymmärtää niitä, jotka downin tai vielä pahempaa, sydänvian, takia abortoivat. Miehen kanssa ollaan molemmat kehitysvammaisten kanssa tekemisissä paljon, joten voinen sanoa, että downeista jonkin verran tiedetään. Mitenkään ei voi sanoa, että downit eivät haluaisi syntyä tai parempi jäädä syntymättä etteivät kärsi. Hah. Downit ovat varsin hyvätasoisia ja ymmärtävät paljon.
Seuloihin mennään, jota esimerkiksi mahdollinen sydänvika löytyisi ajoissa ja näin hakeutuisimme Helsinkiin synnyttämään (lapsi saisi leikkauksen nopeasti). Seuloissa ei ole tarkoitus vain hakea abortoitavia, vaan myös mahdollisia synnytyksen jälkeen pikäista hoitoa tarvitsevia vikoja.
Jos syntymän jälkeen olisi down niin mikäs siinä. Lapsemme se on joka tapauksessa, oli hän kromosomeiltaan sitten mikä tahansa. Eikä down mikään maailmanloppu ole
Jotenkin outoa sanoa "tällä hetkellä ei olisi mahdollisuuksia kehitysvammaisen lapsen hoitoon" tai "ei sovi tähän tilanteeseen". Milloin sopisi? Mutta muistetaan myös, että suurin osa downeista läpäisee seulat, joten seula ei ole mikään 100% varma downin ehkäisijä. Kannattaa miettiä ennen lapsen hankintaa vammaisenkin mahdollisuus ja asennoitua lapseen kuin lapseen positiivisesti. Vammaisuus ei ole mikään kuolemantuomio tai elämän päättyminen ja lapsen vammaisuus voi joskus olla jopa voimavara. Lastaan kuitenkin kaikki rakastaa hänen kromosomeistaan riippumatta.
Ja yhtä mieltä ollaan.
Kumpikaan ei olisi valmis ottamaan downlasta.
Mites jos down olisi läpäissyt seulat? Kelpaisiko silloin?
maailman herttaisimman ihmisen, hän on down-mies. :)
Tiedän että jos tälläinen tilanne olisi, lapsi pidettäisiin.
Minä kävin raskausaikana kyllä ultrissa, mutta en esim suostunut menemään lapsivesipunktioon, jonka olisin parista viimeisestä raskaudesta iän puolesta saanut.
Down-vauva olisi ollut meille kyllä tervetullut.
[iToivoisin kovasti, että ihmiset jotka abortoisivat downlapsensa,]eivät saisi lapsia ollenkaan. Olisi paljon inhimillisempää. Mutta eihän luonto näin toimi.
[/quote]
Mä olisin jo pelkästä raskaaksi tulosta että EI KIITOS. Ihan sama mitä olis tulossa.
Mies olis raskaudesta varmaan ok, mutta ei se niin maatasyleilevän rakastavainen persoona ole, että tahtoisi sitouta loppuelämäkseen vammaisen jälkeläisen hoitoon, jos on varaa valitakin.
Miehelleni Down-lapsi olisi ihan yhtä tervetullut kuin kromosomeiltaan normaalikin lapsi. Samoin minulle. Emme siis edes harkitsisi aborttia. Meillä on lähipiirissä Down-lapsi.
Meillä ei ole lapsia. Joskus yritin varovasti nostaa keskustelua tästä asiasta, koska pelkään vammaisuuden mahdollisuutta. Mies sanoi, että olen täysi natsi, jos edes harkitsisin raskaudenkeskeytystä tuollaisista syistä. Sen jälkeen siitä ei ole puhuttu. Ei tee mieli hankkia lapsia edelleenkään...
Toivon sydämeni pohjasta, että sellaiset ihmiset eivät saisi ikinä enää lapsia, jotka abortoivat sikiön jos on MAHDOLLISTA että lapsella on down.. paljon rankempaa voi olla esim adhd-lapsen kanssa, kuin downin.
Ei ole sopiva vanhemmaksi, jos ei ole valmis rakastamaan lastaan ehdoitta.
Että minä haluaisin aboroida down-lapsen jos se olisi mahdollista. Ja jopa siinä tapauksessa että hän olisi ainut lapsi mitä tulen ikinä saamaan. Ja minä sentään olen aina iennyt haluavani suurperheen. Minusta on liian suuri riski että lapsesta tulisi liian pelottava enkä uskaltaisi enää asua hänen kanssaan.
Toivon sydämeni pohjasta, että sellaiset ihmiset eivät saisi ikinä enää lapsia, jotka abortoivat sikiön jos on MAHDOLLISTA että lapsella on down.. paljon rankempaa voi olla esim adhd-lapsen kanssa, kuin downin.
Ei ole sopiva vanhemmaksi, jos ei ole valmis rakastamaan lastaan ehdoitta.
Kaiken sen on kestettävä ihmisen, etenkin sinun jos minäkin? Vittu mitä hurskastelua.
Mies tahtoisi abortin. Ja ymmärrän häntä kyllä täysin.
Tuli puheeksi edellisessä raskaudessa, kun itse olin sitä mieltä että seulontatestit nyt ei ole kovinkaan tärkeitä, koska eihän se tulos asiaa miksikään muuttaisi (en siis itse olisi tehnyt aborttia ainakaan down-syndroomaepäilyn vuoksi). Koskikohan se "päätös" nyt sitten lapsivesipunktiota, vai oliko se ihan ne perustestaukset, että tehdäänkö ne vai ei, en muista. Miehen mielestä taas testitulos olisi iso asia.
Että minä haluaisin aboroida down-lapsen jos se olisi mahdollista. Ja jopa siinä tapauksessa että hän olisi ainut lapsi mitä tulen ikinä saamaan. Ja minä sentään olen aina iennyt haluavani suurperheen. Minusta on liian suuri riski että lapsesta tulisi liian pelottava enkä uskaltaisi enää asua hänen kanssaan.
nooo...et sitten ole tullut ajatelleeksi, että siitä sun tulevasta lapsesta vois tulla vielä pelottavampi.. vaikkapa sellainen tapaus kuin Norjan joukkosurmaaja... Tosi erikoinen ajattelutapa sinulle, jos noin kovasti pelkäät tulevaisuutta ja maalailet piruja seinille.
pelkäätkö kaikkia muitankin ihmisiä?? Tyyliin olen nähnyt televisiossa haastattelun vankilassa istuvasta naisesta ja oli se vaan niin kamala, että en uskalla mennä samaan huoneeseen enää kenenkään naisen kanssa.
En puhunut mitään aborttien määrästä vaan siitä, että abortoidaan jos ei lapsi oiskaan just sellanen täydellinen kun haluat.
Abortti on ok siinä tapauksessa jos elämäntilanne on sellainen ettei pysty huolehtimaan minkäänlaisesta lapsesta, oli sitten terve tai sairas.
Ja kuvaa tosi paljon äitiyttäsi jos lapset on ''kestettävä'' toki ne välillä koettelee mutta paljon enemmän ne antaa kun ottaa!!!
En puhunut mitään aborttien määrästä vaan siitä, että abortoidaan jos ei lapsi oiskaan just sellanen täydellinen kun haluat.
Abortti on ok siinä tapauksessa jos elämäntilanne on sellainen ettei pysty huolehtimaan minkäänlaisesta lapsesta, oli sitten terve tai sairas.
Ja kuvaa tosi paljon äitiyttäsi jos lapset on ''kestettävä'' toki ne välillä koettelee mutta paljon enemmän ne antaa kun ottaa!!!
ollaan samaa mieltä, eikä raskautta keskeytettäs mistään syystä..varsinkin kun nyt uusimmasta sain 4d-kuvan ja se oli suorastaan hämmentävä.. viikoilla, jolloin sikiön sais vielä abortoida vamman vuoksi... en ikinä suostuis aborttiin.
riskisuhde 1:240 eli siinä hälytysrajalla. Mihinkään tutkimuksiin ei menty. Mieheltä tuli heti ehdoton ei tutkimuksista puhuttaessa ja samaa mieltä olin minäkin. Tänään mulla laskettu aika ja kovasti odotellaan jo pikkuista syliin :)