Vedonlyöntiä!! Tuleeko avioero vai ei? (pitkä tarina)

ja lähteä siltä kantilta purkamaan asiaa. Eli onko lapselle parempi että isä ja äiti ovat yhdessä?

Jos on niin mitä voisit tehdä asian ratkaisemiseksi kaikkia tyydyttävällä tavalla?

Kokeile pystyisitkö laittamaan hetkeksi tunteet taka-alalle ja miettiä järjen kannalta mikä olisi mahdollisesti se paras ratkaisu. Tiedän että se on vaikeaa, mutta listaa vaikka paperille mitä plussia ja miinuksia seuraisi a) erosta ja b) uudesta yrityksestä.

Eli tiedän kyllä että lapsi tulee tästä oireilemaan, mutta minkäs teet..

Toki lapsi haluaa isän mutta minkälainen isä lähtee tuosta vaan sanomatta mitään? Onko lapselle hyväksi joutua pelkäämään isän lähtöä? Ja kuinka usein se toistuu? Muistetaan myös että minulle jäi kaikki laskut, vuokra ym. Mies ei aio osallistua mihinkään vaikka tietenkin kuuluisi. Onko se vastuullista?



Olen nyt varma että tätä tulisi tapahtumaan lopun elämäämme. En taida pystyä sellaiseen elämään.



Kerron vielä että samalla viikolla katselimme yhdessä miehen pyynnöstä häävideotamme ja muistelimme ja luimme puheita joita meille pidettiin.



Ymmärrän että mies tullut torjutuksi ja näemmä loukkantunut pahasti. Mutta ymmärrän myöskin sen, että minä olen nyt joutunut myös torjutuksi ja saanut kuulla ettei minua ehkä enää haluta hänen elämäänsä. Miksi olisin valmis alistumaan jos ja kun hän selviää?



Tällä hetkellä vedonlyöntini avioeroon on 95%, vaikka olenkin suunnattoman surullinen ja itkettää. Tiedättekö tunteen kun odotat koko päivän soittoa, viestiä ym ja sitä ei tule tänään eikä huomennakaan, eikä ehkä ikinä..

Elämä tuntuu todella raskaalta ja sitä miettii miten tästä tulee selviämään henkisesti.



Mielessä pyörii kaikenlaista hullua, jospa auttaisi suruun että kokeilisi jotain toista jne.

Viimeinen yhteydenotto toissapäivänä. 5h unta takana, ei vaan pysty nukkumaan.

Heti aamusta surua, itkettää. Harmittaa se että mies ei ehkä sure, ei kaipaa. Liekö edes miettii koko asiaa tai minua. Alan uskoa että järjestänyt jo uuden suhteen. On sen tyyppinen ollut aiemmin elämässään, että hyppää samantien uuteen liittoon jonkun juopon kanssa.



Illemmalla lähdemme laivalle ja voisin olettaa että mies hakee tavaransa. Nyt olisi siihen sopiva tilaisuus olla näkemättä minua. Se varmaan olisikin paras vaihtoehto. Mitä tässä enää asioita selvittelemään kun ei aiemminkaan eroaikeistaan mitään maininnut. Mies normaalisti ollut kova puhumaan asioistaan, tunteistaan jne. Siksi tämä kaikki onkin niin tuskastuttavan outoa ja estää minua ymmärtämästä asiaa ja tapahtunutta.



Olen miettinyt olisiko vielä mitään keinoa minunkaan jatkaa suhdetta jos hän haluaisikin. Ehkä ainut asia olisi että hän hakeutuisi päihdehoitoon. Olen varma että juo, ei tätä muuten olisi tapahtunut.



Hänellä oli aiemmin juomaputki, tosin piti silloin minuun yhteyttä. Silloin sanoin suhteen jatkumisen edellytykseksi että hoitoon mentävä ja niinpä hän kävi avomyllyn.

Auttoi häntä käsittelemään päihdeongelmaansa. Nyt olisi pakko vaatia ihan suljettua hoitoa.

Nämä nyt ovat vain näitä minun toiveitani koska minä en halunnut suhdetta edes lopettaa enkä siis ymmärtänyt että semmoinen tulossa. Siksi kai tässä elättelen toivoa.



Mutta järki sanoo että tämä oli tässä. En voi kenenkään antaa kohdella minua näin huonosti. Tämä hajottaa säpäleeksi.



Tästä nyt muodostuu päiväkirjaakin näköjään samalla.



Pitäisiköhän minun kirjoittaa kirje noiden vaatekassien päälle? Ja mitä siihen laittaisin? En ainakaan mitään anelua tai rakkauden tunnustuksia. Mutta kannattaisiko kiittää menneistä ajoista, tuesta, ystävyydestä jne. ja pyytää anteeksi vastoinkäymisistä. Kertoa etten osannut arvostaa tarpeeksi. Mutta lisätä kuitenkin loppuun että tämä ero loppujen lopuksi varmaan hyvä asia ja että haluan myös jatkaa yksin.

Mitäs olette mieltä? Laittakaa ehdotuksia tekstiin ja muutenkin siihen kamnnattaako edes kirjoittaa yhtään mitään?



Vedonlyönti jatkuu torstaihin asti. Silloin mennyt 2 viikkoa ja on riittävä aika myös miehelle olla päättänyt liitostamme. Sinä päivänä teen itse viimeisen päätöksen vaikka hän edelleenkin sanoisi "en tiedä".

miehen henkinen terveys ei ole ollut kovin vakaalla pohjalla seurusteluaikana, jos pitää halata ym. 2 tuntia päivässä. Kenellä siihen on aikaa?? Ja seksi vielä päälle.

Mutta alkoholistit on tuollaisia, masennus on kaiken takana.

Miten joku viittii edes katella tommosta? Ei se siitä paremmaks muutu. Ai niin mutta kun sä raaakaastat sitä... (läheisriippuvainen?).

Ja ap, onko sunkaan tunteet niin syvällä jos jo nyt mietit uutta tyyppiä kierrokseen heti kun ero on valmis. Lopeta vollottaminen ja itsesääli ja katso kohti tulevaisuutta, ilman tämmöstä reppanaa taakkana.

Mukana ei ole enää pelkkä viinaa vaan muitakin päihteitä. Sanoi että ei vaan jaksanut enää, oli pitkään niin ahdistunut ja väsynyt.Nyt kuulemma pää sekaisin eikä tiedä mitä tekee tai minne menossa. Ei asuntoa vaan päihdeongelmaisten seurassa pyörii, kuulemma rakastaa minua ja ruusuja ei ole ollut. Sanoi taas soittavansa huomenna ja yrittää saada itsensä siihen kuntoon että pystyisi tavata minut torstaina. Sekavana ei kuulemma tänne tule. Toivoi että minä (ap) jaksan tämän. Puhuttiin myös että tulee tarvitsemaan apua vielä.



Vedonlyönti jatkuu..

Alkaa mennä touhu ihan hulluksi minkä arvasinkin. Eli ollut töölön tapaturma-asemalla ja meilahden sairaalassa koska syönyt yliannoksen lääkkeitä. Päästivät sieltä pois hänet, olivat tehneet vatsahuuhtelun. Mies haluaisi huomenna tavata minut ja puhua suhteestamme. Itse en tiedä olenko valmis tapaamaan häntä.



Lisää vedonlyöntejä?

kaltaisensa, joka osaa rakastaa. ERO!

Ei asioita voi jättää roikkumaankaan, joku päätös on saatava.

Vaimonko pitää olla heti selvittelemässä asioita kun mies niin haluaa? Ja paapoa että voi pientä, ethän ota viinaa taas viikkoon..



Mistä muuten tiedämme miten kylmä AP:n mies on? Jospa ovatkin ansainneet toisensa

AP on kylmä ja minusta mies ansaitsee kaltaisensa, joka osaa rakastaa. ERO!

Ja juoda?

Minusta ap on alusta asti ollut epätoivoinen. Tyypillinen alkoholistin vaimo, joka toivoo ja odottaa uudestaan ja uudestaan , josko nyt ei enää tulisi retkahduksia.

Niin, ja tuo hellyyden torjuminen on alkoholistin tekosyy. Niitähän löytyy, siis syitä juoda, ja aina se syy on siinä puolisossa. Selvin päin ollaan sitten hellyyden kipeitä ja koko ajan pitäisi olla toisessa kiinni, kun muuten se toinen saattaa tajuta, mitä koko elämä ihan oikeasti on alkoholistin kanssa.

Tässä ketjussa kiteytyy se mitä pelkään. Olen suht nuori vielä ja naimisissa miehen kanssa jolla on alkoholiongelma. Ollut kaksi vuotta juomatta. On myös huumeidenkäyttöä.



Harva se päivä mietin tätä worst case scenariota. Mitä jos kuitenkin ottaa ja ratkeaa. Kuten kuvailit ap omasta miehestäsi, myös oma mieheni muuttuu täysin, on kuin eri ihminen kun saa vähänkin alkoholia. Silloin katoaa myös itsekontrolli, taju ajasta ja paikasta, kosketus tavalliseen elämään ja ajatuksiin. Saattoi juodessaan kadota viikoksi eikä kuulunut mitään.



Tässä nyt saattaisi monikin erinoimaisuudessaan kylpevä tulla tökkimään että mitäs olet sen kanssa ja vielä lapsenkin teit. Ja kun oikein ajattelen asiaa; en osaa sanoa miksi olen hänen kanssaan. Rakkaudesta tietysti, mutta suhde on alusta asti ollut todella haastava. Mies saa välillä valtavia 'viinalaakeja' jolloin on kontrolloimaton riidanhaluisuudensa kanssa. Juomisen lopettamisen alussa niiden laakien aikana yritti aina päästä riidan tekosyyllä juomaan. Ei kuitenkaan mennyt, koska tyynesti totesin, että jos menet, minäkin menen, valitse itse. Ehkä syy siihen miksi jäin oli se, että mies teki kovan työn karistaakseen entiset kuvionsa ja tapansa, ja teki oikeasti kaikkensa muuttuakseen. Mutta kyllä sen näkee, että viina on miestä muuttanut.



Mutta koska lapsi on mukana kuvioissa, pitäisi saada se käytös kuriin. Ei täällä voi viinatuskissaan huutaa ja melskata ja purkaa ahdistustaan kotiin. Sanoit että olette käyneet terapiassa? minkälaisessa terapiassa kävitte, ja mitä se maksoi? Itse olemme hakeutumassa myös terapiaan ja vinkit tulisivat tarpeeseen.



Itse kyllä suosittelemaan katsomaan tämän kortin vielä. Olen kyllä sitä mieltä että kukaan ei ansaitse tuollaista kohtelua. En katso ansaitsevani sellaista itsekään, ja välillä tämä tuntuukin todella raskaalta, vaikka mies ei ole (vielä) ratkennutkaan. Yritä saada mies suhteen pantiksi vielä suljetulle. Lapsen takia. Katso sitten onko suhteella vielä mahdollisuuksia. Onhan se ihan käsittämätöntä miten on valmis ottamaan henkisesti pataan kerta toisensa jälkeen. Muttakun kaikki on niin hyvin, silloin kun asiat on hyvin.. niin ei halua erota. Kun rakastaa ja haluaa että kaikki menee hyväksi.



Itse heitin tänään ensimmäisen kerran sormukset seinään. En ole vieläkään löytänyt niitä. Mies itse uhkailee erolla joka kerta viinahimoraivarin saadessaan. Täytyy myöntää että olo on todella pettynyt. Olemme selvittäneet alun katoamiset, pettämisen, valehtelun, viinan ja huumeet, ja nytkö tämä sitten kaatuu siihen että viina ja aineet on tehneet lopulliset jälkensä miehen päähän ja riippuvuuden raivarit repii suhteen hajalle..

varmaan, joku joka oikeasti suree ja on ihan maassa tällaisesta tapahtuneesta, (kuten ap on väittänyt olevansa), kirjoittelisi suurin piirtein samaan hengenvetoon vedonlyönnistä, ja lähinnä vitsailisi aiheesta.

Onko miehesi siis ollut sekakäyttäjä/huumeidenkäyttäjä jo ennestään? Eikö elämä sellaisen kanssa ole muutenkin jaktuvaa kuilunpartaalla horjumista?



Onko hänellä edes mitään olemassa olevaa hoitokontaktia mihinkään?

et päästä miehestä irti koska saat jotain nautintoa siitä vallantunteesta kun pidät itseäsi parempana ihmisenä.

Mies ei ole onnellinen sun kans mut sä olet luonut tilanteen,jonkinlaisen riippuvuussuhteen jonka vuoksi miehellä ei ole selkärankaa jättää sua selvinpäin.

Eroa ei tule koska sinä et halua erota.Sä heittäydyt vaikka marttyyriksi jotta mies tulis takas ja sit riivaat miestä joka riidan tullen muistuttamalla miehen alkoholismista ja virheistä.

AP ei edes ota mitään yhteyttä mieheen eikä aio ottaa. Ap valmis eroamaan jos mies niin haluaa ja mies jatkaa päihteidenkäyttöä. Ap muuten varmasti on itsekkin luonnehäiriöinen, ettei meidän elämä ole kai ikinä ihan "tavallista" ollutkaan.



Miehellä ollut nuoruudessa huumekokeiluja ja myöhemmin lääkkeitä mutta kaipa se alkomahooli on ollut aikuisempana ongelma.

Hoitokontakteja ei enää ollut, ei tuntenut tarvitsevansa vaikka asiasta olikin puhetta. Olis kai tarttenu..



Saa huudella trollia jos haluaa mutta meillä joillakin oikeesti on kummallisiakin kohtaloita ja elämiä.



Voi myös olla ettei mies ole onnellinen minun kanssani mutta kysymys kuuluukin, onko onnellinen ilman minuakaan?

varmaan, joku joka oikeasti suree ja on ihan maassa tällaisesta tapahtuneesta, (kuten ap on väittänyt olevansa), kirjoittelisi suurin piirtein samaan hengenvetoon vedonlyönnistä, ja lähinnä vitsailisi aiheesta.

No nyt on kyllä pakko puuttua tähän senverran ja sanoa, että kyseessä ei ole trolli vaan ihan aito kirjoitus. Tunnen meinaan ap:n ja voin sanoa, että kyllä hän ihan oikeasti suree. Katsokaas ihmiset kun tämä maailma ei ole mustavalkoinen vaan ap ihan oikeasti haluaa keskustelua eikä vitsailla.

terkut ap:lle Vi ses

varmaan, joku joka oikeasti suree ja on ihan maassa tällaisesta tapahtuneesta, (kuten ap on väittänyt olevansa), kirjoittelisi suurin piirtein samaan hengenvetoon vedonlyönnistä, ja lähinnä vitsailisi aiheesta.

No nyt on kyllä pakko puuttua tähän senverran ja sanoa, että kyseessä ei ole trolli vaan ihan aito kirjoitus. Tunnen meinaan ap:n ja voin sanoa, että kyllä hän ihan oikeasti suree. Katsokaas ihmiset kun tämä maailma ei ole mustavalkoinen vaan ap ihan oikeasti haluaa keskustelua eikä vitsailla.

terkut ap:lle Vi ses

varmaan, joku joka oikeasti suree ja on ihan maassa tällaisesta tapahtuneesta, (kuten ap on väittänyt olevansa), kirjoittelisi suurin piirtein samaan hengenvetoon vedonlyönnistä, ja lähinnä vitsailisi aiheesta.

No nyt on kyllä pakko puuttua tähän senverran ja sanoa, että kyseessä ei ole trolli vaan ihan aito kirjoitus. Tunnen meinaan ap:n ja voin sanoa, että kyllä hän ihan oikeasti suree. Katsokaas ihmiset kun tämä maailma ei ole mustavalkoinen vaan ap ihan oikeasti haluaa keskustelua eikä vitsailla.

terkut ap:lle Vi ses

olla vain ap:n keino keventää tätä hänelle niin raskasta asiaa..

Mies siis oli soittanut eilen ja toissapäivänä ja ehdottanut torstaiksi tapaamista jossa voisimme selvittää asioita. No niin, hän siis soitti äsken. Ja joopa joo, minun olisi pitänyt kuulemma lähteä autolla viemään hänelle vaatteita kun ei oo kiva olla munasillaan ja ulkona sataa. Sanoinpa etten ole palvelijansa. Alkaa kuulemma pinna kärähtää ja jotain ihme uhoamista..eli suljin puhelimen. No, ehkä en sitten minäkään ollut kaikkein ystävällisin mutta miksi pitäisi.. Ehdotin että laittaa jonkun autollisen kaverinsa vaatteita hakemaan. Semmosia ei kuulemma löydy. No, ehdotin myös että taksilla voi myös vaatteita hakea joku kaverinsa. Ei ottanut ehdotus tulosta :-)

Tilanne ei siis etene kun mies muuttelee mieltään jatkuvasti eikä muista mitä aiemmin sopinut.



AP:n veikkaus eroon tällä hetkellä 60/50. Tilanne niin sotkuinen ettei oikein ole mielipidettä edes.



Mites on naiset? Lopetetaanko vedonlyönti tähän vai antaako AP vielä tilannetiedotusta? Lupaushan oli alunperin torstaiksi tehdä päätös.



Tuosta suremisesta ym. En tosiaan kirjoittele tänne pahimpina hetkinä vaan niinä hyvempinä jolloin pystyn keskittymään ja paremmin toimimaan ja joku oli oikeassa, vedonlyönnin tarkoitus on keventää tunnelmaa.

Tuntuu aika oudolle miten kyseenalaistetaan toisen suru ym jos se ei ole samanlaista kuin itsellään. Meitä on moneksi ja monta erilaista tapaa surra vaikka itse tunne onkin sama.

Itsellä kuitenkin jonkin verran huumorintajua surunkin keskellä. Se ehkä eräs keino selvitytyä.