päivän päätelmä: mitä sitä perhettä rakentaa ja perinteitä vaalii

Kai tiesit, että vielä 100 vuotta sitten nainen menetti naimisiin mennessään oikeuden omaisuuteensa ja jos ero sattui tulemaan (hyvin, hyvin harvinaista), ei hän sitä takaisin saanut.



Sinustako tuo on se perinne, jota pitää vaalia?



Täälläkin itketään, että ei uskalleta erota väkivaltaisesta miehestä, koska erossa mies saisi kaiken (suomennos: mies onnistunut hoitamaan asiansa niin, että yhteinen omaisuus velkaista, jaossa kumpikaan ei saa mitään) ja vain miehellä tuloja. Sekö on hyvä tapa elää?

ymmärtänyt asian aivan oikein, vaikka käsittelee asian ironisesti.

nainen on jossain määrin taloudellisesti miehestä riippuvainen.



Kun menimme naimisiin, olin miestäni paremmalla palkalla töissä. Myös omaisuutta minulla oli enemmän, maksoin miehen opintolainat pois. Mies halusi monta lasta, ja minä olen neljä lasta synnyttänyt. Ja jokusen vuoden ollut siis kotonakin. Olen nykyään töissä, mutta miehen palkka on tällä hetkellä kaksi kertaa parempi kuin minun, eli olen taloudellisesti antanut melko ison uhrauksen siihen nähden, että mies on saanut haluamansa lapsiluvun. Samoin olen miehen uran takia asunut ulkomaillakin.



Ei minua yhtään hävetä ajatus, että tällä hetkellä mies maksaa menoistamme valtaosan, tai että ilman avioehtoa saan myös miehen maksamaa omaisuutta, koska olen tässä mielestäni myös antanut paljon.



Ei minusta naisen pidä alistua olemaan mikään 'elätti', jos lapset ovat yhteisesti haluttuja.