Miten päästä irti katkeruudesta omaa vanhempaa kohtaan?
Toivoton ja ahdistunut olo.
Olen jo 30+ nainen ja kärsinyt koko ikäni toisen vanhempani suoranaisesta pahuudesta joka tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta. Isäni on itse kertonut inhonneensa minua lapsesta asti: mitään konkreettista yhtä syytä hänellä ei ole. Hän ei ilmeisesti vain ole ollut koskaan valmis isäksi tai ottamaan vanhemmalta vaadittua roolia.
Miten ihmeessä päästä irti? Miten kestää tuon "huonon vanhemman" käytöstä, nöyryytystä, mitätöintiä ja loukkaavia sanoja? Haluaisin olla tekemisissä kuitenkin äitini kanssa ja koska vanhemmat asuvat edelleen samassa taloudessa, joudun olosuhteiden pakosta näkemään joka kerta myös tuota epä-vanhempaa.
Kommentit (9)
päin naamaa isällesi, että etpä sinäkään ole hänestä koskaan pitänyt ja tästä eteenpäin et aio pitää häntä isänäsi etkä pitää mitään yhteyttä.
Ja äitisi käy tästä lähtien sun luona kylässä.
Oikeasti, leikkaa moinen ihminen irti elämästäsi, olet aikuinen, voit sen tehdä. Voit päättää, että sun ei tartte enää ikinä kuunnella tuollaista.
mutta lyhyesti. Sitten vaikenet, etkä jää jankkaamaan. Älä tunne sääliä.
Yritä tavata äitiäsi ilman isäsi läsnäoloa.
Pahinta kaikessa on, että tuo ilkeä vanhempi pyrkii jatkuvasti rajoittamaan, estämään ja monin tavoin vaikeuttamaan kontaktiani toiseen vanhempaan. Joudumme äitini kanssa siis suorastaan kamppailemaan pitääksemme suhteemme edes suht'normaalina.
Narsistisesti käyttäytyvä "isäni" tuntuu olevan suorastaan mustasukkainen äitini ja minun välisestä ajasta, yhteisistä keskusteluista ja tekemisistä. Tilanne on todella mielipuolinen ja henkisesti raastava. Ei riitä, ettei minulla koskaan ole ollut normaalia isä-suhdetta, tuo "isä" yrittää kaikin tavoin riistää minulta myös äitini elämästäni.
valitset sit vaan oman mielenterveytesi tai äidinikäväsi väliltä jos et pysty olemaan tarpeeksi kova isällesi ja jos hänen sanomisensa kaivelevat liikaa...
kun toteat, ettet ole voinut valita vanhempiasi, he eivät ymmärrä käytöksensä merkitystä, he ovat ehkä itse oman huonon kohtelunsa myötä kasvaneet sellaisiksi kuin ovat.
Kun sanot itsellesi ettei sinun tarvitse sietää huonoa kohtelua, kasvat aikuiseksi, vanhempien pahat sanat ja teot eivät tunnu enää niin suurilta. Sinulla on oikeus äitiisi, mutta ehkä isäsi tarvitsee häntä enemmän. Isäsi on pian surullinen vanha mies, jonka hautajaisissa kenelläkään ei ole mitään sanottavaa.
Kun itse kasvat aikuiseksi ja omanarvontuntoiseksi, otat oman aikasi äitisi kanssa, isäsi paha voima heikkenee.
etsiytyä psykiatrin juttusille. Hae apua vaikkapa mielenterveystoimistosta tai jos siellä on ruuhkaa, niin kysy vaikka Perheasiain neuvottelukeskuksesta, että olisiko siellä paremmin aikaa.
Ulkopuolisen auttajan avulla näkisit asian neutraalisti joka näkökulmasta. Todella fiksusti sä tunnut osaavan asiasta ajatellakin, mutta ehkä sulla on joitain näkökohtia jäänyt vielä vähemmälle huomiolle ja niiden löytyminen voisi vähän helpottaa sua ajatteluissasi.
kerro äitillesi suoraan ettet halua tavata isääsi. jos äitisi ei näe sinua hetkeen esim. vuoteen. voit silti laittaa hänelle kortteja jne.
ei varmasti ole äidillesikään kovin helppoa. jossain vaiheessa kun äitisi on asiaa tarpeeksi käsitellyt hän varmasti haluaa tavata sinua ilman isääsi.
en tiädä millainen isäsi on, mutta voit myös yhdettaa perheen yhteistä terapiaa. peruatele isälleai se siten että jos siwlä selviäiai miten voit olla ärsyttämättä häntä. sinun motiivisi roi on oma hyvinvointi ja se että pystyisitte tapaamaan ilman isä myrkkyä. joskus asiat pitäää osata markkinoida toisen kannalta vaikka itae voittaisia.
voimia. ei ole helppoa.