Synnytys pelottaa

ettei tarviis enää ehkäisystä huolehtia...

Mulla 2 ekalta oli pelkkä kohdunkaulanpuudute ja tehos vain vähän aikaa. Kolmannelta sain spinaalin ja pelkäsin hulluna sitä piikkiä mut ihan turhaan. Tehosi ihan huippu hyvin, joten suosittelen. Eikä ollu yhtä hankala puudutus ku esim. epiduraali on. Siinä tuli vain se yks piikki eikä muuta. Ei oo paha piikkikammoisellekaan :)

Ensimmäinen synnytykseni oli pettymys. Halusin luomua synnytystä vesialtaineen, mutta en päässyt sille osastolle ja vanhan koulun kätilö puhkaisi kalvot ja kaikki joudutusjutut tehtiin muutenkin ja kipu yllätti minut, menin paniikkiin, epiduraali toimi hienosti mutta ponnistusvaiheessa kivut tai pikemminkin halkaisevan räjäyttävä tunne alkoi uudestaan, enkä tiennyt yhtään miten ponnistetaan jne jne. Monella tapaa olin avuton ja pettynyt jälkikäteen.



Koska välissä oli monta vuotta ja tutustuin aiheeseen paljon ja tsemppasin itseäni, uskalsin lähteä yhtä toiveikkaana toiseen synnytykseeni. Ja se oli juuri sellainen kuin sinullekin toivoisin!



Olin etukäteen varautunut siihen, että kun supistukset alkavat, keskityn aina rentouttamaan lantiota ja koko kehoa, ajattelen miten vauva puskee tietään läpi kohdunkaulan joka on 'kuin aukeava kukka'. Liikuin ja heiluttelin lannetta.



Tuntien supistukset kyllä tekivät kipeää, mutta liikkumalla ja keskittymällä siihen että 'vauva tulee lähemmäksi, autan vauvaa rentoutumalla' kestin aina supistusten huiput ilman lääkitystä.



Juuri ennen ponnistusvaihetta oli kieltämättä vaikeaa. Kivun sinänsä kestäisi, ei kipuun kuole, mutta kun tuntuu että "en pääse tästä pois, tämä ei lopu ikinä" niin paniikki on lähellä. Onneksi juuri kun tuntui että tästä ei tule mitään, niin kohdunsuu olikin auki ja sai alkaa ponnistaa.



Kätilö sanoi: "tunnet repivää tunnetta ja kipuakin, mutta älä kiinnitä siihen mitään huomiota, keskity ponnistamiseen ja vauvaan" ja juuri niin tein. Kipu oli erilaista, helpompaa kuin supistusten ravisteleva tuska. Muutamalla ponnistuksella joiden aikana tosiaan tunsin repivää ja kipeä tunnetta ja inhottavaa painetta - mutta annoin niiden olla omassa arvossaan ja keskityin vauvaan! - työnsin vauvan ulos.



Haluan siis rohkaista sinua siihen, että puudutuksia tai ei, ja oli vaikka kovaakin kipua, niin kivusta voi aina ottaa ainakin "puolet pois" kun siitä ei hätäänny vaan tuntee olevansa tilanteessa hallinnassa ja että kaikki on oikeasti hyvin ja juuri niinkuin kuuluukin. Tämä olikin ohjeeni kumppanilleni joka oli minua tukemassa toisessa synnytyksessä: oli minulla kuinka kauheaa vain ja valitin kuinka paljon vain, muistuta minua siitä, että "kaikki on hyvin, nyt on vaikeaa mutta selviät tästä aivan varmasti, pärjäät hienosti".

Ekassa synnytyksessä laitettiin epiduraali ja se oli ihan järkyttävä kokemus, sattui varmaan eniten koko synnytyksessä ja selkä oli täynnä mustelmia, kun lääkäri ronkki sen neulan kanssa.



Kävin pelkokeskusteluissa ennen toista synnytystä ja kätilön kanssa "valittiin" spinaalipuudutus, sen laitto tapahtui niin nopeasti ja hyvin, etten varmaan edes huomannut. Auttoi loistavasti, sain levätä ennen ponnistusta. Ponnistustunne tuntui hyvin eli puudutus ei haitannut sitä.

neljättä vk:lla 15 ja tässä yhtenä iltana ihan unen rajamailla mulle yht äkkiä tuli niin elävänä se synnytys tilanne mieleen ja aloin miehelle puhua etten uskalla synnyttää, että mua pelottaa ihan kauheesti. Mies sitten sanoi, että noin sä sanoit viimeksikin ja hyvinhän se meni.



Enpä tiedä. Nyt musta tuntuu, että pelottaa enemmän ku ennen, kai tästäkin sitten aikanaan selvitään :)