6-vuotiaalle sopiva rangaistus?

se on ihan hyvä. Vaan ei taida olla toimivaa, kun jo vuosien ajalta ei tuloksia vieläkään näkyvissä.



Mä varmaan laittaisin lapsen tekemään töitä, siis kotihommia. Ja asiallista keskustelua, kun kaikki jo ovat rauhallisia.

No minä ehkä tekisin rangaistuksista täysin välittömästi voimaan tulevia, eli ei "huomenna et saa katsella telkkaria", vaan että heti takavarikkoon esim. lempilelut x,y ja z tai kaikki DVD:t ilman aikamääreitä tai mitä nyt keksitkin. Niitä voi sieltä takavarikosta sitten palautella, kun käytös on vaikka parin-kolmen viikon päästä rauhoittunut, ja silloinhan ne ehkä ovatkin taas ihan "uusia" kun ovat kauan olleet ulottumattomissa, joten luultavasti lapsi ilahtuu uudelleennäkemisestä oikeasti.

Olen väärä äiti neuvomaan, kasvatustapani on ihan erilainen.



Joudutte nyt vain koventamaan rangaistuksia vuosi vuodelta. Varautukaa lukitsemaan teini-ikäinen huoneeseensa tai lähettämään koulukotiin.

meni hyvin niin siitä palkittiin, ei mitään ylen palttista tietenkään. Rangaistuksista kärsi myös muut sisarukset, miten teillä sitten pienempi katsoo telkkaria(?).

Kuusveekin on vielä niin pieni, että seurauksen pitäisi tulla aika pian teon jälkeen. Jäähylle istumaan niin pitkäksi aikaa, että on valmis pyytämään kunnolla anteeksi tekoaan.

Olen väärä äiti neuvomaan, kasvatustapani on ihan erilainen.

Joudutte nyt vain koventamaan rangaistuksia vuosi vuodelta. Varautukaa lukitsemaan teini-ikäinen huoneeseensa tai lähettämään koulukotiin.

Sovittiin siis, että saa tarran kun ei satuta ketään tahallaan päivän aikana. Pikkupalkkioon (jäätelö tms) tarvitsi vajaa 10 tarraa muistaakseni ja isoon palkkioon eli kahvilareissu tai vastaava minun kanssa toteutui useamman viikon jälkeen. Valitettavasti vaan nyt on taas lipsunut meno pikkusisaruksen satuttamisen puolelle.



Mitkään takavarikot tai oikeuksien menettämiset ei toimineet.

TV rangaistus on aiemmin toiminut ihan hyvin - se on heti voimassa ja tässä meni siis jo muutama vuosi ihan hyvin, 2.5 veenä viimeksi käytettiin tuota.



Ihan kaikkia leluja en voi takavarikoida, kun pitää pikkuveljelläkin olla jotain millä leikkiä. Nyt pikkuveli saa katsoa telkkaria, ja isoveli on ylhäällä leikkimässä sen aikaa. voisin tietty kieltää siltä isoveljeltä pääsyn koko leikkihuoneeseen, mutta sitten sitä pitäisi koko ajan viihdyttää jotenkin muuten, ja sehän ei ole rangaistuksen tarkoitus...

Pelien ym. takavarikointi ei selkeästi oikein toimi, joten muut keinot (ei välttämättä kovemmat) käyttöön. Kotitöitä en teettäisi, koska ne eivät saisi olla muutoinkaan rangaistus. Meinaan jos joskus tulevaisuudessa meinaat saada kotityöapua lapselta..

Nuo teidän rangaistukset ovat varmaan muuten ihan hyviä, mutta jos tulee uusia enen kuin vanhat on lusittu, niin ne ei varmaan oikein toimi. Ja kun on tietty vaihe lapsella niin näin käy. Meillä ainakin kävisi. Siksi olen suosinut 'tässä ja nyt' rangaistuksia. Meillä on itse asiassa riittänyt karjahdus, jäähy ja anteeksipyyntö. karjahdus vain silloin, kun suutun ihan oikeasti ja on siis spontaanireaktio. Jos toiminta on jatkuvaa, niin puhuttelu asiasta vielä päälle, kun tilanne on ohi. Esim mitä siitä tönimisestä voi oikeasti seurata. Se, että kaverilta lähtee hampaat on aika kova hinta siitä, että vähän hatutti. Jos aina vaan riekunta jatkuu niin sitten sovitaan (etukäteen), että lähtee vaikka noita etuisuuksia, mutta sellaisia, että ne ei ole koko perheen rangaistuksia. Jos ongelma on iso, niin lähtisin vaikka keräämään niitä tarroja hyvästä käytöksestä. Aiemmin vastustin hyvällä palkitsemista, että miksi normi käytös pitää palkita eikä vaan huonoa rangaista, mutta kyllä se koettu on, että kiitoksella pääsee pidemmälle. Jos tiedät, että kyse on lomalta paluustressistä, niin komentaisin kovaa kiusaamisesta ja muuten pitäisin paljon sylissä ja antaisin aikaa ja huomiota.

Siis omassa huoneessa, ilman kavereita, enempiä leluja tai muutakaan tekemistä. Vessaan saa tietysti mennä ja syömään tulla. On sen verran kova rangaistus, että tuon ikäiselle maksimikesto on varmaankin korkeintaan kaksi tai kolme päivää. Tuosta päin juoksemisesta antaisin yhden päivän.



Meillä tämä kovennettu kotiaresti toimii vielä teiniinkin. Itse en lähtisi kovin pitkäkestoisia rangaistuksia antamaan etenkään noin pienelle. Ei viikon päästä takuulla kunnolla edes muista, mistä rangaistaan ja lisäksi lapset ovat sopeutuvaisia olentoja ja tottuvat rangaistukseen hyvin nopeasti, eikä se enää tunnu miltään. Esimerkiksi telkkariton olotila muuttuu jo parissa viikossa lapsen kannalta ihan normaaliksi, eikä välttämättä kaipaa sitä enää paljonkaan. Pitkillä rangaistuksilla sitä myös saattaa kunnolla känkkäilevän lapsen kanssa ajaa itsensä siihen tilanteeseen, että lapsella olisi edessään kotiarestia 100-vuotiaaksi asti.



Meillä oli yhdren lapsen kanssa välillä todella hankalaa ja tuli selväksi, että rangaistusten pitää yleisesti ottaen olla nopeasti alkavia ja suhteellisen nopeasti ohi. Ja esimerkiksi yksi katastrofaalinenkaan päivä ei saa johtaa liian pitkiin rangaisytusaikoihin tai rangaistusten teho häviää.



Teillä kun tuo päälle juokseminen oli yllättävä ja yksittäinen teko, niin tuo rangaistuksen pieni viivyttäminen ja keskustelu vanhempien kesken voi toimia oikein hyvänä merkkinä lapselle, että nyt tuli töpättyä oikein kunnolla. Useammin tapahtuvista jutuista ei tuollaista viivytystä kannata harrastaa.

rankaiset lasta?



Laittaisit teeveet ja pelit jorpakkoon ja viettäisi aikaa lapsesi kanssa niin hoksaisit että kasvattaa voi muilla tavoin kuin rankaisemalla...



se joku oli oikeassa joka sanoi että rankaisukierre tiedossa...



suomeksi: kiellä toiminta, näytä toisenlainen toimintamalli. Näe lapsesi pään sisään miksi toimii niin ja ennakoi, ehkäise, edistä toisenlaista, positiivista toimintaa.

Positiivisen kautta, huomio toisaalle, palkitseminen kehuilla onnistumisesta.

LÄheistyyttä, yhdessä oppimista.



Noin pähkinänkuoressa.)

Meilläkin on ehtiväinen ja fyysisyyteen taipuvainen 6-vuotias poika, joka myös tönii välillä siskoaan ja pidän mielestäni aika kovaa kuria, mutta teidän metodit kuulostaa silti aika julmilta. Meillä on toisten satuttaminen tiukasti kielletty ja jos sitä tapahtuu, tilanne katkaistaan heti ja välittömästi, joskus viedään myös jäähylle miettimään, onpa joskus otettu jäätelökin pois kädestä jos kesken syömisen lapsi on alkanut puhua rumia, haukkua toisia tms. Minusta rangaistuksen pitää, niinkuin joku edellä totesikin, tapahtua heti, sillä lapsi ei osaa ajatella niin pitkälle että edes yhdistäisi rangaistuksen huonoon käytökseensä eli teidän tyylillä mitään oppimista ei tapahdu. Ymmärrän pelaamisen kieltämisen, jos pelitilanteessa tulee kärhämää, meillä esim. on pistettu tv kiinni jos kesken lastenohjelmien katsomisen lapset alkavat kiusata toisiaan tms. Sen sijaan se, että rangaistuksia kertyy ja jaellaan tyyliin: "Viime viikolla tönäisit siskoa, tänään ei katsota tv:tä" lapsi on ihan pihalla eikä osaa parantaa käytöstään. Jospa jatkossa puhuisitte tapahtuneesta heti, sanoisitte tiukasti, että käytös oli täysin sopimatonta, lapsi tarvittaessa hetkeksi jäähylle tms. ja sitten heti anteeksipyynnöt ja asia on pois päiväjärjestyksestä.

Uskon että tapani ei toimi teillä enää, kun olette jo tuossa pisteessä.



Mutta sama kuin jollakin toisella vastaajalla: onnistuneista jutuista annetaan kehuja, mokaamiset vain jutellaan läpi tai "kurtistetaan kulmia".





En ole koskaan takavarikoinut mitään, en pitänyt aresteja kuin jokusen jäähtymisen vuosien varrella. Lasten oikeutta tavata ystäviä, käydä ulkona, katsoa lempiohjelmia, syödä, saada karkkirahat ei ole koskaan viety.



En viitsi tehdä kovin pitkä sepustusta, kun juttelevasta ja syliä antavasta kasvatustavasta täällä saa aina haukut niskaansa ja jos vielä kehtaa sanoa, että heistä kasvoi kuniskäytöksisiä lapsia ja nuoria, niin se on jo ihan liikaa. "Niinpä niin, täydellisen äidin täydelliset lapset".



Sinuna jättäisin rankaisukeskeisyyden syrjään ja keskittyisin hyviin asioihin.

Kiitos varsinkin 10-13 asiallisista vastauksista. Jäähyä meilläkin on joskus tarvittu ja käytössä edelleenkin tarvittaessa, nyt sekään ei oikein tilannetta olisi pelastanut, kun oltiin tosiaan tarhan parkkiksella ja kaikilla halu mennä äkkiä kotiin, plus syliss itkevä ja naarmuinen pikkuveli, jota halusin ensisijaisesti lohduttaa. eipä siinä paljon jäähylle voi ketään pistää ennekuin kotona.



olen samaa mieltä siitä että jos ketjuttaa liikaa samaa rangaistusta se menettää tehonsa. niinpä en määräännytkään lisää telkkarittomuutta, vaan sanoin että jäädään pohtimaan rangaistusasiaa isänkin kanssa - voisin itse kuvitella että 6veelle sekin jo sinänsä on "pelote". viikkorahaa ei voida poistaa kun sitä ei vielä ole.



mutta on hauska kuulla että niin monella teistä vastaajista on täydellisesti käyttäytyvät lapset, jotka eivät koskaan toimi niin että heitä pitäisi rangaista mistään, vaan kulmien kurtistaminen riittää. se että meillä rankaistaankin tarvittaessa, ei todellakaan poissulje lasten kanssa juttelemista ja leikkimistä ja tekemistä - en todellakaan koe olevani kasvattajana rankaisukeskeinen jos haluan toisen kumoon tönisemisestä rankaista niin että asia jää mieleen.



meillä on ihan tavalliset lapset, ja ne kyllä tietää että jos päivä on mennyt hyvin voivat saada jotain extraa, esim karkin ruuan jälkeen, mutta jos on mennyt huonosti niin on turha luulla että saisivat herkkuja. lapsia kun ne on, silti joskus kaikki tää unohtuu ja tulee näitä ei-niin-kivoja tilanteita.



jos on lisää hyviä ideoita niin otetaan vastaan! tekopyhyydet voitte jättää naputtelematta

Ensinnäkin meillä ei suvaita yhtäkään potkua tai lyöntiä, se on tehty lapsille selväksi aikaa sitten. Kun olivat pieniä, nappasin pienestä kädestä kiinni siinä vaiheessa, kun se kohosi lyöntiin, katsoin silmiin ja muistutin, että toisen satuttaminen on väärin. Siksi meillä kertomasi ei ole ajankohtaista.



Toisaalta rangaistuksen tulisi seurata tekoa eikä odotella isän saapumista. Miksi muuten isän roolina on olla tuomarina tilanteessa, jossa äiti oli paikalla eli onko niin, että et uskalla ilman miestä tehdä ratkaisuja? Pikkuveljen tahallisesta kaatamisesta seuraisi meillä anteeksipyyntö (aito!) sekä koko ilta pikkuveljen paapomista. Isoveli aiheutti kipeän jalan, siksi isoveli hakisi pikkuveljelle milloin juomista, milloin lempilelun. Ja pikkuveli saisi potea kybällä. Lapsi itse tietää, että teki väärin - sitä ei kannata korostaan - vaan sen sijaan sitä, miten toimia, kun aiheutti kipua ja pahaa mieltä.



En usko, että rangaistukset ja lempilelujen takavarikoinnit auttavat pitemmän päälle vaan se, että osoitetaan, miten tulisi toimia oikein. Kannustamalla saa paremmat tulokset kuin rankaisemalla (mikä tosin taitaa teillä olla jo vähän myöhäistä).

Kiitos varsinkin 10-13 asiallisista vastauksista. Jäähyä meilläkin on joskus tarvittu ja käytössä edelleenkin tarvittaessa, nyt sekään ei oikein tilannetta olisi pelastanut, kun oltiin tosiaan tarhan parkkiksella ja kaikilla halu mennä äkkiä kotiin, plus syliss itkevä ja naarmuinen pikkuveli, jota halusin ensisijaisesti lohduttaa. eipä siinä paljon jäähylle voi ketään pistää ennekuin kotona. olen samaa mieltä siitä että jos ketjuttaa liikaa samaa rangaistusta se menettää tehonsa. niinpä en määräännytkään lisää telkkarittomuutta, vaan sanoin että jäädään pohtimaan rangaistusasiaa isänkin kanssa - voisin itse kuvitella että 6veelle sekin jo sinänsä on "pelote". viikkorahaa ei voida poistaa kun sitä ei vielä ole. mutta on hauska kuulla että niin monella teistä vastaajista on täydellisesti käyttäytyvät lapset, jotka eivät koskaan toimi niin että heitä pitäisi rangaista mistään, vaan kulmien kurtistaminen riittää. se että meillä rankaistaankin tarvittaessa, ei todellakaan poissulje lasten kanssa juttelemista ja leikkimistä ja tekemistä - en todellakaan koe olevani kasvattajana rankaisukeskeinen jos haluan toisen kumoon tönisemisestä rankaista niin että asia jää mieleen. meillä on ihan tavalliset lapset, ja ne kyllä tietää että jos päivä on mennyt hyvin voivat saada jotain extraa, esim karkin ruuan jälkeen, mutta jos on mennyt huonosti niin on turha luulla että saisivat herkkuja. lapsia kun ne on, silti joskus kaikki tää unohtuu ja tulee näitä ei-niin-kivoja tilanteita. jos on lisää hyviä ideoita niin otetaan vastaan! tekopyhyydet voitte jättää naputtelematta

APUA! Ihan kamalaa ajatella, että surullinen lapsi ei saa karkkia, iloinen saa, koska päivä on mennyt hyvin.

Ne eivät ole koiria vaan lapsia. Molempiin tehoaa rajat ja säännöllisyys, mutta tuo palkitsemistapasi kertoo, että et ole ihan ymmärtänyt sitä, että lapsikin on ihminen.

Minä en huomannut ketjussa yhtään viestiä, jossa kirjoittaja olisi kehunyt omien lastensa olevan täydellisesti käyttäytyviä, päinvastoin. Minä itse ainakin sanoin viestissä nro 14 että minun poikani on hyvin samanlainen kuin sinunkin, tönii siskoaan jne. Jos se on sinusta tekopyhää, että täällä kauhistellaan epäloogista ja julmaakin tapaasi kohdella 6-vuotiasta, niin olkoon sitten niin. Sisaruksen kumoon töniminen ei kuitenkaan todellakaan ole niin iso asia, että lasta tarvitsisi pitää tuntikausia pelossa isän päättämää rangaistusta odotellen. Asiat pitäisi käsitellä heti. Usko tai älä, tuolla tyylillä tilanne ei ainakaan parane vaan joudut kierteeseen, jossa sinulta oikeasti loppuu keinot. Sait monia hyviä neuvoja, kannattaisi ottaa niistä vaarin eikä kieltää totuutta.

Uskon että tapani ei toimi teillä enää, kun olette jo tuossa pisteessä. Mutta sama kuin jollakin toisella vastaajalla: onnistuneista jutuista annetaan kehuja, mokaamiset vain jutellaan läpi tai "kurtistetaan kulmia". En ole koskaan takavarikoinut mitään, en pitänyt aresteja kuin jokusen jäähtymisen vuosien varrella. Lasten oikeutta tavata ystäviä, käydä ulkona, katsoa lempiohjelmia, syödä, saada karkkirahat ei ole koskaan viety. En viitsi tehdä kovin pitkä sepustusta, kun juttelevasta ja syliä antavasta kasvatustavasta täällä saa aina haukut niskaansa ja jos vielä kehtaa sanoa, että heistä kasvoi kuniskäytöksisiä lapsia ja nuoria, niin se on jo ihan liikaa. "Niinpä niin, täydellisen äidin täydelliset lapset". Sinuna jättäisin rankaisukeskeisyyden syrjään ja keskittyisin hyviin asioihin.

Kun viitsii nähdä aikanaan vaivaa ja nostaa takamuksensa sohvalta ollakseen pikkulapsiaikana lähellä, onnistuu paremmin kuin ne, jotka uhkailevat rangaistuksella vähän väliä. Miksi muuten keskustelevien vanhempien lapset ovat aina "helppoja kasvatettavia"? :-)

Oven taakse veisit vettä ja näkkileipää ja muistuttaisit, että meillä täällä ylhäällä on kivaa, mutta pysy sinä kellarissa palelemassa. Ja jos mahdollista niin kahleet olisi kiva juttu, niillä lapsi pysyisi paikallaan.