Miksi seurustelu on minulle täysin mahdotonta? Harmittaa vietävästi!
Olen ollut yh 8 vuotta ja joka kerta kun alan seurustelemaan masennun välittömästi. Menen ihan rikki ja sekaisin ja kaikesta tulee vietävän vaikeaa. Nytkin vain itkettää kun jotenkin otan kaiken liian vakavasti ja tartun jokaiseen sivulauseeseen ja mietin yötä myöten mitä hän tarkoitti sillä ja sillä.
Vituttaa yötä päivää, ja miehessä on muka ihan liikaa vikoja, vaikka hänessä sinänsä mitään vikaa ole.
Kommentit (11)
freudilainen olen, että väitän sinun vihaavan itseäsi. Projisoit sen miehiin.
Luepa Debbie Ford: tunnista varjosi, tunne itsesi.
jälkeen palavasti ja mieshet kun ei tietysti kestä niin tiivistäö yhteydenpitoo enkä saa vastauksia kysymyksiini niin alan pohtia itekseni mikä mussa on vikana ja loppujenlopuks mies tuskastuu :(
Olen taipuvainen masennukseen, mutta miksi aina kun elämän pitäisi olla parhaimmillaan, muutun ihan onnettomaksi?
ap
Roikutko miehessä? Ahdistaako häntä?
Usein miehet eivät kestä naisia, jotka roikkuvat liian tiiviisti vaan heitäkin alkaa ahdistamaan ja he alkavat ilkeiksi.
sen oikean ---
mitään "oikeata" ei ole olemassakaan. hevonpaskaa koko naistenlehtiajatus.
sen oikean ---
mitään "oikeata" ei ole olemassakaan. hevonpaskaa koko naistenlehtiajatus.
En mä ainakaan seurustelis kenenkään kanssa, johon en tunne heti suurta vetoa, kemiaa!
Raha ei tee sitä, ei vaikutusvalta, vaan joku muu.
Välillä hän on oikein hauska ja kiltti, mutta välillä miehesti ihan typerä ja puhuu asioista, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Keskustelutaito on myös välillä vähän niin ja näin. Kauhean fiksu hän ei ole ja hyvin erilainen kuin minä. Tarkka ja siisti ja minä taas olen suurpiirteinen ja sottainen.
Seksi on ihan mahtavaa, ulkonäkö ja raha-asiat kohdallaan, kohtelee lastani todella reilusti ja on tälle hyvin ystävällinen.
Joku ei vaan silti kohtaa.
Olen ollut kahdesti väkivaltaisessa suhteessa, joissa ei ole oikein puhuttu, nyt löytyisi mies joka ei taatusti koskaan löisi ja puhua voi tunteistaan. Pussaa, halaa ja muistaa minua...
Vaikea sanoa, mutta katsellaan nyt vielä!!
ap
Miten pian seurustelun alussa olet miehen esitellyt lapsellesikin?
Mieti myös sitä tekeekö lapsellesi hyvää nähdä noita ilmeisestikin vaihtuvia miehiäsi? Eikö kannattaisi pitää lapsi erillään noista seurusteluyritelmistä?
Muuten ehdottaisin jonkin sortin terapeuttista päänselvittelyä, selvästikin sinulla on jonkin sortin ongelma.
miestä, jotka olen esitellyt lapselle. Olen totaalisen yh ja muita vaihtoehtoja ei oikein ole, jos haluaa etäsuhteen. Ei sekään ole reilua, että laittaa lapsen aina viikonlopuksi jonnekin. Tunnen siitä suurta syyllisyyttä, mutta ei täällä mitenkään ovet ole pyörineet.
Olimme tunteneet pari kuukautta kun lapsi näki miehen. Vietimme viikon ulkomaan loman yhdessä parin muunkin aikuisen kanssa.
Jos minulla olisi joka toinen viikonloppu vapaata, en tietenkään olisi miestä esitellyt lapselle, mutta kun ei ole niin ei ole.
Edellisestä suhteesta on noin kolmisen vuotta aikaa!
ap
Ehkä sä pelkäät tulevaa: jos elämä on nyt parhaimmillaan, tulossa on vain alamäkeä... Ehkä pelkäät tunteita ja mahdolllista eroa sen jälkeen kun suhteeseen olisi jo ns. heittäytynyt?
tarvii sen oikean. Et voi olla kenen tahansa kanssa, ja se oikea ei ole vielä tullut kohdalle. Oon ite samanlainen. Joka kerran toivo herää, että josko nyt, mutta kun ei se olekaan se oikea, niin pettymys on kova.