Mikä on haastavinta koiran kanssa elämisessä? HArkitsemme

ovat haastavimpia, esimerkiksi äkkinäiset sairastumiset. Sairaan koiran hoito voi olla haastavaa.

on ehkä koiran kouluttaminen. se kannattaa tehä kunnolla, niin on myöhemmin helpompaa.



ja tietenkin sitä pitää käyttää joka päivä lenkillä, ja useamminkin kuin kerran jos sisäkoira.

onneksi meillä ei ole koiraa sillä tuohon aikaan se olisi ulkoilutettava että ehtisi aamulla töihin.

Suurin epäkohta koiran omistamisessa on mielestäni se, että sille pitää olla hoitopaikka matkoille lähdettäessä (matkustamme paljon). Me olemme käyttäneet koirahotellia, mutta nyt kun koira on vanhempi, ei enää mielellään viedä sitä sinne.



Onhan koira myös sitova; täytyy ehdottomasti viedä se vähintään kolme kertaa päivässä lenkille, oli sää tai oma kunto mikä tahansa. Kyllähän se välillä nyppii lähteä mahataudissa räntäsateeseen aamukuudelta, kun muitakaan ei ole paikalla...



Meidän koira rakastaa autoa ja nukahtaa takapenkille heti kun sinne pääsee. Muutenkin tykkää reissata mukana ja hotellihuoneissakin on kuin kotonaan. Ehdottomasti koirasta on sata kertaa enemmän iloa kuin haittaa ja suosittelen ilman muuta koiran ottoa!



Jos otat mopsin, ole tarkkana sen terveydestä. Ne on ihania pikku koiria, meillä on ranskanbulldoggi ja tykkään muistakin lyttykuonoista. Niillä on kiva luonne usein.

Minulla on kaksi koiraa, jolla toisella on maksasairaus, atooppinen ihottuma, krooninen korvatulehdus, vakava paha kuivasilmäisyys, 15 silmätulehdusta, 10 kertaa silmähaavaa, syringomyelia, hot spot ihottumaa, ientulehdus ja paha nivelrikko. Toisella koirallani on eturauhasen liikakasvu, tukkeutuneet kyynelkanavat, hoitoa vaativa kuivasilmäisyys, lääkityksellä oleva sydänvika, ummetusta, ientulehdus, närästysvaivaan lääke ja mahalaukku eilen täynnä pieniä kiviä. Kyllä tämäkin aamu on ollut haastava. En jaksa laskea kuinka montaa eri lääkettä olen antanut. Ja pitää odottaa aina välissä puoli tuntia. 500 euroa meni eilen eläinlääkäriin ja lisäksi sain 16 reseptiä, jolla haen lääkkeet apteekista.

yhteiskunnassa ja teidän perheessänne.



Pikkupentuajasta tekee työlään sisäsiiteyskasvatus ja ensimmäinen vuosi kokonaisuudessaan on hyvin tärkeä sen suhteen, että koirasta kehittyy sellainen, jonka kanssa on mukava ja helppo elää. Sellaiset seikat kuin automatkustaminen ja moni muukin juttu ovat oikeastaan vain itsestä kiinni. Pentu sopeutuu pienenä helposti asioihin ja mitä enemmän ja monipuolisemmin sitä pentuiässä totuttaa teidän perheelle tärkeisiin juttuihin, sitä helpommin ne aikuisenakin sujuvat.



Meille tuli pentu reilu kuukausi sitten. Heti ensimmäisten viikkojen aikana matkustimme paljon ja pentu joutui olemaan pitkiäkin aikoja autossa matkalla. Pennulle ostettiin kuljetuslaatikko ja se vain laitettiin aina koppaan reissuun lähtiessä. Sopivin välein pidettiin pissatus-, juomis- ja ruokailutaukoja ja matkustaminen sujui täysin ongelmitta, pennun nukkuessa. Kopan pohjalle laitoin pissavahinkojen varalta muovitettua froteeta ja päälle pehmusteet. Kun pentu oppi heti alussa nukkumaan automatkat kopassaan, se tekee edelleen samoin. Rauhottuu hetkessä koppaan.



Samaa periaatetta voi soveltaa kaikkeen muuhunkin. Minkä nuorena taitaa... Sopeutuminen esimerkiksi teidän perheelle sopiviin nukkumisjärjestelyihin (meillä koira on yöt khh:ssa portin takana) tapahtuu helpoiten pienenä.



Kaiken kaikkiaan haastavinta varmasti on se, että asiaan pitää paneutua ja miettiä etukäteen mitkä asiat koiran kasvatuksessa ovat tärkeitä! Suosittelen koiran ottamista!

Lyttykuonoiset koirat kärsivät siitä, että hengitystiet ovat liian lyhyet eivätkä viilennä ilmaa tarpeeksi. Lisäksi lyttykuonot kuorsaavat.



Valitettavasti tosi monissa pikkuroduissa alkaa olla hirveästi perinnöllisiä sairauksia, koska ovat niin suosittuja.

Asian ei pitäisi olla niin, että eläinlääkärin pitää kirjoittaa kahdelle cavalierille 16 reseptiä. Ja sanoa vielä, että jatkossa tarviis kirjoittaa vielä ainakin nesteenpoistolääkettä ja kortisonia, jotka eivät ole 16 reseptin joukossa. Niin ja parafiiniöljy tuli 16 reseptin lisäksi.

Minulla on kaksi koiraa, jolla toisella on maksasairaus, atooppinen ihottuma, krooninen korvatulehdus, vakava paha kuivasilmäisyys, 15 silmätulehdusta, 10 kertaa silmähaavaa, syringomyelia, hot spot ihottumaa, ientulehdus ja paha nivelrikko. Toisella koirallani on eturauhasen liikakasvu, tukkeutuneet kyynelkanavat, hoitoa vaativa kuivasilmäisyys, lääkityksellä oleva sydänvika, ummetusta, ientulehdus, närästysvaivaan lääke ja mahalaukku eilen täynnä pieniä kiviä. Kyllä tämäkin aamu on ollut haastava. En jaksa laskea kuinka montaa eri lääkettä olen antanut. Ja pitää odottaa aina välissä puoli tuntia. 500 euroa meni eilen eläinlääkäriin ja lisäksi sain 16 reseptiä, jolla haen lääkkeet apteekista.

Oikeasti, eihän tuo ole koiralle elämää vaan kidutusta

Koemme varmaan eri asiat ovat rasittavia eri ihmsten mielestä. Koiratkin käyttäytyvät eri tavalla.



Itse koen välillä lenkittämisen rasittavaksi. Aina viikonloppuaamuina ei ensimmäisenä tee mieli pukea päälle ja lähteä ulos. Arkisin on joskus niin kiire. Iltaisin alkaa väsyuttää ja telkkaristakin tulee joku ohjelma.



Mieheni mielestä koirassa on varmasti rasittavinta se, että sen mukana tulee hiekkaa ja likaa, se karvastaa...



Pentu voi olla melko rasittava, kun se syö kaiken, rikkoo kaiken, puree ja riehuu ja...



Eläinlääkärikulut voivat tulla yllätyksenä, jos koira sairastaakin. Siskoni on kantanut useampia tuhansia eläinlääkärille, kun koira sarastui yllättäen epilepsiaan (ei mitään viitteitä moisesta koko suvussa). Nyt se on onneksi hallinnassa ja taas "edullista".



Koirarotuihin kannattaa tutustua huolella, samoin kasvattajaan, josta koiran ottaa. Kannattaa todella miettiä koiran tehtävä perheessä. Ei siis kannata ottaa kovin aktiivista rotua, jos ei ole valmis olemaan itse aktiivinen. Mikään ei ole niin surullista kuin vääränlainen koira väärässä perheessä. Rodun valinnan jälkeen hyvä kasvattaja pystyy kyllä valitsemaan pentueesta sopivan yksilön juuri teille.



Kissasta on varmasti seuraa, jos kissa vaan suostuu seuralaiseksi :) Yksinoloon sopeutuminen on myös koirakohtaista, mutta eiköhän kaikki jotenkin opi opettamalla.



Autossa matkustaminen on myös yksilöllistä. Jotkut vaan voivat pahoin tai kokevat sen epämiellyttäväksi. Meillä koira kyllä yppää mielummin autoon mukaan kuin jää yksin, mutta selvästi vähän voi huonosti ja jännittää koko matkan. Siskon koira taas rakastaa autossa oloa ja jopa rauhoittuu siellä kaikista parhaiten.

Autossa matkustamistakin voi opettaa pennulle pikkuhiljaa matkaa pidentamällä.



Niin siitä koiran koosta ja lenkittämisestä. Pienissä koirissakin on niitä, jotka tarvitsevat enemmän liikuntaa ja sitten niitä enemmän syli/seurakoiria.



Uskon, että hyvällä etukäteisvalmisteluilla ja tutustumisella löydätte teille sopivan koiran, josta on enemmän iloa kuin riesaa. Niin mekin löysimme :D

Pentuun ja isompaankin koiraan menee oikeasti valtavasti aikaa. Koulutukseen ja ulkoiluun saa varata monta tuntia päivässä, ja kyllä vaan ne pienemmätkin koirat tarvitsevat paljon liikuntaa.



Älä ota mopsia, tai muutakaan sairaan rodun edustajaa. Jos rotukoiran haluat, etsi rotu joka ei ole noin pilalle jalostettu.



Matkustamiseen sun muuhun koiran saa kyllä opetettua, sellaiset ei ole ongelma. Ja kissasta on tosiaan seuraa, mutta ihmisten seuraakin koira tarvitsee paljon.

sitoo pitkäksi ajaksi. Varsinkin pienemmät koirarodut elävät helposti oli kymmenen vuotta.



Onkin hyvä esittää itselleen kysymyksiä tyyliin: Mikä oma elämäntilanne tulee olemaan 5 vuoden päästä? Entä kymmenen? Jaksaako koiraa hoitaa, jos tulee perheenlisäystä? (Pieniä lapsia ei voi jättää yksin koiran lenkityksen ajaksi,joten heidätkin on otettava mukaan sinne loskaan rämpimään. Kesällä tietty voi tehdä perheen voimin kivoja piknikkejä, joihin koirakin pääsee mukaan.)Entä jos tulee ero? Kenelle koira jää? Jaksaako yh-äitinä sitä hoitaa? (Silloin lenkittäminen on aina yksin SINUN vastuulla. Vaikka olisi millainen keli ja perheessä mylvisi mikä kuumetauti tms.)



Itse otin koiran kun elin avoliitossa. Koira laitettiin vain minun nimiini ja sovimme, että se jää minulle eron tullessa. Kissamme puolestaan jäisivät miehelle. No, se ero tuli. Ikinä en olisi voinut koirasta luopua, mutta yksin koiran hoitaminen on kyllä rankkaa. Samaan aikaan piti opiskella ja käydä töissä ja hoitaa koiraa. Ikinä ei voinut suoraan koulusta mennä muualle kuin kotiin koiran seuraksi. Ei sitä raaskinut jättää enää yksin, jos oli jo 8h istunut koulussa ja koira koko ajan yksin kotona. Ja koulun lisäksi oli pakko käydä töissä. Jouduin vaivaamaan vanhempiani aika paljon. He tosin ottivat koirani hoitoon mielellään, kun heillä itsellään oli myös koira ja hoito meni siinä samalla kun omankin koiran.



Siinä nyt muutamia ajatuksia. Ehdottomasti suosittelen silti koiran hankintaa :) minulle koira on ainakin antanut ihan hirveästi. Ja ainakin joku pakottaa harrastamaan liikuntaa päivittäin ;)



Niin ja rotua valitessa kannattaa perehtyä rodun ominaisuuksiin! Pitää miettiä millaisen koiran itse haluaa, mitä sen kanssa haluaa tehdä, tuleeko koira perheeseen vai yhdelle ihmiselle jne. Ja tärkeää on myös miettiä paljonko haluaa nähdä vaivaa turkinhoitoon. Kaikkien koirien turkkia joutuu hoitamaan, mutta toiset ovat trimmattavia ja vähemmän takkuuntuvia, toiset ovat jatkuvasti karvoja tiputtelevia takkupalloja. Haluaako sitten karvanlähtdön, vai opetella trimmaamisen tai käyttää ainakin kaksi-kolme kertaa vuodessa trimmaajalla(maksaa paljon).



Tulipahan tekstiä :D

raskasta keksi kuin joskus ne herätykset yöllä kun koira vinkuu ulos. Istun sitten rappusilla silmät ristissä kun koira menee pihalla. Silloin ärsyttää suunnattomasti.

Täällä maalla nyt on muutenkin helpompaa kun koirat vaan on. Juoksevat metsässä/pellolla itsekseen.

tietysti pitää päästä ulos monta kertaa päivässä, mutta riittääkö esimerkiksi kiireisenä aamuna sellainen 10 minuutin "puistikon ympäri" -lenkki (esim juuri mopsilla), vai vaatiiko selvästi enemmän aikaa ja liikuntaa?



Monet käyttävät isompiakin koiria vain puskanjuurella, mutta ei se kai siitä hyvää asiaa tee.



Meillä on pian kaikki lapset jo kouluiässä, joten varmasti heistäkin olisi apua ulkoiluiden kanssa tulevaisuudessa.

tietysti pitää päästä ulos monta kertaa päivässä, mutta riittääkö esimerkiksi kiireisenä aamuna sellainen 10 minuutin "puistikon ympäri" -lenkki (esim juuri mopsilla), vai vaatiiko selvästi enemmän aikaa ja liikuntaa?

Monet käyttävät isompiakin koiria vain puskanjuurella, mutta ei se kai siitä hyvää asiaa tee.

Meillä on pian kaikki lapset jo kouluiässä, joten varmasti heistäkin olisi apua ulkoiluiden kanssa tulevaisuudessa.

tehdä ihan lyhyestikin.

Mutta älä herran tähden ota lyttynaamaista koiraa. Eläin kärsii siitä, että se on jalostettu vammaiseksi, koska se on ihmisen mielestä "söpöä".

olet kyllä oikeassa. Olen toivottomasti rakastunut kyseiseen rotuun. Meillä on myös persialainen maailman paras lyttykissa :(

tehdä ihan lyhyestikin. Mutta älä herran tähden ota lyttynaamaista koiraa. Eläin kärsii siitä, että se on jalostettu vammaiseksi, koska se on ihmisen mielestä "söpöä".

olet kyllä oikeassa. Olen toivottomasti rakastunut kyseiseen rotuun. Meillä on myös persialainen maailman paras lyttykissa :(

tehdä ihan lyhyestikin. Mutta älä herran tähden ota lyttynaamaista koiraa. Eläin kärsii siitä, että se on jalostettu vammaiseksi, koska se on ihmisen mielestä "söpöä".

pitää ottaa se vastuu tässä asiassa ja lopettaa viattomien luontokappaleiden luonnoton jalostus. Älä mene siihen mukaan, vaan valitse fyysisesti ja psyykkisesti terve rotu.

Se että yhteiselo päättyy.

lenkki, itse vien aina koiraa aamulla vähintään puoli tuntia. Niitä tolvanoita kyllä riittää jotka vie koiria 5 minuutin lenkille, kun eivät jaksa tai viitsi koiraansa ulkoiluttaa. Meillä ei koira heti edes tee tarpeitaan ja on aika pitkä aika koiran odottaa seuraavaa ulkoilua pitkän aikaa.

Lasten varaan ei koiran ulkoilutusta jättää vaan se on vaan ekstraa jos he vievät koiraa ulos.

Kaikki koirat tarvitsevat ulkoilua reilusti ja on ihan turha hankkia koiraa, jos ei ole valmis ulkoilemaan aikaisin aamulla ja ei ne huonot ilmatkaan saa olla este ulkoilulle.

Itse vien koiran aamulla 5.00 aikaan ulos ennnen töihin lähtöä ja lapsen kanssa menemme sitten yhdessä ulkoilemaan, kun haen lapsen tarhasta.

Meillä koiraa ulkoilutetaan paljon ja on tärkeää koirankin saada sosiaalisia kontakteja muista koirista.

tietysti pitää päästä ulos monta kertaa päivässä, mutta riittääkö esimerkiksi kiireisenä aamuna sellainen 10 minuutin "puistikon ympäri" -lenkki (esim juuri mopsilla), vai vaatiiko selvästi enemmän aikaa ja liikuntaa?

Monet käyttävät isompiakin koiria vain puskanjuurella, mutta ei se kai siitä hyvää asiaa tee.

Meillä on pian kaikki lapset jo kouluiässä, joten varmasti heistäkin olisi apua ulkoiluiden kanssa tulevaisuudessa.

että kun mies menee jo välillä viiteen töihin ja mulla alkaa vuoro vaikka seitsemältä, joudun viemään ennen töihin lähtöä lasten kanssa koiran ulos, sitten lapset päiväkotiin ja muutenkin saada itseni säädylliseen kuntoon ennen lähtöä. Mies saattaa päästä noin aikaisesta aamusta huolimatta vasta neljältä, siksi me käytetään koira että ei ole ihan niin pitkä väli lenkeissä. Ja ettei mies joudu nousemaan kolmelta. Itse nousen sitten viideltä, kyllä ottaa päähän varsinkin kunha´n taas pimeä ja loska saapuu!