Mitä jos saisit tietää 35 vuotiaana että oletkin adoptiolapsi...
Kommentit (13)
että ilmankos olen aivan erilainen kuin kaikki muut perheenjäsenet.
Kyllä se yleensä on aika iso paukku, joka muuttaa koko minäkuvaa ja perusluottamusta elämää kohtaan.
Lokakuun lopulla on muuten aikuisille adoptoiduille tapaaminen Helsingissä, käypääkä katsomassa Pelastakaa lapset ry:n sivuilta, jos asia on omakohtainen ja kiinnostaisi tavata muita adoptoituja, mukavia aikuisia ihmisiä.
Tausta tosin vähän poikkeava (en viitsi tässä selittää, että kukaan ei tunne) ja kukaan ei varsinaisesti ole koskaan minulle asiasta kertonut. Ala-asteella terveydenhoitajan tarkastuksessa jouduin ihan hämilleni, kun isän nimi papereissa olikin ihan vieras. Terveydenhoitaja asiasta kyseli, mutta en osannut mitään vastata. Hankala tilanne lapselle. Asioiden kulku on selvinnyt minulle vasta aikuisena lähinnä virallisista papereista.
se olisi pienimuotoinen shokki. Ja jännittävää. En kuitenkaan vihastuisi, mutta haluaisin tietää biovanhemmistani mahd paljon.
että lapselle ei saa kertoa. Syy ei siis ole vanhempien, vaan sosiaalityöntekijöiden.
Nykyään ollaan sitten toista mieltä ja nykyään on menty sitten toiseen äärilaitaan.
Minulla on kaksi adoptiolasta ja kyllä he tietävät taustansa niin tarkoin kuin me siitä mitään tiedämme.
kunpa olen jo 47...mutta äitini on tavannut biologisen äitinsä ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana eikä tiedä isästään mitään. Tämä on oikeasti ollut meille lapsille elämän mittainen trauma äidin trauman vuoksi.
Omien lasteni kohdalla olen katkaissut paljon pahaa; mm. fyysisen väkivallan, alistamisen ja mitätöinnin ketjua, itse olen selvinnyt (hyvinkin) ymmärtämällä äitiä ja ennenkaikkea antamalla anteeksi.
että mut olis adoptoitu, sillä niin olen kopio vanhemmistani, isovanhemmistani...
Jossain vaiheessa pitää kertoa. Ennen kuin se lapsi pyytää munuaista tms.
Liian ilmiselvä yhdennäköisyys vanhempiini...
siitä kun synnytti minut.
Että kaiketi ajattelisin, että äitini on aikamoinen valehtelija.
ensin ajattelisin, että jee, voisinko sittenkin saada perinnön rikkailta vanhemmiltani.
Sitten ajattelisin että aika luusereita niidenkin täytyy ollä, kun antoivat minut teinivanhemmille, jotka molemmat alkoholisoituivat myöhemmin.