Syöpähoidoista: (Sorsakoski)

Ja todisteita eivät siis ole ihmisten itse kirjoittamat tai kertomat todistuspuheenvuorot vaan esim. lääkäripaperit yms. tieteellistä tarkastelua kestävät dokumentit.

Kyllä syöpä on ihan fyysinen sairaus johon hoidot tehoaa tai sitten ei. Ei se oma tahto pysty vaikuttumaan esim. syövän laatuun, onko kovinkin aggressiivinen vai helpommin voitettavissa.



Eniten vaikuttaa syövän tyyppi ja se milloin se todetaan. Ei sillä omalla taistelutahdolla syöpäsoluja tapeta.

Minulta on hoidettu kainaloon levinnyttä rintasyöpää moneen eri kertaan ja eri tavalla. Olen syöpäni suhteen kroonikko.



Itse minä en haluaisi enää elää, en ole halunnut enää vuosiin. Olen elänyt pitkän ja hyvän elämän.



Viereltäni kuolee rintasyöpään tuttuja nuoria äitejä, joilla on ihan pieniä lapsia.



Eivätkö he taistelleet tarpeeksi? Paskapuhetta koko taistelu. Minä en ole taistellut mitään ja olen hengissä, samoin monet "taistelleet", ovat kuolleet.

kun ei parempaakaan ole keksitty kuvaamaan tilannetta.

haastattelut, joissa syövästä parantunut kertoo vahvistuneensa ihmisenä ja että elämä on nyt parempaa, on yhtä kokemusta rikkaampi ja blaablaa.

Minä olen ainakin lähinnä vain katkera että piti jo nuorena syöpä saada. Paranen tästä kyllä erittäin todennäköisesti mutta en ole kyllä yhtään sen vahvempi tai onnellismepi ihminen. Oikeastaan perusturva on pahasti järkkynyt ja tulevaisuuden usko on paljon heikompi kuin ennen.



se toinen syöpää sairastava (numeroa en muista)

taudin levinneisyys sitten ratkaisee kumpi voittaa.



Mutta joo muakin ärsyttää toi "taistelu" ikäänkuin taudille hävinneet eivät olisi yhtälailla taistelleet.



Luin kerran erään syöpälääkärin sanomana, että hän ei ole vielä kertaakaan tavannut syöpäpotilasta, joka ei päättäisi taistella ja voittaa. No kaikille se voittaminen ei valitettavasti onnistu, muttei se heistä huonompia taistelijoita tee.

haastattelut, joissa syövästä parantunut kertoo vahvistuneensa ihmisenä ja että elämä on nyt parempaa, on yhtä kokemusta rikkaampi ja blaablaa.

Minä olen ainakin lähinnä vain katkera että piti jo nuorena syöpä saada. Paranen tästä kyllä erittäin todennäköisesti mutta en ole kyllä yhtään sen vahvempi tai onnellismepi ihminen. Oikeastaan perusturva on pahasti järkkynyt ja tulevaisuuden usko on paljon heikompi kuin ennen.

se toinen syöpää sairastava (numeroa en muista)

Silti lisään, että ihan silkka tahdonvoima saattaa saada ihmeitä (no ei ihan kirjaimellisesti... :) ) tapahtumaan. Oma äitini "taisteli" tai siis eli syöpänsä kanssa 12 vuotta, kun nuorimmainen vihdoin oli omillaan, tavallaan "antoi mennä".



Olen kuullut niin monta vastaavaa tapausta jossa ainakin ulospäin vaikuttaa siltä, että ihminen on kieltäytynyt kuolemasta ennenkuin asiat ovat kunnossa.



Tottakai nämä ovat yksittäistapauksia eivätkä sinänsä liity ap:n aloitukseen. Mutta minusta tässä on jotain.



Mutta ihan samaa mieltä olen, syöpä on tauti jonka hoitoon lääketiede antaa sen ensisijaisen vastauksen. Tottakai muitakin tekijöitä on, en ollenkaan poissulkisi vaikka hurmoksellisen uskoontulemisen aiheuttaman endorfiiniaallon vaikutusta jne. Mutta perustasolla, tautihan se on.



Oikein paljon voimia teille taudin kanssa eläville ja kiitos hyvästä keskustelunavauksesta.

jolle ei annettu mitään toivoa. Joku suomalainen kansanedustajakin, jonka nimeä en nyt muista.Katsoin kerran tv7:lta tuon miehen haastattelunkin täss joitakin kuukausia sitten. Jos joku muistaa nimen, kertokoot, mutta miespuolinen kansanedustaja tai joku muu korkeassa asemassa ollut oli kyseessä. Hänpä tarttui Raamattuun, kun toivoa ei oikeasti ollut, syöpä oli levinnyt joka paikkaan.

Mies luki Raamatun läpi ja rukoili, rukoili polvillaan ja sai Jumalalta vastauksen ja on nyt terve mies.

Ei ehkä henkisesti siis, mutta hengellisesti voidaan voittaakin.

ihmiset on samanarvoisia ja yhtä rakkaita hänelle ja sitten todellisuudessa tällä herralla on suosikkeja. Jos olet suosittu ja puolestasi rukoillaan paljon niin paranet, jos taas sinulla ei ole ketään niin kuolo korjaa. Sama jos paukahdat uskoon, heti pääset suosikkikerhoon, tavis ihminen joka ei aina tiedä uskooko vai ei on kuoloon tuomittu. Reilu meiniki.