Lue keskustelun säännöt.
Millanen ihminen antaa puolison lähteä, jos haluaa? Tai ei ole mustasukkainen eksästään?
02.08.2011 |
Minä myönnän olevani mustasukkainen puolisoni eksästä. Vaikka tiedän, että mieheni oli se, joka jätti vaimonsa, niin silti en tykkää, että mieheni kaveeraa eksänsä kanssa yhtään.
Katson myös, että kun olen hänen kanssaan naimisissa, niin minulla on tietty "oikeus" pitää hänestä kiinni. Tietenkään ketään ei voi omistaa, mutta en voisi ikinä miehelleni sanoa, että mene jos haluat.
Kuulin eräästä pariskunnasta, jotka erosivat juuri. Heillä oli pitkään suhde, jossa sanottiin, että mene jos haluat. Sitten toinen löysi uuden ja lähti.
Kaverini myös kertoi kaveristaan, joka otti ja vei naimisissa olevan miehen. Tämä mies on kovin kiintynyt ex-vaimoonsa, vaikka vaihtoikin vaimon uuteen. Tämä kaveri ei ole kuulemma yhtään mustasukkainen ex-vaimosta.
En ymmärrä kumpaakaan näistä ihmisistä. Mitä minun pitäisi ymmärtää?
Kommentit (59)
Tässä parisuhteessa olen tuntenut oloni rakastetuksi ja turvalliseksi, aikaisemmissa suhteissa mietin valehtelematta joka päivä poikakaveriani ja suhdetta häneen. Olin jatkuvasti epävarma, varmistelin ja vaadin.
Esim. nyt olen lasten kanssa kolmestaan kotona, mies on vielä ylitöissä. Aiemmissa parisuhteissa olisin tähän kellonaikaan mennessä soittanut jo ainakin 3 kertaa että missä olet ja mitä teet, kenen kanssa. Siitäkin huolimatta että poikakaveri olisi kertonut että tänään menee pitkään töissä (olisin luullut että siellä se jonku muijan kanssa kuitenkin). Nyt sen sijaan luotan että kyllä se mies sieltä tulee kun saa työt valmiiksi. Turhaan tuota hätyyttämään jatkuvasti, on miehellä parempaakin tekemistä töissään kuin vastata vaimon jatkuviin soittoihin.
Kyllä, onnellinen minä.
Äitisi roikkui isässäsi ja niinpä sinäkin roikuit poikaystävissäsi. Toteutit kiintymyssuhteen mallia, jonka olit äidiltäsi oppinut. On totta, että kiintymyssuhdetyyppi voi vaihtua myöhemmin elämässä, esimerkiksi terapian avulla tai niin, että saa rakastetulta paljon korvaavia kokemuksia, jotka auttavat kehittämään omaa turvallisuuden tunnetta. Niinhän sinulle kävi. Lucky you!
Äidistä puhutaan tässä yhteydessä vain selvyyden vuoksi. Usein pääasiassa äidit hoitavat lasta 3 ensimmäisenä ikävuonna, joten lapsi omaksuu äidin kiintymyssuhdetyypin todennäköisemmin kuin isän tai muun hoitajan. Jos isä hoitaa lasta paljon ja osaa osaa ottaa lapsen tarpeet hyvin huomioon niin isän vaikutus saattaa riittää lapselle turvallisen kiintymyssuhdetyypin omaksumiseen, vaikka äiti olisi epävakaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siihen on yksi syy: nimittäin jos toista pitää kieltää menemästä ja pyytää olemaan luona, asiat on aika heikosti. En voisi luottaa, että toinen oikeasti rakastaa. Minun luonani ollaan siksi, että minun kanssani halutaan aidosti ja rakkaudesta olla. Ja siitähän ei koskaan olisi varmuutta, jos se tapahtuisi "käskyttämällä" ja tivaamalla että rakastathan minua, joo rakastathan... Olisi aika säälittävää.
Enkä minäkään olisi kenenkään kanssa mistään vaatimuksista, vaan olen siksi, että saan olla oma yksilöni, joka harrastaa ja kulkee, jos haluaa, mutta jolla kuitenkin on VAPAUS olla sen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Ja silloin se onkin maailman paras paikka.
Mustasukkaisuushan osoittaa vain omaa huonoa itsetuntoa.
mistä se sitten kertoo, ettei ole yhtään mustasukkainen?
ERITTÄIN HYVÄSTÄ ITSETUNNOSTA.
Itsekseni varmasti itkisin ja raivoaisin ja kestäisi aikaa päästä siitä yli, mutta en osaisi miehen takia sellaista draamaa hänelle esittää enkä haluaisikaan. Lasten vuoksi toki voisin sanoa jos oikeasti tiukka paikka tulisi, että mieti nyt vielä hyvä mies, mutta vaikea oikeastaan on kuvitella että jonkun tuollaisen tilanteen jälkeen sitten hyvilläni jatkaisin kuin ennenkin jos mies armollisesti valitseekin minut.
Toki jos olisi mahdollista, että kyse on kommunikaatioerheestä, eli mies ei tietäisi että haluaisin hänen olevan minun kanssani, niin se pitäisi selvittää ensin. Olen sitä mieltä, että suhteesta ei lähdetä ennen kuin on kaikkensa tehnyt sen eteen, joten jos mies vain ilmoittaisi että naapurin Mirva oli ehdotellut ja sillä on niin hyvät tissit että hän nyt vähän tässä harkitsee että kumman kanssa jatkaa, niin... Olettaisin että kokeillakseen ei aikuinen ihminen mitään sellaista esittäisi, joten kaipa hän sitten on vakavissaan jos minua johonkin toiseen meinaa vaihtaa. Ja vaikka olisin hämmästynyt (miehen typeryydestä), niin mitä minä silloin voisin tehdä muuta kuin todeta että valinta on vapaa.
Jotenkin absurdia kuvitella, että mies esittelisi jonkun ihastuksensa ja kysyisi minulta että mitä mieltä olen. Mielestäni se on ihan hänen oma päätöksensä, ja mitä se riehuminen auttaisi siinä. Ehkä jälkikäteen, siis päätöksen jälkeen, vaatisin sitten selittämään asiat läpi. Kaipa minä sitten olen sellainen analyyttinen, tai jotenkin tunteet sisällä pitävä.
Tuo on pelottava väite, että miehen suhde hiipui loppuun asti. Se, että miehesi väittää sinulle sellaista, niin se kertoo vain siitä, että teidänkin parisuhde tulee hiipumaan jossain vaiheessa.
Sietäisi olla mustasukkainen tai jotain, kun tietää, että näin tulee tapahtumaan.
ap
mies on rakastanut ennenkin ja ollut vuosikausia naimisissa lastensa äidin kanssa. Tiedän, että heidän liittonsa kului ihan täydellisesti loppuun, hiipui vain. On minullakin ollut suhteita, ex-liitto, jossa myös lapsia. Kukaan meillä ei sano "mene vaan, jos siltä tuntuu", mutta sehän on selvä että mikään liitto ei pysy kasassa pakottamalla eikä varsinkaan sen käskystä, joka ei halua erota. Tällä tiedolla olen mieheni kanssa elämän loppuun asti ja rakkaus on molemminpuolista, elämä mukavaa. Mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Pelkään enemmän vakavia sairauksia ja kuolemaa kuin rakkautta.
Koska minä en ainakaan ymmärrä miksi tuota sietäisi pelätä? Minun miehellä on ollut kihloihin asti ehtinyt suhde, aika vähän vieläpä ennen meidän tapaamista päättynyt, joka loppui siihen että nainen halusi eron. Ja tiedän että mies ei olisi välttämättä halunnut erota. Varmaan tästä kuuluisi olla huolissaan, että haikaileekohan hän vielä sen exän perään? Mutta tiedän että hän on aikuinen ihminen, joka itse on vastuussa siitä että hoitaa henkisen taakkansa ennen kuin siirtyy uuteen suhteeseen. Minä en voi sille mitään, jos hän hautookin tunteita exää kohtaan, miksi minun pitäisi siitä murehtia. Mies tekee omat valintansa.
Tiedän että hänen elämänsä on aika paljon rauhallisempaa ja helpompaa minun kanssani, eikä hän minustakaan halua erota.
Mutta onkohan tämä sama asia kuin se keskustelu pornosta, eli jotkut naiset kokee mustasukkaisuutta pornonäyttelijöitäkin kohtaan? Tai sitä jos mies ehkä mielessään fantasioi muista naisista. Minä en osaa kuvitella millainen ihminen niin tekee, ehkä ei ole mahdollista tällaisen ihmisen ymmärtää miten joku voi olla vetämättä kohtausta jos mies ilmoittaa haluavansa erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun voi luottaa itseensä ja elää ihan omaa elämäänsä, ei tarvitse elää exien ja muiden elämää enää.
Mustasukkaisuuteen ei ole aihetta kun tiedän, että ei mies minua parempaa kuitenkaan löydä, tai ei saa.
Olenko jotenkin yksinkertainen, jos en käsitä miksi minun pitäisi exästäni mustasukkainen olla? Olen vilpittömästi iloinen siitä, kun olen mokomasta eroon päässyt enkä taatusti kadehdi hänen nykyistä seuralaistaan.
Tutustukaa kiintymyssuhdetyyppeihin. Ihminen, joka on varhaislapsuudessaan saanut osakseen riittävää huolenpitoa ja rakkautta, osaa kiintyä turvallisesti. Hän ei ole epävarma toisen rakkaudesta eikä sen menettäminen ole hänelle maailmanloppu, koska hän tietää olevansa rakkauden arvoinen ja pystyvänsä löytämään uuden kiintymyksen kohteen.
Meillä kaikilla ei ole ollut onni syntyä sellaisen äidin lapseksi, että turvallinen kiintyminen äitiin olisi ollut mahdollista. Siksi emme osaa kiintyä sillä tavoin itsekään, vaan epäilemme koko ajan pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minä annan toisen mennä jos hän niin joku päivä haluaa. Eihän se sitä tarkoita, etteikö minua surettaisi, tai ettenkö rakastaisi! Minä vain näen aikuisten ihmisten parisuhteen perustuvan vapaaehtoisuuteen, en voi toista kahlita jos hän tuntee olevansa onnellinen toisaalla.
Enkä usko, että olisin kovin onnellinen parisuhteessa johon toinen on pakotettu, kiristämällä tai syyllistämällä tms.
Itse olen mieheni kanssa koska haluan olla. Koska elämäni hänen kanssaan on onnellisempaa kuin kenenkään muun kanssa tai yksin=)
Kertoo siitä, että 1.on normaali kumppani joka jaksaa vakuutta ja näyttää ettei muut kiinnosa 2.että on varma itsestään.
mistä se sitten kertoo, ettei ole yhtään mustasukkainen?
Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17 yrittää välttää tuplaviestitystä:-/ joo, kirjoitin oikein pidemmän viestin, miltä musta tuntuu, ja kuinka suhteessa ollaan. Miehen täytyy osata ymmärtää (kuten minäkin!) hyöty vr. menetys vertailun.
kyllä minä annan toisen mennä jos hän niin joku päivä haluaa. Eihän se sitä tarkoita, etteikö minua surettaisi, tai ettenkö rakastaisi! Minä vain näen aikuisten ihmisten parisuhteen perustuvan vapaaehtoisuuteen, en voi toista kahlita jos hän tuntee olevansa onnellinen toisaalla.
Enkä usko, että olisin kovin onnellinen parisuhteessa johon toinen on pakotettu, kiristämällä tai syyllistämällä tms.
Niin se on. Olemme tassa vapaaehtoisesti ja vaikka toista koettaisi pakottaa olemaan kanssani, ei siita mitaan hyotya olisi.
Mustasukkaisuus exaa kohtaan on turha energiasyoppo. Jokaisella on oma eletty elama takana. Ja vaikka kuinka olisin mustasukkainen, tai olisin olematta, miten silla pystyisin estamaan ettei mies mene takaisin exansa luo, jos olisikin sellainen tilanne etta niin yhtakkia. Ja miten siita voi olla mustasukkainen, etta miehella on ollut jotain erityista exansa kanssa, silloin aikoinaan. Onhan minullakin ollut oman exani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson myös, että kun olen hänen kanssaan naimisissa, niin minulla on tietty "oikeus" pitää hänestä kiinni.
Ei ole. Sinulla ei ole minkaanlaista oikeutta pitaa miehestasi kiinni. Han on kanssasi vapaaehtoisuudesta. Ja jos joku paiva se halukkuus yhdessaoloon hanella sattuisi loppumaan, ei sinun "oikeuksillasi" olisi mitaan sanansijaa.
Sen sijaan voit ajatella etta sinulla on VELVOLLISUUS elaa hanen kanssaan sellaista elamaa etta molemmilla on hyva olla ja yhdessa tahdotaan olla, nyt ja jatkossa.
Oikeutta pitaa kiinni ei ole kenellakaan, koska ihmiset ovat tasavertaisia. Jos tuollaista tahtoo, pitaa hankkia koira eika mies!
muuten mutta sanoisin omakohtaisesta kokemuksesta että ei ainoastaan se turvallinen kiintymyssuhde äitiin vaan myös isään (tai sen puute) vaikuttaa. Itse olen saanut elämäni alusta saakka paljon rakkautta ja huomiota äidiltäni. Isä sen sijaan on ollut välillä elämässämme, välillä ollut olematta. Minulla on hirveän vähän muistikuvia isästä ensimmäisen 10 vuoden ajalta. Nuorempana ajattelin että isä ei rakasta minua koska saattoi mennä pitkiä etten nähnyt häntä. Äitini ei varmasti estänyt tapaamisiamme mitenkään, pikemminkin toivoi että isäni palaisi elämäämme kokonaan. Roikkui isässä, suoraan sanoen. Soitteli isän kotiin, laittoi kirjeitä, yritti kaiken maailman keinoja millä saisi isän tulemaan käymään.
Teininä ja nuorena aikuisena olin hyvin epävarma kaikkien poikakavereideni (4kpl) kanssa. Jos poikakaveri ei pettänyt, tukehdutin heidät jatkuvalla roikkumisella. Vasta nykyinen mies on ollut vankka kallio johon olen voinut luottaa alusta asti täysillä, jonka mieli ei ole muuttunut kuin tuuliviiri. Siihen kallioon nojatessani olen itsekin löytänyt tyyneyden ja varmuuden elämääni. Olen ymmärtänyt että vaatimalla ja roikkumalla vain ajan toisen kauemmaksi koska kukapa sitä haluaa tukehtua. Kun olen onnellinen itsekseni, pystyn myös tuomaan onnea omaan parisuhteeseeni. Sitä kautta parisuhteeni vain paranee...
Tutustukaa kiintymyssuhdetyyppeihin. Ihminen, joka on varhaislapsuudessaan saanut osakseen riittävää huolenpitoa ja rakkautta, osaa kiintyä turvallisesti. Hän ei ole epävarma toisen rakkaudesta eikä sen menettäminen ole hänelle maailmanloppu, koska hän tietää olevansa rakkauden arvoinen ja pystyvänsä löytämään uuden kiintymyksen kohteen.
Meillä kaikilla ei ole ollut onni syntyä sellaisen äidin lapseksi, että turvallinen kiintyminen äitiin olisi ollut mahdollista. Siksi emme osaa kiintyä sillä tavoin itsekään, vaan epäilemme koko ajan pahinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun päästät toisen vapaasti menemään, hän palaa aina luoksesi jos sinua todella rakastaa.
Miksi pitäisi tyytyä vähempään kuin oikeaan rakkauteen, joka ei vaadi mitää todisteluita.
Jos rakkaus hiipuu, se on surullista ja pelottavaa.
Siksi täytyykin itse pyrkiä olemaan sellaita seuraa jossa myös omana itsenä viihtyisit.
olemme olleet 25 v yhdessä ja tunnen mieheni läpikotaisin- hyvät ja huonot puolet- suhde ei enää yllätä
kyllä minä annan toisen mennä jos hän niin joku päivä haluaa. Eihän se sitä tarkoita, etteikö minua surettaisi, tai ettenkö rakastaisi! Minä vain näen aikuisten ihmisten parisuhteen perustuvan vapaaehtoisuuteen, en voi toista kahlita jos hän tuntee olevansa onnellinen toisaalla.
Enkä usko, että olisin kovin onnellinen parisuhteessa johon toinen on pakotettu, kiristämällä tai syyllistämällä tms.
kun tuli tuosta Ap:n esimerkistä ajatuksia. Tuo "suhde jossa aina sanottiin mene vaan", monet suhteet tuntuvat olevan pelkkää ihmeellistä valtapeliä. Ja sitten, kun ei enää muuta keksitä, huudetaan marttyyrina "mene vaan". Sellainen suhde on jo perustaltaan sairas, ja todennäköisesti (ja toivottavasti) päättyy eroon.
10 vuoden aikana ei ole meille tullut tilannetta, jossa olisi minun tarvinnut nuo sanat sanoa. Jos tulisi, tilanne olisi sellainen, että mieheni kertoisi olevansa suhteessamme hyvin onneton ja kaipaavansa elämältä jotain muuta. Ja kyllä, silloin antaisin hänen mennä. Koska joskus elämässä käy niinkin, että tietty ihmissuhde on täyttänyt tehtävänsä, ja sen on aika antaa mennä jotta voi jatkaa elämää. Ja vaikka se minusta tuntuisi miten pahalta, en haluaisi pakottaa rakastamaani ihmistä elämään onnettomana.
suhdettä. Ovat tytöt vähän kouluttaneet häntä ja pahin poikuus on karsittu. En osaa olla eksille yhtään mustasukkainen. Ovat joskus vuosia sitten käyneet yhdessä jossain konsertissakin josta en ollut kiinnostunut. Siitä vaan...ei kai olis eronnu jos jotain vielä olisi.
mistä se sitten kertoo, ettei ole yhtään mustasukkainen?
Ei sen kummempaa.
Äitisi roikkui isässäsi ja niinpä sinäkin roikuit poikaystävissäsi. Toteutit kiintymyssuhteen mallia, jonka olit äidiltäsi oppinut. On totta, että kiintymyssuhdetyyppi voi vaihtua myöhemmin elämässä, esimerkiksi terapian avulla tai niin, että saa rakastetulta paljon korvaavia kokemuksia, jotka auttavat kehittämään omaa turvallisuuden tunnetta. Niinhän sinulle kävi. Lucky you!
Äidistä puhutaan tässä yhteydessä vain selvyyden vuoksi. Usein pääasiassa äidit hoitavat lasta 3 ensimmäisenä ikävuonna, joten lapsi omaksuu äidin kiintymyssuhdetyypin todennäköisemmin kuin isän tai muun hoitajan. Jos isä hoitaa lasta paljon ja osaa osaa ottaa lapsen tarpeet hyvin huomioon niin isän vaikutus saattaa riittää lapselle turvallisen kiintymyssuhdetyypin omaksumiseen, vaikka äiti olisi epävakaakin.