Ahdistaako muita, kun on tajunnut että auktoriteetit on vaan ihmisiä, jotka kämmää

Olen tiennyt jo aika kauan, että tämä on vain elämää ja kaikki on kuitenkin epätäydellistä.

Olen tiennyt jo aika kauan, että tämä on vain elämää ja kaikki on kuitenkin epätäydellistä.

Ja lisäksi se kämmäileväkin asiantuntija yleensä tietää asiastaan enemmän kuin (kämmäilevä) maalikko. Ei minua maailman ja ihmisten epätäydellisyys silti ihmeemmin ahdista. Kyllähän se tietysti joskus ihan nuorena vähän hätkähdytti, kun itse ja kaverit alkoivat valmistua ns. vakavasti otettaviin ammatteihin ja sen ihan konkreettisesti tajusi, että ihmisiä kaikki ollaan.

Yksi kaveri puki sen aika hyvin sanoiksi pian valmistumisensa jälkeen. Valmistui ja aloitti työn poliisina ja kuulemma hirvitti, kun älysi, että siihen asti aina jos asiat menivät totaalisesti pieleen ja yhtään ei enää tiedetty, mitä tehdä, niin soitettiin poliisi paikalle. Ja nyt sitten olikin se, joka tuli paikalle ja jolla ei enää oikein ollut ketään, jolle soittaa.

Se auttaa siinä, ettei tarvitse palvella tuollaisia esimerkiksi.

sinä se vasta sekaisin oletkin kun olemattomiin uskot:)

uskominenhan tarkoittaa että joku on toista ylempänä...minä en usko sellaiseen...ihmisiä tässä kaikki ollaan...päättyy sen auktoriteetinkin elämä joskus...

että itselleni joku tärkeä ajattelija (tieteen, taiteen tai uskonnon alueelta) osoittautuu elämäkerrassa ihmiseksi, jolla on heikkouksia. Nuo heikkoukset usein ovat nimittäin niitä, joita asianomainen on itse moittinut tai tuominnut. Epäluotettava ajattelija ei ole ajattelija ollenkaan.

Tavallaan kai uskon auktoriteetteihin vieläkin. Siis ajattelen, että oman alansa asiantuntija tietää siitä alasta enemmän kuin minä maallikkona. Ja minä taas tiedän omasta alastani enemmän kuin maallikot.



Tuo ei kuitenkaan tee kenestäkään erehtymätöntä. Ihmiset kun kämmäävät aina. Tekejälle sattuu jne. Kiire lisää kämmejä, samoin sellainen rutiinikin. Siksi kannattaa aina olla itse "hereillä", ja kysellä. Voi joku kiireinenkin herätä ja jättää jonkun kämmin välistä.

olen edennyt työelämässäni vastuulliseen ja melko merkitykselliseen, konsultoivaan työtehtävään. Silmäni ovat avautuneet vasta viimeisen parin vuoden aikana näkemään, ettei parhaimmat johtajat tai asiantuntijatkaan ole mitään kaikkitietäviä. Ihan samanlaista sähläystä se on kaikilla tasoilla. Myös motivaation taso vaihtelee riippumatta siitä, kuinka korkeassa asemassa on työelämässä ja tämä säteilee myös laatuun.



Minulle tämä on ollut huojentavaa, koska olen tajunnut, että kaikki muutkin ovat ihan yhtä pihalla kaikesta kuin itsekin. :) En ole enää yhtä ankara itselleni enkä muillekaan koska ymmärrän, että ihmisiä me kaikki ollaan ja erehtyväisiä.

Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että psykologisiin testeihin joutuneenä (kirjalliset testit) minulta on testaaja kysynyt palautteen annossa "minua jäi hieman mietityttämään miten suhtaudut auktoriteetteihin". Jaa-a, hyvä kysymys. Minä suhtaudun heihin kuten kaikkiin muihin ihmisiin ympärilläni. Nimittäin ihmisinä. Ei jumalasta seuraavina tmv vaan ihmisinä joilla on heikkouksia ja vahvuuksia kuten meillä muillakin.



No, tehtävät olen saanut ja hyvin pärjännyt eli eipä tuossa mitään.



Mutta oikeasti. Nähtävästi se, että en koe mitään tarvetta korottaa ketään auktoriteettia jumalasta seuraavaksi on paistanut esille testeissä. Tähän on syykin. Isäni oli ennen eläkkeelle jäämistään ison yrityksen toimitusjohtaja. Vaikka kotona ei työasioista mitenkään aktiivisesti puhuttukaan (ainakaan lasten kanssa!) niin näin pienestä pitäen että "ongelmat ja epävarmuudet ne on isolla johtajallakin". Ei toimitusjohtajakaan aina todellakaan tiedä mikä on oikea ratkaisu jossain tilanteessa. Yhtä paljon hän saattaa kokea epävarmuutta sen toimarimaskinsa takana kuin kuka tahansa rivityöntekijäkin.



Mitä olen oppinut tämän vuoksi arvostamaan on kokemus. Kokemukseni mukaan parhaimmat johtajat - sellaiset joita voin kutsua mielelläni auktoriteeteiksi - ovat sellaisia henkilöitä jotka ovat kohonneet asemaansa pikku hiljaa ihan alimmasta ruohonjuuritasosta lähtien. Heillä on käsitys ja tietotaito siitä, miten heidän päätöksensä oikeasti vaikuttavat yrityksen toimintaan ja sen asiakkaisiin (oli sitten kyse palveluyrityksestä, julkisen alan laitoksesta tai muusta).

Monella tuntuu olevan käsittämätön auktoriteettiusko, että asiat vaan menevät jotenkin hienosti, kun asiantuntijat hoitaa hommat, tai että systeemi pyörii hienosti jne mutta itselläni on kokemus että mitä ylemmäs mennään sitä isompia on mokat ja kämmit. Ministeriötasolla sössitään ihan yhtä paljon kuin k-kaupan kahvihuoneessa. Lääkärit ovat pikakoulutuksen ja kiireen uhreja, vieläpä itse usein kaikkivoipaisuuskuvitelmien vallassa, mikä on pelottavinta.

Uskotko sinä tavallaan enää kehenkään vai koetko kuten minä, että on ihan tajuton tuuri että tämä pallo pyörii näinkin ok, kun kaikki vaan ryssii koko ajan ja ovat ihan pihalla kaikesta - vaikka muuta kuvittelevatkin?

En usko auktoriteetteihin, päin vastoin on pelottavaa ettei oman elämän langat ole omissa käsissä vaan taitamattomien ja pelkästään omaa etuaan ajavien (talousmaailma, poliittinen maailma).

Pallo ei tosiaankaan pyöri OK, joku jo kirjoittikin ja samaa mieltä hänen kanssaan siitä. Tää homma sössitty pahemman kerran ja viattomien elämänlaatu kärsii.

ja hyväksyn sen. Totean harmitellen, että ehkä joku toinen olisi tehnyt tuon homman paremmin ja sössimättä mutta se joku toinen olisikin sitten sössinyt jossakin toisessa kohtaa. Joskus harvoin törmää ihmiseen, joka ei yhtään hallitse omaa hommaansa, ja silloin harmittaa vähän enemmän, jos se vaikeuttaa omaa elämää.

Sen sijaan en ymmärrä ajatusta siitä, että "tää homma on sössitty pahemman kerran ja viattomien elämänlaatu kärsii". Miten olisit tehnyt toisin? Kuka olisi tehnyt toisin? Ketkä ovat viattomia? Nekö, jotka eivät tee eivätkä uskalla vaan seuraavat sivussa ja antavat jälkiviisaina neuvoja ja moitteita? Sehän on aina helppoa, väistellä vastuuta ja pakoilla.

Auktoriteetit eivät ole sama asia kuin valtaapitävät vaan ylipäätään sellaiset asiantuntijat, joiden aloista vain harvat tietävät. Poliitikot valitaan kansanäänestyksellä, joten tottakai nämä eivät ole auktoriteetteja vaan ihan itse valitsemiamme päättäjiä. Kannattaa valita tarkoin.

Auktoriteetteja on hyvä kyseenalaistaa ja usein heitä kyseenalaistaa saman alan asiantuntijat. Maallikkokin voi perehtyä itseään koskeviin asioihin esim. sairauksien suhteen ja mielestäni lääkäri auktoriteettina on helppo kyseenalaistaa menemällä toiselle lääkärille tai etsimällä itse lisätietoa. Mutta eivät lääkärit ole sössineet mitään sen enempää kuin ihan tavalliset mattimeikäläisetkään. Kaikki me olemme itsenäisiä päättäjiä, joilla on (ainakin Suomessa) mahdollisuus valita itse kansanedustajat, joista valitaan ministerit, ja ne lääkärit, joiden luona haluaa käydä. Se, että pyörittelee silmiään muiden sössimisistä on jälkiviisautta ja oman itsensä sivuun asettamista. En minä vaan nuo muut... Siinä yritetään omaa itseään nostaa auktoriteettiasemaan sössimisten suhteen, mutta ei uskalleta itse tehdä mitään eikä kantaa vastuuta mistään.

Sössimiseen vaaditaan muutakin kuin se sössijä, ja kaikki me olemme samassa veneessä.

Monesti olen alkanut kauhuissani miettimään, että mitä jos en itse tietäisi asiaa x vaan uskoisin vain sokeasti auktoriteettien sanomisiin...niin että miten siinä sitten olisi käynytkään. Onneksi minulla on laaja yleistieto ja taito ymmärtää, miten Suomi pelaa.



Ministeritasolla on töissä mm. eräs herra ulkoministeriössä, joka on täysin kyrpänsä vietävänä. Kaverini sattui seurustelemaan tämän kusipään kanssa ja joskus mies yritti "lahjoa" kaveriani seksiin paljastamalla sellaisia asioita + antamalla muka päättää niistä, joiden vuotaminen julkisuuteen olisi tälle maalle katastrofi...että joo, salaisuudet on "hyvin" turvassa!

Ei ministeri, kansansedustaja, lääkäri, pankinjohtaja jne ole mikään auktoriteetti vaan hommaan valittuu henkilö. Joskus homma onnistuu hyvin, toisinaan taas ei.

Ahdistaako muita, kun on tajunnut että auktoriteetit on vaan ihmisiä, jotka kämmää Monella tuntuu olevan käsittämätön auktoriteettiusko, että asiat vaan menevät jotenkin hienosti, kun asiantuntijat hoitaa hommat, tai että systeemi pyörii hienosti jne mutta itselläni on kokemus että mitä ylemmäs mennään sitä isompia on mokat ja kämmit. Ministeriötasolla sössitään ihan yhtä paljon kuin k-kaupan kahvihuoneessa. Lääkärit ovat pikakoulutuksen ja kiireen uhreja, vieläpä itse usein kaikkivoipaisuuskuvitelmien vallassa, mikä on pelottavinta.

Uskotko sinä tavallaan enää kehenkään vai koetko kuten minä, että on ihan tajuton tuuri että tämä pallo pyörii näinkin ok, kun kaikki vaan ryssii koko ajan ja ovat ihan pihalla kaikesta - vaikka muuta kuvittelevatkin?

Ahdistaako muita, kun on tajunnut että auktoriteetit on vaan ihmisiä, jotka kämmää?

Uskotko sinä tavallaan enää kehenkään vai koetko kuten minä, että on ihan tajuton tuuri että tämä pallo pyörii näinkin ok, kun kaikki vaan ryssii koko ajan ja ovat ihan pihalla kaikesta - vaikka muuta kuvittelevatkin?

Yliopistossa viimeistään huomaa, miten lähes kaikki tiede on vaan teoriassa jotenkin, kunnes se vääräksi todistetaan. Siinä menee totuuspohja kaikelta opitulta ja "tietämältään". Otetaan nyt esimerkiksi vaikka se, miten meille koulussa selitettiin, ettei kaksi sinisilmäistä ihmistä voi saada yhdessä ruskeasilmäistä lasta.

Työelämässä huomaa, että vaikka ihmisellä olisi pyrkimys tehdä asiat oikein tai ohjeiden mukaan niin kaikkien kyvyt ei vaan siihen riitä. Pelottavan moni kuvittelee itsestään liikoja taikka ei vaan tiedosta osaamattomuuttaan.

Elämässä taas oppii, että suurella osalla ihmisistä ei ole edes tahtoa tehdä oikein vaan menevät siitä mistä aita on matalin taikka keplottelevat itselleen ja lähipiirilleen mahdollisimman paljon etuuksia.

Että joo, ahistaa. Mut enempi vituttaa.

Ministeritasolla on töissä mm. eräs herra ulkoministeriössä, joka on täysin kyrpänsä vietävänä. Kaverini sattui seurustelemaan tämän kusipään kanssa ja joskus mies yritti "lahjoa" kaveriani seksiin paljastamalla sellaisia asioita + antamalla muka päättää niistä, joiden vuotaminen julkisuuteen olisi tälle maalle katastrofi...että joo, salaisuudet on "hyvin" turvassa!

Ilkka Kanerva ei ole enää ulkoministerinä ;D

Ja täysin nykypäivää. Ihmiset töitä tekee, eikä kukaan ole lähellekään erehtymätön. Aito lahjakkuus usein karsitaan koulutusvaiheissa niin että työelämän korkeille palleille valikoituu se kaikkein typerin ja ajattelutaidottomin aines. Tämä palvelee tietyn kansanosan etua, koska eihän näin älytöntä systeemiä olisi muuten rakennettu eikä sitä ylläpidettäisi. Yksityisellä puolella sentään kyvyt joskus ratkaisevat. Harmi vaan että tärkeää olisi juuri julkisen puolen näkemyksellinen johtaminen ja pyyteetön yhteisen hyvän ajaminen. Myös minulta on usko mennyt, mutta meillä on silti vielä asiat suht hyvin verrattuna esim. Venäjään tai Arabiemiraatteihin ;-)

vaan syvemmästä ymmärryksestä miten laajaa tämä sössiminen on ;)

ap - joka ei enää voi ikävä kyllä itseään nuoreksi tituleerata

ainakin minulta on lapsenusko karissut jo aikoja sitten ja usko auktoriteetteihin sinisilmäisesti myös, aina pitää vähän epäillä, kyynistymättä.

lapsenuskolla:), jos niin käsitit.

16