Sterilisaatio vai kondomi?

Minulle ei hormoniehkäisy sovi (ei mikään niistä). Kuparikierukkaa en halua eettisistä syistä (estää jo hedelmöityneen alkion kiinnittymisen eli tavallaan raskaus on jo alkanut... pliis älkää alkako tästä vääntää, antakaa minun pitää mielipiteeni).



Vaihtoehtomme ovat sterilisaatio tai kondominkäyttö. Lapsiluku on jo täynnä ja olen 45-vuotias. Hedelmällistä aikaa voi kuitenkin olla edessä vuosia, ja koska olen ollut raskaana jo kolme kertaa täytettyäni 40 vuotta (keskenmenoja), en voi luottaa iän heikentäneen hedelmällisyyttä.



Sterilisaatioon menisin meistä minä, mies ei kerta kaikkiaan pysty menemään toimenpiteeseen (harmillista ja epäreilua, mutta tiedän että näin on - hän valitsisi sitten sen kondomin). Mies on itse asiassa valmis kondominkäyttöön seuraavat seitsemisen vuotta juurikin koska ei haluaisi kenenkään joutuvan leikeltäväksi, inhoaa ajatustakin.



Minusta taas tuntuu todella masentavalta ajatus käyttää kondomia vuosikausia, joka kerta (emme myöskään ainakaan viime vuosina ole voineet luottaa "varmoihin päiviin", siitä seuraa vain huolta ja mahdollisia raskauksia - olemme ns superhedelmällinen pariskunta).



Seksi on kuitenkin minulle tärkeää, ja haluan sitä jos mahdollista paljon. Pelkään sitäkin, että kondominkäyttö vähentää miehen haluja (jotka jo nyt ovat omiani vähemmät) pidemmän päälle.



Pelottaa kyllä se sterilisaatio, kivun uskon kestäväni jos sitä on (Essure -toimenpiteissä osa on kokenut kovaa kipua, vaikka suurimmalle osalle toimenpide on ollut siedettävä). Mutta enemmän pelkään sitä, että jokin meneekin vikaan ja toimenpiteitä joudutaan toistamaan, ja etenkin pitkäaikaisvaikutuksia: mitä jos sairastun myöhemmin syöpään tms miten implantit vaikuttavat leikkauksiin? Entä mitä jos olen se tilastollinen harvinaisuus joka tulee raskaaksi implanteista huolimatta... abortti on poissuljettu... mitä jos implantit munatorvissa vahingoittavat sikiötä?



Äh. Inhottava dilemma.



Jos jollain on jotain ajatuksia, saa kertoa ajatteluni avuksi.