Sotkuinen koti ja lapsen kehitys

voi pistää lattialta suuhun jotain mihin tukehtuu.



Muutenpa en näkisi suurtakaan vaaraa, jos sotku suht rajoissa pysyy. (siis ei "polkuja" korkeiden tavaravuorten välissä yms. selkeesti sairaan ihmisen meininkiä)



viihtyvyys on sitten toinen asia...



t.äiti, jolla on sotkusta

yleiseen elämänhallintaan vaikuttaa. Lapsella on myös halu tuoda kavereitaan kotiinsa ja olla ylpeä kodistaan. Onhan koti kuitenkin tärkeä paikka. Ja kertoo paljon siitä perheestä joka siinä asuu.



Ihmiset tekevät tahtomattaan havaintoja ja oletuksia ihmisistä ulkoiseen olemukseen, erityisesti hygieniaan ja siisteyteen liittyen. Samoin kodista päätellään paljon asioita siinä asuvasta perheestä.

että tässä tapauksessa "sotku" on pinttynyttä likaa, roskiksia jotka jätetään haisemaan pitkiksi ajoiksi, sitä että ei pestä vessoja eikä jääkaappia suurinpiirtein ikinä jne. Jos koti on todella likainen, on siellä lapsenkin ahdistava olla. Mitään ei ikinä löydy, asiat menevät helposti rikki kun niitä ei viedä omille paikoilleen, haisee jne.



Normaali sotkuisuus on asia erikseen.

ainakin sen vaikuttaa mielialaan.



Meillä on as-lapsi, jolle rutiinit ovat muutenkin tärkeitä. Aina ei millään jaksaisi siivota, mutta senjärjestys vaan pitää myös mielensisäisen kaaoksen pienempänä: asiat suuvat paremmin jos ympäristökin on järejstyksessä.

ja pientä ja isompaa elukkaa vilistämään niin onhan se jo terveydelle haitallista.