Lue keskustelun säännöt.
Lukioaikani komein poika seurusteli kauneimman tytön kanssa ja he menivät myöhemmin naimisiin...
01.08.2011 |
Nyt näin sattumalta heidän lapsensa (iältään jo teini-ikäisiä tai sen kynnyksellä) ja hämmästyin kovasti. Lapset olivat kovin arkisen näköisiä, ei ollenkaan kaunottaria tai komistuksia. Kummankin vanhemman piirteitä heissä kyllä oli, mutta nuo piirteet eivät olleet kohdistuneet kovin hyvin. Tyttärellä oli isänsä "miehekäs" leuka, pojalla taas äitinsä punainen kiharapilvi, joka ei lyhyessä tukassa näytä ihan niin hyvältä.
Kommentit (49)
mutta kyse oli ehkä ennemmin jonkinlaisesta idoli-ihastuksesta, en häntä oikeasti itselleni toivonut. Olin itse pari vuotta nuorempi ja kovin tavallisen näköinen. Tuo pariskunta oli sellainen yleinen ihailun kohde ja silmänilo, ei sitä monikaan itseään osannut ajatella samalle tasolle. ap
Oliko teillä joku fanclub.....???
Kuulostaa todella oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidemmän päälle. Voihan sitä joskus tuollaisia miettiä mutta ei siinä nyt mitään niin kiehtovaa ole miksi joku rupsahtaa enemmän kuin joku toinen. Olisin aika loukkaantunut jos tietäisin, että tuttavani vaan käyttävät aikaansa pohtiakseen miksi mun lapseni ovat sen näköisiä kuin ovat tai miksi minä olen vanhentunut enkä ole enää niin hehkeä. Apua! En todella tahdoisi ihmisten miettivät noin typeriä minut kohdatessaan.
Kyllä kaikki noita pohtii. Tapasin vuosi sitten erään erään lukioaikaisen tutun, joka sanoi tosi iloisesti, että "Kiva nähdä, sä olit mun mielestä tosi kaunis lukiossa." OLIN.. olen nyt 34 :)
Korjasi kyllä nopeasti että, oletpa hyvävointisen näköisen, mutta kyllä hymyilytti mua sen jälkeen.
Ja jos itsekin tapaan jonkun vanhan tutun, niin kyllä saatan miehelle kommentoida, että olipa se muuttunut tai olipa samannöinen kuin 10v sitten, tai vastaavaa. Lapsia en kyllä ajattele paljoakaan, mutta niitä tuttuja.
Ja minä tyhmeliini kun valitsin mieheni luonteen perusteella enkä ulkonäön.
Tää on suurinta höpöhöpöä ikinä. Ei tasan kukaan ihminen ala tutustumaan johonkin (omasta mielestään) susirumaan tyyppiin vaan siks et sillä saattais olla kiva luonne.. :D Totta kai sillä kumppanilla pitää olla itseä miellyttävä luonne, ei pelkällä ulkonäöllä pärjää pitkälle, mutta se on kyllä ihan huu-haata että pelkän luonteen perusteella kumppani valittais.. :)
Minun mieheni oli 20-v, kun tutustuttiin samassa työpaikassa. Kun ensimmäistä kertaa hänet näin, niin täytyy myöntää, ettei ulkonäössä ollut yhtään mitään puoleensa vetävää. Enemmänkin päin vastoin.
Puolisen vuotta tutustuttiin töitä tehdessä, ja siinä se sitten oli. Nyt ollaan oltu yhdessä 15 vuotta.
Valitsin siis miehen, josta uskoin tulevan hyvä isä lapsille. En miestä, jonka kanssa uskoin saavani kauniita lapsia. Selventääkö? Oletko ikinä sattunut huomaamaan, että kun rakastuu toisen persoonaan, niin samalla myös se ulkonäkö alkaa kummasti miellyttää vaikka kyseessä olisikin vähemmän hehkeä tapaus?
Tää on suurinta höpöhöpöä ikinä. Ei tasan kukaan ihminen ala tutustumaan johonkin (omasta mielestään) susirumaan tyyppiin vaan siks et sillä saattais olla kiva luonne.. :D Totta kai sillä kumppanilla pitää olla itseä miellyttävä luonne, ei pelkällä ulkonäöllä pärjää pitkälle, mutta se on kyllä ihan huu-haata että pelkän luonteen perusteella kumppani valittais.. :)
Mutta pointtini oli nyt se että tuskin olisit ajatellut että tuostapa miehestä saan hyvän isän lapsilleni, jos mies olisi ollut niin kamalan näköinen että pussi päähän?? Eli siis että kyllä sen kumppanin pitää miellyttää OMAA silmää, hällä väliä vaikkei noin yleisen mielipiteen mukaan olisi mikään hottis. Ei omakaan mieheni ole mikään Brad Pitt, mutta minulle juuri se oikea ja ihanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä taas nostellaan jotain kaunis äiti/ruma lapsi -ketjuja?
Mikä geeni-natsi täällä palstalla nyt on?
Lasten ulkonäkö muuttuu usein kasvaessa ja muutenkin viehättävyys on melko suhteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2011 klo 20:18"]
Iso leuka ei kaunista tyttölasta.
http://www.popcornnation.com/wp-content/uploads/2007/06/moorewilliskutcher.jpg
Ei kannata ehkä ottaa sitä kaikkein "miehekkäintä" miestä, jos mielii saada kauniita lapsia.
Demillä on tosi leveät leukaperät. Kirurgi ja meikappi korjaa sen mitä luonto ei muovannut kauniiksi aikanaan, ehkä tyttökin káy jossain vaiheessa kauneuskeikkauksissa. Niistä lapsista ei tosiaan tule samannäköisiä kuin kirurgin kaunistamista vanhemmista...
Valitsin siis miehen, josta uskoin tulevan hyvä isä lapsille. En miestä, jonka kanssa uskoin saavani kauniita lapsia. Selventääkö?
Oletko ikinä sattunut huomaamaan, että kun rakastuu toisen persoonaan, niin samalla myös se ulkonäkö alkaa kummasti miellyttää vaikka kyseessä olisikin vähemmän hehkeä tapaus?