Lukioaikani komein poika seurusteli kauneimman tytön kanssa ja he menivät myöhemmin naimisiin...

Särkänniemessä Mikko Leppilammen tyttärensä kanssa, ja se tyttö on kyllä kaunis kuin enkeli! Suloiset piirteet ja kultaiset hiukset. Ihan vilpittömästi ihailin.

Tyttö taitaa olla jotain 7-8 ikäinen?

Mikko onkin kyllä melko siropiirteinen, ei miehekkäästi komea, joten tyttäret saattaa hyvinkin olla varsin kauniita.

Särkänniemessä Mikko Leppilammen tyttärensä kanssa, ja se tyttö on kyllä kaunis kuin enkeli! Suloiset piirteet ja kultaiset hiukset. Ihan vilpittömästi ihailin.

Tyttö taitaa olla jotain 7-8 ikäinen?

tavallisen näköistä tyttöä, molemmat omalla, persoonallisella tavalla tietysti kauniita, ainakin mun silmissä. Saavat 100% rakkauden, ihailun ja hyväksynnän, riittävät just sellaisina kuin ovat. Se mitä mieltä joku mammeli on heistä on ihan se ja sama. Luuenpa että elämäkin sujuu paremmin ja onnellisemmin kun voi oikeesti tehdä mitä haluaa eikä tarvitse ulkonäöllään kilpailla tai kalastella hyväksyntää.

niin tyttölapsista ei välttämättä tule "prinsessan" vaan enemmäkin "emännän" näköisiä.

Pitäisi myös löytää se mies, jonka geenit sopivat parhaiten omaan. Tällähän on selitetty mm. sitä, miksi naiset pitävät omannäköisiään ihmisiä kauniina. Valitettavasti nykyään ehkä luotetaan liikaa kaikenlaisiin ihanteisiin eikä käytetä omia aivoja kumppanin valinnassa. Ei se seiskalehdessä hehkutettu Enrigue välttis just sovi tukemaan niiden omien parhaiden puolten jatkumoa.

luonteen perusteella enkä ulkonäön.

Mun vastaavat tietämän ovat eronneet, nainen pykännyt lapsia uudella ja taas eronnut. En kadehdi tippaakaan, kauneus on katoavaista.



Mieluummin olen tavis ja pidän ydinperheeni.

poika oli sun mielestä komein ja tyttö kaunein, se ei suinkaan ole mikään absoluuttinen totuus. Kauneus kun on katsojan silmissä. Joihinkin muihin sama poika ei todennäköisesti tehnyt minkäänlaista vaikutusta ja sama toki koskee tyttöäkin.

Murrosikäisistä ei voi toisaalta sanoa, kuten ei myöskään lapsistakaan, minkä näköisiä heistä aikuisena tulee. En haluaisi kehua, mutta itse olin noin 21-vuotiaaksi asti todella ruma. Sitten jotain tapahtui, ja minusta puhkesi Universum-tasoinen kaunotar. Miehenikin on tämän myöntänyt, että ei aiemmin pitänyt minua lähellekään yhtä kauniina.

Mitä ominaisuuksia toivoisit lapsillesi?

täytyyhän sinun olla reippaasti yli kolmenkymmenen jo, kun lukiokavereillasi on teini-ikäisiä lapsia, ja silti mietit tuollaisia himphamppu-asioita, että kuka on kaunis ja kuka ei ja onko lyhyt punainen tukka kiva! Jäit ilmeisesti henkisesti snne lukioasteelle.

Ja minä tyhmeliini kun valitsin mieheni luonteen perusteella enkä ulkonäön.

Tää on suurinta höpöhöpöä ikinä. Ei tasan kukaan ihminen ala tutustumaan johonkin (omasta mielestään) susirumaan tyyppiin vaan siks et sillä saattais olla kiva luonne.. :D Totta kai sillä kumppanilla pitää olla itseä miellyttävä luonne, ei pelkällä ulkonäöllä pärjää pitkälle, mutta se on kyllä ihan huu-haata että pelkän luonteen perusteella kumppani valittais.. :)

Olen kanssa huomannut tämän ilmiön. Varmaan tuon tarkoituksena on rajoittaa maailman liikakansoitusta pysäyttämällä lisääntyminen. Sitä en vain ymmärrä, miksi naiset ottavat jatkuvasti väärännäköisiä miehiä. Esim. just vaikka Demi Bruce:n. voiko rumempaa miestä ollakaan?

vaan: "Naiset vain kaunistuvat evoluution myötä Maanantai 27.7.2009 klo 17.02 Naissukupuoli kehittyy evoluution myötä yhä kauniimmaksi, väittää suomalaistutkimus. Tutkimuksen mukaan kauniit naiset saavat enemmän lapsia, ja useammin tyttöjä, kertoo Daily Mail. Kauniiden naisten tyttäristä taas kasvaa useammin myös kauniita naisia, jotka saavat taas kauniita tyttäriä, ja näin kaava jatkuu. Psykologien mukaan naisten kaunistuminen johtuu lähinnä siitä, että heillä on enemmän mahdollisuuksia kaunistautua, ja he myös käyttävät näitä mahdollisuuksia. Markus Jokela Helsingin yliopistosta tutki amerikkalaisten naisten ja miesten tietoja neljän vuosikymmenen ajan. Tutkimuksessa oli mukana 1244 naista ja 997 miestä. Jokela tutki naisten kauneutta näiden valokuvien perusteella sekä vertasi niitä tietoihin naisten synnyttämien lasten lukumääristä. Hän huomasi, että viehättävät naiset saivat 16 prosenttia ja erittäin viehättävät 6 prosenttia enemmän lapsia kuin vähemmän viehättävät naiset." <a href="http://www.iltalehti.fi/kauneus/200907279987915_ka.shtml" alt="http://www.iltalehti.fi/kauneus/200907279987915_ka.shtml">http://www.iltalehti.fi/kauneus/200907279987915_ka.shtml</a&gt;

Eli koska mulla on aikaa kaunistautua, niin eloluution myötä tuo peilin edessä vietetty aika periytyy tyttärille ja heidän lapsensa varmaan sitten syntyvät ripsipidennykset päällä ja huulipunaa huulilla... huh huh

Nyt näin sattumalta heidän lapsensa (iältään jo teini-ikäisiä tai sen kynnyksellä) ja hämmästyin kovasti. Lapset olivat kovin arkisen näköisiä, ei ollenkaan kaunottaria tai komistuksia. Kummankin vanhemman piirteitä heissä kyllä oli, mutta nuo piirteet eivät olleet kohdistuneet kovin hyvin. Tyttärellä oli isänsä "miehekäs" leuka, pojalla taas äitinsä punainen kiharapilvi, joka ei lyhyessä tukassa näytä ihan niin hyvältä.

Nyt kouluaikojesi kovin kateudenkohde antoi sinullekin syyn olla tyytyväinen omaan simppeliin elämääsi. Hyvää kannatti odottaa, eikö?

mieskin ihan tavis. Lapsia ei uskota meidän omiksi :). Toivottavasti heistä ei murrosiän ja kasvun myötä kuoriudu ruomia ankan poikasia.

Tanja Karpelan tytär on tosi tavis. Ei uskoisi äitinsä tyttäreksi.

Ja minä tyhmeliini kun valitsin mieheni luonteen perusteella enkä ulkonäön.

Tää on suurinta höpöhöpöä ikinä. Ei tasan kukaan ihminen ala tutustumaan johonkin (omasta mielestään) susirumaan tyyppiin vaan siks et sillä saattais olla kiva luonne.. :D Totta kai sillä kumppanilla pitää olla itseä miellyttävä luonne, ei pelkällä ulkonäöllä pärjää pitkälle, mutta se on kyllä ihan huu-haata että pelkän luonteen perusteella kumppani valittais.. :)

Minäkin valitsin mieheni luonteen perusteella. Tokikaan hän ei ollut susiruma muttei mikään kaikkein komeinkaan uros.

Hyvin ollaan pärjätty jo liki 20 vuotta yhdessä.

Mutta en minä tätä ehkä kävisi selostamaan missään livekeskusteluissa (paitsi ehkä parin lukioaikaisen luokkakaverini kanssa).

Kauneus kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, ei meillä muuten olisi missejä, malleja, näyttäviä julkkiksia lehtien sivut ja tv-mainokset täynnä.

Enkä minä mitenkään vahingoniloinen tunne olevani, miksi olisin? Tavallisia lapsia he olivat, eivät mitään rumiluksia, mutta eivät myöskään sillä tavalla esteettistä kärkeä kuin vanhempansa aikanaan.

Eikö teitä muita kiinnosta millaisia lapsia lapsuus- ja nuoruusvuosien tutut ovat saaneet? Minusta se on varsin kiehtovaa nähdä vanhojen tuttujen piirteitä uudessa sukupolvessa ja erityisen kiehtovaa jos tunsi aikanaan molemmat vanhemmat. Joskus joku lapsi näyttää lähes täydelliseltä vanhempansa kopiolta. Sellaisen nähdessään tuntuu kuin viivähtäisi hetken 20-30 vuoden takaisessa elämässään.

ap

täytyyhän sinun olla reippaasti yli kolmenkymmenen jo, kun lukiokavereillasi on teini-ikäisiä lapsia, ja silti mietit tuollaisia himphamppu-asioita, että kuka on kaunis ja kuka ei ja onko lyhyt punainen tukka kiva! Jäit ilmeisesti henkisesti snne lukioasteelle.

Pidemmän päälle. Voihan sitä joskus tuollaisia miettiä mutta ei siinä nyt mitään niin kiehtovaa ole miksi joku rupsahtaa enemmän kuin joku toinen.

Olisin aika loukkaantunut jos tietäisin, että tuttavani vaan käyttävät aikaansa pohtiakseen miksi mun lapseni ovat sen näköisiä kuin ovat tai miksi minä olen vanhentunut enkä ole enää niin hehkeä. Apua! En todella tahdoisi ihmisten miettivät noin typeriä minut kohdatessaan. Vaikkakin, se liene eihan inhimillisä mutta soisin heidän päässän liikkuvan sentään vähän järkevämpiäkin ajatuksia.

Mutta en minä tätä ehkä kävisi selostamaan missään livekeskusteluissa (paitsi ehkä parin lukioaikaisen luokkakaverini kanssa).

Kauneus kuitenkin kiinnostaa ihmisiä, ei meillä muuten olisi missejä, malleja, näyttäviä julkkiksia lehtien sivut ja tv-mainokset täynnä.

Enkä minä mitenkään vahingoniloinen tunne olevani, miksi olisin? Tavallisia lapsia he olivat, eivät mitään rumiluksia, mutta eivät myöskään sillä tavalla esteettistä kärkeä kuin vanhempansa aikanaan.

Eikö teitä muita kiinnosta millaisia lapsia lapsuus- ja nuoruusvuosien tutut ovat saaneet? Minusta se on varsin kiehtovaa nähdä vanhojen tuttujen piirteitä uudessa sukupolvessa ja erityisen kiehtovaa jos tunsi aikanaan molemmat vanhemmat. Joskus joku lapsi näyttää lähes täydelliseltä vanhempansa kopiolta. Sellaisen nähdessään tuntuu kuin viivähtäisi hetken 20-30 vuoden takaisessa elämässään.

ap

täytyyhän sinun olla reippaasti yli kolmenkymmenen jo, kun lukiokavereillasi on teini-ikäisiä lapsia, ja silti mietit tuollaisia himphamppu-asioita, että kuka on kaunis ja kuka ei ja onko lyhyt punainen tukka kiva! Jäit ilmeisesti henkisesti snne lukioasteelle.

kuin että on hienoa, että nuoruuden rakkaus toimi vielä!



Onnea tuolle parille jatkossakin!



Lapset siis ovat teini-iässä lukioaikaisella parilla ja vielä ollaan yhdessä, hyvä he!