Onko muilla vaikeuksia kyetä lauma-ajatteluun, käytökseen..?

mitä kukaan muu ei vaan ymmärrä?

Missä asioissa ajattelet omaperäisesti?

et ole ihan yksin. Mutta vaikea on löytää ihmisiä, joiden kanssa oikeasti keskustella. Liian moni tuijottaa vaan omaa napaa tai on vaan yksinkertaisesti niin tyhmä ettei ajatusten vaihdosta tule mitään kun ei hällä oo ajatuksia. ja tosi monella on hirveän mustavalkoinen maailmankuva ja ajatusmaailma eikä osata ajatella asioita laajemmalti.

Minullakin on usein tunne, etteivät muut tajua minun oikeasti olevan ryhmän alfanaaras.

niistä saa hyvän lauman.

Ne kuuntelee sua, mutta ei väitä vastaan, eli voit keskustella niiden kanssa ja tuntea itsesi älykkääksi.

Ja ne, jotka minua siitä syyttivät, toivat julki juuri yhden ilmenemistavan tälle laumasieluisuudelle: mitä tuo tuossa höpisee, yrittääkö se olla meitä muita parempi. Huoh. Ei, en yritä. Kysyin vain kysymyksen ja sain heti vastaukseksi loistavan esimerkin siitä, mitä oikein ajoin takaa aloitusviestissäni...



ap

Kyllä ne ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia joka maassa, ja joka maasta on mahdollista löytää ne hengenheimolaiset.

hyvin homogeeninen ja yhden totuuden yhteiskunta. Täällä on vanhana perinteenä se että ollaan yhdenmukaisia ja yleisesti samaa mieltä ja samaa kulttuuria. Edelleen.



Kunnollista keskustelukulttuuria ei ole kehittynyt. Erimieliset lynkataan ja eristetään sosiaalisesti. Sitähän kukaan ei halua, joten varmuuden vuoksi peitetään omat todelliset mielipiteet (jos ne sattuvat eroamaan ns. yleisesti hyväksytystä).



Myös minua on aina ahdistanut tämä yksitotisuus. Olen saanut elää toisenlaisessa mikroympäristössä ja kasvaa omanlaisekseni. Lisäksi olen saanut runsaasti vaikutteita muualta maailmasta mm. koulutuksen kautta, joten olen elänyt monenlaisten vaikutteiden ympäristössä. Kontrasti kupla-Suomeen on tyrmäävä. (ja koen siis kuitenkin vahvasti olevani suomalainen ja puolustan suomalaista kulttuuria muuten.)



t. toinen ihmettelijä

Onhan sitä tutkittukin. Tietysti jokaisella kansalla on omat tapansa, tyylinsä ajatella jne. mutta kyse oli nyt lähinnä tavasta sietää erilaisuutta. Monesti ulkosuomalaiset kertovat, että ulkomailla asuessaan kukaan ei sanonut lastensa vaatteista mitään mutta kotimaassa kiusattiin kun oli hassun värinen paita. Tämä siis kärjistetty, hyvin yksinkertaistettu esimerkki.



ap

Yritän olla hienotunteinen feministi, mutta kun suomalainen kuuleekin sanan feministi, niin johan alkaa paska lentää...Mä en edelleenkään ymmärrä mitä vikaa on tasa-arvon ajamisessa, mutta noh, enpä olekaan sitä mieltä, että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä...

Puit hyvin sanoiksi ajatuksesi. Todella lohdullista luettavaa!



ap

Eli jos on niitä omia ajatuksia, niin se on vaan hyvä asia. Ainakin omassa tuttavapiirissäni keskustellaan vaikka mistä ja ei kaikki todellakaan ole samaa mieltä asioista.

Mutta se mua ihmetyttää ap:n teksteissä että se ei perustele mitään kantaansa, ei anna mitään esimerkkejä tms. Ei tollanen ole minusta ainakaan mitään keskustelua..

Kirjoitukseni oli lähinnä väsähtänyt kannanotto kotimaisen keskustelukulttuuriin kyllästymisestä.



Omaan tuttavapiiriini ei valitettavasti kuulu ihmisiä, joiden kanssa voisin puhua vapautuneesti. Jos otan puheeksi vaikeamman asian, siihen reagoidaan katsomalla muita ihmisiä huvittuneesti (katse ns. laahaa maassa muuten) tai sanomalla "niin" kohteliaasti...ja sitten vaihtuukin aihe vähemmän arkaan ("on se ilmoja pidelly").



En yritä shokeerata kanssakeskustelijaani pamauttamalla mielipiteeni kaikesta nyt ja heti päin naamaa. Näitäkin ihmisiä on, minä en ole yksi heistä.



ap

on vaan harvinaisen rajoittuneita tuttavia..

Ehkä kannattaisi tutustua uusiin ihmisiin.

tai se, miten abstraktisti pohtisit perunoiden keitinveden suhdetta muuhun viemärissä virtaavaan veteen.



Eli kiitos joku esimerkki abstraktista ajattelusta, kiitos.

Kirjoitukseni oli lähinnä väsähtänyt kannanotto kotimaisen keskustelukulttuuriin kyllästymisestä. Omaan tuttavapiiriini ei valitettavasti kuulu ihmisiä, joiden kanssa voisin puhua vapautuneesti. Jos otan puheeksi vaikeamman asian, siihen reagoidaan katsomalla muita ihmisiä huvittuneesti (katse ns. laahaa maassa muuten) tai sanomalla "niin" kohteliaasti...ja sitten vaihtuukin aihe vähemmän arkaan ("on se ilmoja pidelly"). En yritä shokeerata kanssakeskustelijaani pamauttamalla mielipiteeni kaikesta nyt ja heti päin naamaa. Näitäkin ihmisiä on, minä en ole yksi heistä. ap

Säärikarvojen pituudenmuutokset erirotuisten jaloissa?

ja toisaalta tuo ääneen sanominenkin kuulostaa hirveän snobilta tai hienostelevalta. Ei minua haittaa, että muut ihmiset miettivät eri asioita, tai että heitä ei kiinnosta samat asiat kuin minua, mutta välillä on vaikeaa sitten keskustella jostain ajankohtaisesta, kun sellaista asian tarkastelua eri näkökulmista ja erilaisten syy-yhteyksien miettimistä ei oikein ymmärretä, vaan vedetään vaan nopeasti mutkat suoriksi johonkin johtopäätökseen.



Tai sitten se, että jos esittää jotain spekulointeja, joissa yrittää pohtia, että jos jokin henkilö ajattelee näin, niin sitten siitä varmaan seuraa mielipide x, niin koko pohdinta käsitetäänkin vaan niin, että minulla on tuo mielipide x, vaikka yritän vain miettiä sen taustoja.



Toisaalta mulla on aika suppea ystäväpiiri sitten, joiden kanssa voi spekuloida. Ärsyttää vaan, että en itse kykene sellaiseen keskusteluun, jossa voisi hankkia laajan kaveripiirin ja paljon tuttuja.

vaan siitä että oikeasti ap kuulostaa ihan mun mieheltä, joka insinöörin putkiaivoillaan tahtoo aina miettiä joka tilanteeseen ja tapahtumaan kaikkia eri vaihtoehtoja miten voisi olla jne. Ei kukaan muu jaksa koko aikaa spekuloidaa ja miettiä kaikkea "turhaa"..

Ja mulla on ongelma.

mun ongelma on se et aina jos huomaan et kaikki ajattelee samalla tavalla jostakin asiasta niin yritän aina löytää sen poikkeavan näkökulman.



Esim. jos porukka jostakin syystä sulkee aina jonkun tietyn henkilön ryhmänsä ulkopuolelle, niin yritän olla tuon ulkopuolelle hylätyn kaveri vaikka en hänestä oikeasti edes pitäisikään.

Eri yritän aina olla tavallaan kaikesta eri mieltä. Tämän on ollut aika itsetuhoinen tie kulkea...

mulla on kanssa yksi ystävä joka aina tahtoo kaikesta keskustella. Siis ihan kaikesta ja pitkään ja hartaasti pohtia erilaisia skenaarioita.

Tykkään kyllä itsekin keskustella asioista, mutta ihan kaikesta ei aina jaksa tehdä niin hankalaa ja ihan kaikki asiat ei vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa.