Sopimaton "rakkaustarina", vai onko?
Eli lyhykäisyydessään, olen tulenpalavasti ainakin ihastunut mieheen jonka olen tuntenut jo 10 vuotta. Mies on erittäin sporttinen ja upeakroppainen, hyvin säilynyt ja mieleltään virkeä, ikää on 53 v. Mies on naimisissa ja vaimonsa on vielä 10 v vanhempi... =/
Minä olen 34 v, myös naimisissa.
Nyt vaan olemme ystävyydessämme ajautuneet siihen pisteeseen että olemme huomanneet molemmilla olevan tunteita toisiaan kohtaan. Olemme yrittäneet näitä tunteita jäähdytellä mutta ei, lopulta ajauduimme rajusti yhteen.
Mikä on oikein ja mikä väärin, pieniä lapsia ei kuvioissa ole?
Kommentit (14)
mutristella vaimon ikää mutta koen jotenkin syyllisyyttä jos "yritän viedä" yli kuusikymppiseltä miehen. =/
Unohtaakaan en kuitenkaan voi...
Kun sattuu tuntemaan jotain, niin pitää heti toimia mielihalujensa mukaan. Viis siitä kuka joutuu kärsimään tai ketä petetään. Täällä on hienoja ihmisiä.
molemmat eroavat olemassa olevista puolisoistaan ja aloitatte uuden suhteen vasta sitten. Tai odotat että ihastuksesi vaimo kuolee ja eroat itse vasta sitten ja aloitat seurustelun suruajan jälkeen leskimiehen kanssa.
Pettäminen ja suhteen salaaminen on väärin, tarvitseeko sitä edes ihan oikeasti sinulle kertoa? Taidat vain haluta täällä hyväksyntää ja oikeutusta salasuhteellesi?
Mietin miten mahdollinen ero vaikuttaisi jo ikääntyvään naiseen, entä murkkuihin jotka ovat kuviossa mukana? Olen myös itsekäs; minulla on ihana aviomies jota rakastan. Mutta tämä toinen vaan vie jalat alta..
En toivo kenellekään pahaa vaan haluan kaikkien olevan onnellisia. Onni ei vaan ole sitä että me kaksi joutuisimme kokonaan luopumaan toisistamme.
Miten se vaikuttaisi aviomieheesi, ihastuksen vaimoon, lapsiin? Olisvatko he siinä tilanteessa onnellisia? Niinpä. Mutta olisithan itse onnellinen.
Ihastuksia tulee ja menee, jotkut kolahtavat kovaakin. Itse keskittyisin onnen löytämiseen omasta aviomehestä (ja omasta istestäsi). Sotket kuvioillasi liian monen ihmisen elämän, jos toimit mielihalujesi mukaan. Beeb there, done that.
Nykyään ilmeisesti arvokkuus, kunnia, kunnian tunto, omanarvontunto ovat täysin vieraita käsitteitä. Mitä vaan saa tehdä, koska minäminäminä minun napa, minun tunteet, minun perse.
Ap, sä olet roskaväkeä.
muuta kun kunnioitat niin omaasi kun miehen liittoa!!!
Teoilleen voi vaikka mitä ja ne kannattaakin miettiä tarkkaan ja fiksusti!
Mietin miten mahdollinen ero vaikuttaisi jo ikääntyvään naiseen, entä murkkuihin jotka ovat kuviossa mukana? Olen myös itsekäs; minulla on ihana aviomies jota rakastan. Mutta tämä toinen vaan vie jalat alta..
En toivo kenellekään pahaa vaan haluan kaikkien olevan onnellisia. Onni ei vaan ole sitä että me kaksi joutuisimme kokonaan luopumaan toisistamme.
että joku vie jalat alta, ei takaa yhtään mitään. Päinvastoin, se arki tulee vastaan kuitenkin. Uusperhe-elämä ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista
kyllä sinun heistä vielä pitää huolta pitää. Olettaisin että 63v naisella ei enää teini-ikäisiä lapsia ole. Mitä luulet miten uusi ihana sporttinen miehesi ajattelee murkkuikäisten kanssa yhteen muuttamisesta?
Onnea vaan, mutta olet kertakaikkisen naurettava ja kuvottava. Ihastua saa sille ei mitään voi mutta teoilleen voi.
Miehesi olisi yli 70v. Hänellä alzheimer ja sinä omaishoitajana. Silloin viimeistään miettisin miksi menit jättämään hyvän miehesi.
Jos rakastat miestäsi, sen täytyy riittää. Intohimo on ohimenevää.
Mietin miten mahdollinen ero vaikuttaisi jo ikääntyvään naiseen, entä murkkuihin jotka ovat kuviossa mukana? Olen myös itsekäs; minulla on ihana aviomies jota rakastan. Mutta tämä toinen vaan vie jalat alta..
En toivo kenellekään pahaa vaan haluan kaikkien olevan onnellisia. Onni ei vaan ole sitä että me kaksi joutuisimme kokonaan luopumaan toisistamme.
onko teidän onnenne niin paljon tärkeämpää kuin miehesi, miehen vaimon, lastenne, kenties toisella parilla on aikuisia lapsia, lasten lapsia? Kyllä ero vaikuttaa heihinkin, aika moneen vaikuttaa kahden pariskunnan ero, josta jää jäljelle kaksi onnellista, mutta millä hinnalla?
mielipiteistä. Vaikka kuinka asiaa pohdin, en ole valmis luopumaan tämän toisen miehen läheisyydestä. Hän kokee samoin. On totta että kuviossa on murkkuja, aikuisia lapsia ja lapsenlapsia, ja asia vaikuttaisi moneen. Niinpä ero ei ole vaihtoehto ainakaan nyt.
Pienet suloiset hetkemme aion säilyttää, ne eivät satuta ketään. (pystymme pitämään ne takuuvarmasti salassa olosuhteiden ansiosta)
ja jatkaa pettämistä ihan tietoisesti tai
lopettaa se, herran tähden
tai erota ja olla virallisesti yhdessä.
Äläkä nyt hyvän tähden mutristele naamasi hänen vaimonsa iän takia. Huomaathan itsekin. että sillä ei ole mitään merkitystä, jos rakkaus iskee.