roikun suhteessa

jossa mies alkoholiongelmainen, renttu, lapsellinen, valehtelee, mutta hauska ja sydämellinen toisaalta... koko suhde on ollut vuoden on/off paskaa, ukko häipyy kavereiden kanssa juomareissuille, palaa takas, riidellään, sovitaan, lupaillaan ja koko ajan samaa. ja jostain syystä annan tämän tapahtua. erottiin kunnolla jo kerran, mutta yhteisen lapsen synnyttyä ns. palattiin yhteen ja sama jatkuu. olen itsekin jo ihan sekasin tässä, hormonit sekottaa vielä lisää. yritän aina ajatella että nyt ero on lopullinen, keskityn vauvaan enkä satuta itseäni enää tässä suhteessa... asun omista sukulaisistani ja ystävistäni kaukana ja miehellä ei ole muuta sukua kuin äitinsä, jolla ei kaikki muumit laaksossa, alkoholisti ja vakavia mielenterveysongelmia... miten helvetissä minä irtaannun ja pääsen jaloilleni tässä. kommentoikaa kiitos...