Onko sinusta Norjan massamurhaaja mielenvikainen?

väittävät lehdistössä,että ei ole mielenvikainen, koska toimii loogisesti omaksumistaan premisseistä käsin, vaikka ne premissit sit onkin vääriä. Mun pointti on kuitenkin, että kukaan ei voi kuvitella noin vääriä ja totuudenvastaisia premissejä oikeiksi, jos ei ole mielenvikainen. Ei kukaan järjissään oleva voi kuvitella, että tuollaisella satunnaisella sarjatappamisella - vaikka kuinka huomiota herättävällä - saavuttaisi MITÄÄN yhteiskunnallisia tai poliittisia tavoitteita tai voisi saada kannattajia MILLEKÄÄN asialle.

Se että mielipiteet yhteiskunnasta ovat noin radikaaleja ei tee henkilöstä minusta mielenvikaista.

psykopaatti.. mutta en ole asiantuntija, joten en tiedä. En tunne ao. tyyppiä.

Se että mielipiteet yhteiskunnasta ovat noin radikaaleja ei tee henkilöstä minusta mielenvikaista.

Kiinnostuksesta kysyn jatkoa: mitä se sitten mielestäsi tekee? Onko siis todella kyse vain henkilöstä, jolla on radikaalit mielipiteet? Tunnen useampiakin ihmisiä, joilla on radikaalit mielipiteet mutta mielestäni mielipiteillä ja teoilla on aika iso ero.

tietoinen tekojensa seurauksista ja vastuussa teoistaan.

Hän on psykopaatti eli ei mielisiaras, vaan persoonallisuushäiriöinen. Persoonallisuushäiriöisiä heiluu keskuudessamme pilvin pimein, aina vain enemmän ja enemmän eivätkä he tarvitse mielisairaalaa tai edes terapiaa, kun yleensä eivät koe minkään olevan edes vialla. Nyt tämä o. norjalainen tarvitsee vankilaa, koska on rikkonut lakia, mutta ei kuitenkaan mielisairaalaa.

Normaali ihminen ei tapa ihmisiä mielipiteensä ilmaisemiseksi.

mutta minun mielestäni jokainen tapaamani persoonallisuushäiriöinen on mielenvikainen enemmän kuin kriteerien mukaan luokitellut hullut.

Pelottavinta noissa on juuri se, että niillä ei ole mitään empatiaa muita kohtaan, ja älliä on riittävästi suunnitella vaikka mitä hirmutekoja. Niihin ei edes lääkkeet auta ja niitä on vapaalla jalalla pilvin pimein.

"Sairas" ja "mielenvikainen" ovat arkipuheessa erittäin hämäriä ilmauksia.



Minusta sairas tai mielenvikainen ei voi tilalleen välittömästi mitään. Sairas tosin voi hoitaa sairauttaan, olipa se nyt sitten millainen tahansa, tai ainakin sairauden oireita. "Mielenvikainen" on haukkumasana, mutta useinhan sillä tarkoitetaan persoonallisuushäiriöistä. Minulla on todettu jälkimmäinen ominaisuus, kyvyttömyys sopeutua tietynlaisiin tilanteisiin. Tiedän ja myönnän olevani hankala ihminen, mutta en sentään suunnittele kenenkään surmaamista. Elämäni olisi myös helpompaa ilman tätä persoonallisuushäiriötä. Aikani yritin tehdä kuten asiaan perehtymättömät ihmiset suosittelivat: ylläpitää ryhtiliikettä ja käyttäytyä odotusten mukaan. Nyttemmin olen todennut sen mahdottomaksi. Voin vaikuttaa persoonallisuushäiriööni jonkin verran ja lisäksi on asioita, joita en voi tehdä. Piste.



Jos on päässä vikaa - häiriö tahi sairaus - ei kaiketi toimi täysin saman moraalisen valinnanvapauden mukaan, jonka kuvittelemme tavallisilla ihmisillä olevan. Jos moinen vika on ylipääsemätön, lieneekö edes rangaistavissa. Ajattelen, että on edesvastuuttomia ihmisiä, jotka ovat uponneet omiin luuloihinsa ja suoranaisiin harhoihinsa niin syvälle, ettei heitä voi pitää vapaalla jalalla. Jos joukkomurha alkaa tuntua oikeutetulta teolta ja sellaisen toteuttaa, osoittaa että pystyy elämään lähinnä vartioidussa ja suljetussa tilassa, jossa ei saa käsiinsä mitään villasukkaa vaarallisempaa. Jos mielen häiriötila poistuu, voi periaatteessa olla kykenevä elämään yhteiskunnassa. Siinäkin tapauksessa jää pohdittavaksi, että pitääkö rangaistus kärsiä, ja mikä on riittävä rangaistus.



Norjan iskuissa mikään konkreettinen teko ei ikinä tule riittämään hyvitykseksi. Kuolleet eivät herää, läheiset kärsivät vielä pitkään ja vielä tulevat polvetkin saattavat joutua kärsimään välillisesti. Tekijän rankaiseminen ei poista tuskaa. Sivullisten kannalta lienee tärkeintä, että äijä ei pääse organisoimaan uusia hankkeita. Omaisten kannalta... niin.. en tiedä. Mitä ylipäätään voi tehdä, kun mikään ei riitä?



Olisiko syytä harkita kuolemanrangaistuksen palauttamista aivan kaikkein törkeimpien rikosten seuraamukseksi? Sellaisen toteuttamiseen toki liittyy pitkä liuta ongelmia, mutta kai asiaa silti voi harkita.

ymmärsikö tekijä mitä tekee, onko suunnitellut asian, ymmärsikö mitä ihmisille seuraa. Tässä vaiheessa vaikuttaa, että oli tässä mielessä terve eli tuomittavissa normaalin rangaistuskäytännön mukaisesti.



Jos ihminen ei ole realiteeteissa eli on esim. psykoosissa teon tehdessään (eli ei pysty erottamaan harhamaailmaa todellisesta, ei yleensä kykene suunnittelemaan ja aikatauluttamaan monimutkaisia järjestelmiä oman kaoottisen ajatusmaailmansa takia jne.), häntä ei tuomita vankeusrangaistukseen vaan pakkohoitoon, joka voi jatkua määrättömästi, kunnes hoidon tarve lakkaa.



Sitten (ainakin Suomessa) on ns. "varttihullut" eli alentuneesti syyntakeiset, joilla ei täyty syyntakeettomuuden kriteerit mutta ei ihan syyntakeisenkaan, tuomitaan alennetulla asteikolla (voisi olla esim. alhainen älykkyysosamäärä tai kehitysvammaisuus tms., jonka takia ei täysin ymmärrä tekemäänsä tai sen seurauksia mutta kuitenkin ymmärtää ns. oikean ja väärän eron, pystyy harkitsemaan ja tekemään valintoja).



Jatkossa mielentilatutkimuksessa selvitetään tekijän kuuluminen johonkin em. ryhmään. Käydään läpi koko elämänhistoria lapsuusiästä saakka, koulumenestys, ammatillinen selviytyminen, armeija, perhesuhteet, kaverisuhteet, pyydetään selvityksiä perheeltä, opettajilta, työnantajilta, naapureilta jne. Tehdään runsaasti erilaisia psykologisia testejä ja haastatteluja jne. Tutkimuksen kesto on yleensä useampia kuukausia, jonka kuluessa esim. valehtelu tai roolin vetäminen kyllä paljastuu.



Tässä vaiheessa näyttää siltä, että tekijä on syyntakeinen ja normaalisti tuomittavissa mutta odotetaan, paljastuuko tutkimuksissa jotain uutta.

Tappaminen ei ole tervemielisen puuhaa.



(Eri juttu on sitten se, onko vai ei jollakulla joitain diagnosoitavissa olevia mielisairauksia.)