Miten suhtautua ihmiseen, jolla tileillä yli 10 000 ja ei mihinkään varaa?

Ei mullakaan olisi vielä kymppitonnilla extraa mihinkään varaa. Noi tuhlaa päivässä jos on tarvetta ja säästöjäkin pitää ihmisellä olla vaikka osalle lienee vaikeaa tajuta. Ei kaikki elä kädestä suuhun.

etteivät raaski ostella mitään

miten se keltään on pois jos joku säästää pahan päivän varalle.

Itsekin olen alkanut nyt säästellä rahaa. Kun olen oppinut kantapään kautta sen, että elämä voi muuttua äkkiäkin.

Meilläkin tällä hetkellä reilu kymppitonni syrjässä - osa tosin menossa remonttikuluihin.

Ap taitaa itse olla niitä, jotka kirjoittelee tänne avauksia tyyliin:



Miten pärjätä 2 viikkoa viidellä kympillä?

Eräs tuttavani nosti jopa toimeentulotukea, vaikka todellisuudessa pankissa oli rahaa useita tuhansia.

Jos meidän pesukone tai auto hajoaa, tai vaikka parin konetta kerralla, niin onhan se kiva, että on varaa ostaa uudet. Tai joku sairastuu, rahaa uppoaa hoitomaksuihin tms. Mullakin on vararahaa tietty summa enkä niihin koske kuin poikkeustapauksissa. Ja sitten jos sieltä on joutunut ottamaan, säästän summan uudelleen kasaan.

- onko säännölliset ansiotulot?

- onko pätkätöissä?

- asuuko omassa asunnossa vai vuokralla?

- onko asunto- tai muita lainoja?

- onko "vanhaa rahaa"?



Jos kyseessä pätkätöissä oleva 20-kymppinen vuokralla-asuja, joka haaveilee 3 vuoden hoitovapaasta, niin säästöjä on hyvä olla ainakin tuon verran



Jos 10 000€/kk tienaava perijä(tär), joka asuu velattomassa asunnossa ja ikää yli 35-v; elämän rajoittaminen säästämisen takia on ehkä vähän älytöntä

mutta voi se kyllä mennä joskus vähän ylikin.

Tiedän pariskunnan jolla on säästöjä reilusti, mutta elävät niin nuukasti että välillä sääliksi käy.

Ei koskaan mitään reissuja, vaatteet aina kirppareilta, ruokaa ostetaan vain tarjousten perusteella, sähkön kulutusta tarkkaillaan hysteerisesti jne. Eli siis säästämisestä on tullut täysin elämäntapa, eikä sekään ihan tervettä ole.

vakitöissä, asuntolainaa kodista pk-seudulla. Lisälapsia ei käsitääkseni ole tulossa. Melkein samat asiat pätevät itseenikin, mutta kyllä ei ole tervettä, jos koko elämä pyörii taloudellisen romahduksen pelon ympärillä.

Jos hän ajattelee joskus hankkivansa jotain kallista, niin silloin tuossa on järkeä.



En tiedä, kun itselläni on kerran elämäni aikana ollut tuhat euroa säästössä, ja tästä on jo vuosia.

aikuinen kaveri, jonka tilillä on kuun lopussa oltava aina enemmän rahaa jäljellä, kuin edellisessä kuussa ja tätä on jatkunut koko aikuisiänj a mahdollisesti jo aikaisemmin. Asuu kotona, joten rahaa jää kyllä mukavasti muuhunkin, mutta esim. pienimpäänkään hyväntekeväisyyteen ei "koska nyt just on niin paljon menoja(=harrastus- ja shoppailukuluja)".



Toisaalta ihailen, toisaalta ihmettelen. Pidän kyllä vastuullisen aikuisen tuntomerkkejä, että on olemassa jonkinlainen puskurirahasto.

on yli kymmpitonni pankissa. Mutta säästeliäästi eletään silti. Meille tämä on ihan hätärahaa koska vain toinen vanhemmista käy töissä ja sillä toisellakin on vain alansa pätkätöitä.

jokaisella pitäisi olla vähintään kolmen kuukauden kulut säästössä, siltä varalta että jotain tapahtuu. Ei me ainakaan kosketa säästöihin, koska elämä on opettanut, että mitä tahansa voi sattua. Meillä esimerkiksi kävi niin, että jouduimme lähtemään välittömästi entisestä, edullisesta vuokra-asunnosta ja vuokraamaan ensimmäisen uudehkon asunnon (lapsi allergisoitunut tietyille rakennusmateriaaleille joita ei nykyään saa käyttää) ja pelkästään muuttokuluista, hirveän korkeasta vuokrasta, takuuvuokrista ym. tuli usean tonnin yhtäkkinen lasku. Kyllä se kummasti lohduttaa, että ei ole pistänyt säästöjään kaikkeen kivaan, vaan on mitä käytää kun on todellinen hätä.

iso hätärahasto perheelliselle, aikalaillahan tuo on minimi.



Joten ihan normaalilta fiksulta ihmiseltä vaikuttaa. Itse en ole koskaan tajunnut niitä ihmisiä, jotka törsivät kaikki rahansa, ja sitten valittavat rahapulaansa.

Ei se ole sinulta pois, jos jollain on rahaa tilillä. Tai kupsahda kauhusta: meillä on jopa jokaisella 4 lapsella tuo summa tilillään!

Juuri ihmettelin muutama päivä sitten lukiessani jotakin lainoihin liittyvää viestiketjua, että asuntovelalliset olivat ottaneet 10000€ lisälainaa kylppäriremonttia varten. Siis koko elämä eletään velaksi eikä mitään pystytä rahoittamaan säästöillä?



Itselläni on juuri nyt tilanne, että asuntolainaa on jäljellä 7000€ ja säästöjä tileillä 8000€. Teimme juuri alkukesästä 20000€:n lainanlyhennyksen ja nyt tekisi mieli maksaa pois loputkin. Mutta pelottaa jäädä noin tyhjän päälle sitten...



Taustana, että olen nyt kotihoidontuella ja nelihenksen perheemme nettotulot ovat n. 3000€/kk. Pyrimme säästämään joka kuukausi n.500€. Se tarkoittaa, että vaatteet hankitaan pääosin kirpparilta ja muutenkin nuukaillaan. Eli kaikkia pelejä ja vehkeitä ei hankita. Onnellisia olemme eikä nälkää kärsitä :)

Jos työt loppuu, niin kyllä sossusta saa rahaa. Mikään pesukone taas ei maksa tuhansia euroja.

auton voi uusia, jos on tarvetta jne.



Asiat saa paljon halvemmalla, kun ne ostaa rahalla eikä lainalla.



Meilläkin kun autoa ostettiin, sen lisäksi, että emme maksa korkoa autolainasta, autokauppa otti pari tonnia pois auton hinnasta käteisostoalennuksena.

vakitöissä, asuntolainaa kodista pk-seudulla. Lisälapsia ei käsitääkseni ole tulossa. Melkein samat asiat pätevät itseenikin, mutta kyllä ei ole tervettä, jos koko elämä pyörii taloudellisen romahduksen pelon ympärillä.

Jotkut kokevat jatkuvasti suurta turvattomuutta ja yrittävät saavuttaa turvallista oloa rahalla, mutta silti mikään raha ei riitä sitä tuomaan. Aina valitetaan ja stressataan rahasta, vaikka kyseessä ihmisiä, joilla ei taloudellisia ongelmia tai suuria riskejä. Elämä on jatkuvaa taloudellisten kauhuskenaarioiden rakentelua. Ehkä on kotoa jo saatu malli, että se taloudellinen turvallisuus on kaikkein tärkein asia, johon muka kaikki muu rakentuu.