Miten elää sairastumisen pelon kanssa?

noin tyypillisesti on?

eli ihminen ei osaa enää nimetä asioita, tuijottaa vaikka saksia eikä saa millään mieleensä, miksi niitä kutsutaan. Ja vähitellen unohtuu kaikki sanat, joten puheen tuottaminen vaikeutuu astettain myös, osa lakkaa puhumasta kokonaan. Samaa tahtia myös puheen ymmärtäminen vaikeutuu, ensin vain jos puhutaan vieraammista aiheista tai on paljon hälyä, mutta vähitelen potilas ei edes ymmärrä, mitä pitäisi tehdä, jos joku sanoo ovikellon soidessa, että avaatko oven. Ihmisiä alkaa olla vaikea tunnistaa myös. Vähitellen myös muisti heikkenee, mutta se ei tapahdu heti alussa käsittääkseni. Ja tyypillisesti potilas masentuu, koska tajuaa kaikesta huolimatta itse tilanteensa. Lisäksi on monia muitakin oireita, nämä kai vaihtelevat aika paljon potilaasta riippuen, mutta ihmisen persoonallisuus muuttuu jo aika varhain, ensimmäisiä hälyttäviä merkkejä voi olla vaikkapa oudot puheet ts. ihmiseltä ikään kuin unohtuu normaalit kanssakäymisen normit, hänestä tulla aika pidäkkeetön, hän voi laukoa ns. nolostuttavia kommentteja, vaikkapa kylässä kahvipöydässä täräyttää, että onpas teillä surkeat tarjoilut tai selostaa vessakäynnin jälkeen elävästi vatsantoimintansa yksityiskohtia puolitutuille. Monista tulee taudin edetessä apaattisia, vetäytyvät omiin oloihinsa, heihin on vaikea saada kontaktia.



Nämä siis lähipiirini sairastuneiden perusteella sekä lääkäreitlä oppimaani, asiantuntija en ole. :-)



ap