En voisi hätätilanteessa luottaa mieheeni enkä hänen tukeensa..
kannattaako jatkaa parisuhdetta, jossa ei voi luottaa siihen että kumppani on viime kädessä se luotettava tuki ja turva?
Kommentit (9)
kannattelemaan itseään ja lapsiaan kriisitilanteissa niin ei ongelmaa ole..
postilaatikkoon jotain tärkeää kirjettä, koska en luota että se menee perille. En myöskään voisi luottaa siihen että mies tekisi puolestani jotain mitä pyydän jos olen itse estynyt.
En myöskään luota asuntoni avaimia miehelle, koska hän on niin huolimaton ja välinpitämätön toisten ihmisten tärkeitä tavaroita kohtaan.
En myöskään voi odottaa saavani mieheltä apua käytännön asioissa mikäli olen itse vaikka sairaalassa.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta lähinnä tottumuksesta, nyt alkaa loppu häämöttää.
koska hänen tukeaan en halua. Käytännön asioita lähinnä tarkoitin.
Ensimmäisen lapsemme synnytyksessä miehen "tuki" ja läsnäolo oli niin olematonta ja häiritsevän vastenmielistä, etten miestä enää toisen lapsemme synnytystä häiritsemään halunnut.
Minä joudun kannattelemaan miestä, mutta hän ei minua vastavuoroisesti.
postilaatikkoon jotain tärkeää kirjettä, koska en luota että se menee perille. En myöskään voisi luottaa siihen että mies tekisi puolestani jotain mitä pyydän jos olen itse estynyt.
En myöskään luota asuntoni avaimia miehelle, koska hän on niin huolimaton ja välinpitämätön toisten ihmisten tärkeitä tavaroita kohtaan.
En myöskään voi odottaa saavani mieheltä apua käytännön asioissa mikäli olen itse vaikka sairaalassa.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta lähinnä tottumuksesta, nyt alkaa loppu häämöttää.
minua maksamaan puolet kaikista asumiskuluista, vaikka tienaa itse 5x enemmän kuin minä. Ei ole siis yhteen hiileen puhaltamista, kaksi erillistä elämää.
postilaatikkoon jotain tärkeää kirjettä, koska en luota että se menee perille. En myöskään voisi luottaa siihen että mies tekisi puolestani jotain mitä pyydän jos olen itse estynyt.
En myöskään luota asuntoni avaimia miehelle, koska hän on niin huolimaton ja välinpitämätön toisten ihmisten tärkeitä tavaroita kohtaan.
En myöskään voi odottaa saavani mieheltä apua käytännön asioissa mikäli olen itse vaikka sairaalassa.
Olemme olleet yhdessä 11 vuotta lähinnä tottumuksesta, nyt alkaa loppu häämöttää.
Jos mieheni olisi homorakastajani, eikä veisi kirjettäni postiin, vaikka olisi luvannut, niin läiskisin äijää turpaan.
minua maksamaan puolet kaikista asumiskuluista, vaikka tienaa itse 5x enemmän kuin minä. Ei ole siis yhteen hiileen puhaltamista, kaksi erillistä elämää.
Eikö se ole jo aika selvä asia?
Minä jätin exäni jo sen takia että tiesin että vaikka hän olisi hädässä luotettava niin hän ei olisi se tuki ja turva (täysin lapsellinen henkilö joka tukeutui vain minuun eikä koskaan toisinpäin).