En pidä miniäkokelaasta

se täällä avautuu?

Jollain muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?

Toisaalta, onko sun pakko pitääkään? Miniä on ensisijaisesti poikasi puoliso?

Meillä käydessään elää kuin omassa kodissaan hotellipalveltuna eli mitään ei siivoa pois, mutta koko ajan olisi leipomassa. Laittaa listaa ostettavista tarvikkeista (joita en hanki, tuokoot omat kanelitankonsa) ja marmattaa, kun ei ole sopivaa silikonivuokaa.



Olen sanonut, että on tervetullut käymään, mutta ei keittiöön - turhaan! Ja pojalla on ollut oma kotinsa jo parin vuoden ajan, silti pitää melkein joka viikonloppu ängetä meille ja kärttää mökin avaimia tai autoa lainaan tms. Pojan auto kun ei kelpaa!

on samanlaisia kokemuksia: makaan en pitanyt appivanhempikokelaistani - siita on nyt 15 vuotta enka pida heista edelleenkaan. ;-)

- kuin prinsessa

miniä pyytää esim. ihan suoraan rahaa ( miniä on työtön, eikä edes etsi työtä), äidiltäni, eli poikani mummolta. Kun olis niin kiva matkustella ja ostella kaikkea kivaa. Ostaakin ja myy ne sitten kirpputorilla, kun vanha ihminen ei kehtaa olla antamatta vähistä eläkkeistään. Lähettelee ilkeitä vittuilutekstareita kaikille sukulaisille. Syyllistää koko sukua siitä, että heillä ei käydä kylässä.

meidänkin miniä haluaa auton lainaan, kun pitää esim. hakea hänen yh-äitinsä uuden poikaystävänsä kanssa milloin mistäkin, kun eivät ole itse ajokunnossa. Miniällä ei tietenkään ole ajokorttia, eikä poikani auto kelpaa tällekään reissulle. Uudella isipuolella kun on niin paljon massaa, ettei mahdu tavalliseen Poloon. Meidän maasturi sen olla pitää :( Eikä viitsis pojan mieltä pahoittaa. Onneksi alkaa olla merkit siihen suuntaan, että pojalla alkaa olla mitta täysi.

Poika tuo sen tytön joka viikonloppu yöks meille. Tulevat joskus aamuyöllä ja katoavat heti aamulla.



En tiedä tästä tytöstä yhtään mitään.



Eikä suoraan sanoen ees kiinnosta. Varmaan musta tulee karsee anoppi.

Itkua tirskutti kun mentiin kihloihin, ja naimisiinmenoa ei sitten mitenkään kommentoinutkaan, saati sitten onnitteli...



Olen yrittänyt parhaani pysyäkseni väleissä. Mieheni on jo niin kettuuntunut tilanteeseen, ettei halua enää pitää sukuunsa yhteyttä. Olen kuitenkin patistellut häntä esim soittelemaan äidilleen ja kertomaan edes lasten kuulumisia, jotenkin säälittää tuo anoppi, kun asustelee nykyään yksin maaseudulla. Ostettiin sille kymmenen vuotta sitten asunto taajamasta, että sen olis helpompi olla, mutta se kun haluaa kasvattaa itse vihannekset ym joten asunto on tyhjillään.

kun asuvat vasta yhdessä. Mutta vähän on hankala tilanne. On vain pakko myöntää, että kaikista ihmisistä ei voi pitää.



En pidä siitä, että miniäkokelas tulee kotiini ja katselee nokan vartta pitkin arvostellen sisustustamme ja keittiötäni. Arvostelee ruokia yms. En ole mikään mestarikokki, mutta ihan tavallista makaroonilaatikkoa ja muuta teen. Mutta miniä jättää aina syömättä ja nyrpistelee, että ei ole tottunut tällaiseen.



Minulla ei ole sen nuoren naisen kanssa mitään puhumista. Olen sen verran vanha ihminen jo, että en suostu siihen, että joku ihminen tulee kotiini ja arvostelee ja nyrpistelee nenääsnä ja halveksii sitä, mitä olen saanut aikaiseksi. En ole pystynyt kouluttautumaan ja olen joutunut tekemään raskasta työtä ikäni ja rahat on olleet tiukilla kun olen elantoa yrittänyt saada pojilleni.



Anteeksi miniäkokelas, että asuntoni ei ole mikään palatsi ja ruoka on edullista ja en ole akateemisesti sivistynyt ja rahaa ei ole kuin roskaa, että voisin antaa teille sisustusrahaa ja kuukausrahaa ja vipata silloin tällöin sitä ja tätä.

ja ihmettelen suuresti, jos tulen yhdestäkään miniäkokelaasta pitämään. Ei nimittäin kelpaa kuin PARAS minun pojilleni eikä näistä nykytytöistä potentiaalia juurikaan löydy.



;)

kun raha ja muut maalliset jutut on noinkin tärkeitä. Raha ei koskaan korvaa toista ihmistä ja henkisiä juttuja, jotka ainakin mun mielestä paljon tärkeempiä kun hieno auto tms...

ja ihmettelen suuresti, jos tulen yhdestäkään miniäkokelaasta pitämään. Ei nimittäin kelpaa kuin PARAS minun pojilleni eikä näistä nykytytöistä potentiaalia juurikaan löydy.

;)

Se kääntyy vain ja ainoastaan itseäsi vastaan, jos nuorenparin elämää sorkit ja osoitat ettet nyt oikein pidä tytöstä ja ilkeilet sitä ja tätä missä lie hoitamattomissa vaihdevuosiongelmissasi ja itsekeskeisyydessäsi. Lopulta susta ei ilkeytesi takia enää pidetä, ehkä vain vaivoin siedetään. Anoppivitsit eivät ole näköjään kummunneet tyhjästä.

Lopulta poikasi kyllä aikuisena miehenä itse valitsee ja hyvin todenköisesti valitseekin sen oman itsevalitun rakkaimpansa, yli sen henkisesti keskenkasvuisen pahaa ilmaa luovan ilkiöäitinsä. Voi tulla sulle aika katkera ja yksinäinen vanhuus ja ihan on sitten kyllä omaa ansiotasi. Sä et mitenkään omista aikuisia lapsiasi, eikä sun asiasi ole puuttua muiden ihmisten puolisovalintoihin eikä heidän perhe-elämäänsä!

mutta olen hiljaa ja hymyilen vain. Pojan äitihän on saatanasta seuraava.

Itse kuitenkin sen verran tunnen oman poikani, että sille on noussut pillu päähän. Eka oikea seurustelusuhde ja nyt pillunhuumassa ei näe, millainen tyttö on oikeasti.

Salaa mielessäni toivon, että kunhan ei raskaaksi tulisi niin ehkä se järki tulisi päähän jossain vaiheessa ja suhde ei etenisi pidemmälle.

eräs anoppikokelas

kun raha ja muut maalliset jutut on noinkin tärkeitä. Raha ei koskaan korvaa toista ihmistä ja henkisiä juttuja, jotka ainakin mun mielestä paljon tärkeempiä kun hieno auto tms...

[/quote]

Kuinka jotkut onkin noin tyhmiä anoppeina.

[/quote]

Tulkitsit sitten tekstini ihan oikein - hymiönkin laitoin ihan nähtäville ettei toopempikaan pidä kommenttiani tosissaan laitettuna.



Kivaa elämää vaan sullekin. :D

Eikä mulla ole mitään tarvetta edes vitsailla tuollaisista, johtuen juurikin siitä ettei ajatusmaailmani ole tuollainen minäminäminä -vain minun lapseni ovat ihan parhaita. En ole onnekseni nuoria naisia sortava ja tuota omaa kohta jo aikuista poikaani hallitseva ja jyräävä hirmuvaltiasanopinalku. ;)



Että mun elämä on kyllä kiitosta vain ihan hyvää ja aioan visusti antaa poikani elää ihan itse sitä omaa aikuisen ihmisen elämäänsä, minun hänen valintoihinsa puuttumatta.

"ei ole, mutta miniälläni on maanis-depressiviisyys"



kuten raukkamaisten nimittelijöiden taudinkuvaan usein kuuluu. Kannattaisi ihan oikeasti miettiä mitä suustaan laskee, vai aivan oikeastiko tuollainen diagnoosi on paperilla olemassa ja siten ovatko he itse suoraan sinulle niin sanoneet?



Poikasi varmasti tykkää sinusta kovasti, onpa oikea herttainen äitikulta siellä jollakin. :O Äitiys ei näköjään tosiaan takaa että ihminen olisi moraaliltaan kummoinen tai että kasvaisi koskaan reiluksi aikuiseksi sisimmältään.