Onko täällä muita, jotka maksaneet velkansa

Pari vuotta oltiin lainattomia ja sitten otettiin uusi laina merenrantamökkiä varten.

asunnon mieheni vanhemmilta, joten meillä ei ole ollut koskaan velkaa.

kans velattomia. Mies on ainoa lapsi, joten hänen vanhempansa ovat halunneet avustaa aina vähän "ennakkoperintönä". Lisäksi mies peri vähän sukulaiseltaan. Noilla ei yksistään ole velkoja maksettu, mutta toki ne ovat paljon auttaneet.



Huvittavaa on, että mies on koko ajan huolissaan tulevaisuudesta, siitä, riittääkö rahat elämiseen, vaikka elämme käytännössä hänen palkallaan ja minun palkkani jää aina säästöön... Ja elelemme aika vaatimattomasti. Tai tavallisesti ainakin.

asunnon mieheni vanhemmilta, joten meillä ei ole ollut koskaan velkaa.

...kateellinen ja katkera tämmöisille ihmisille. Itse saa rehkiä relkäranka vieterillä ja velattomaksi pääsee ehkä joskus eläkkeellä, jos silloinkaan.

No, siitä voin olla ylpeä, että kaikki meillä on itse saavutettua...

kyllä on miehenikin vanhemmat rehkinyt aikoinaan. Ja rehkimme mekin, mieheni on lääkäri ja itse olen opettaja, eli olemme nyt jonkun verran kuitenkin kouluja käyneet jotta olemme ammateissa joissa nyt olemme.

Kyllä se hyvälle tuntuu, kun saa itse maksetuksi oman talonsa omalla työllä. Ei kannata alkaa verrata omaa elämää näihin perintöjä saaneisiin.



Moni perustaa perheen joskus kolmikymppisenä, jolloin se perheasuntokin hankitaan, joten ei mitenkään ole voinut maksaa asuntovelkaa parikymppisenä, jos on ensin opiskellut akateemiseksi, matkustellut ja tutkiskellut maailmaa ja löytänyt puolison kypsemmällä iällä.



Kukin elää tavallaan, nautitaan elämästä sellaisena kuin se on.

Minä olen 35- vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja äitinä ollut 13- vuotta ja olin velattoman omakotitalon omistaja tasan 30- vuotiaana. Lainan otin 23- vuotiaana siten, että puolet talon hinnasta säästöillä ja puolet lainalla, jonka maksoin 7 vuodessa pois!

Minä olen 35- vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja äitinä ollut 13- vuotta ja olin velattoman omakotitalon omistaja tasan 30- vuotiaana. Lainan otin 23- vuotiaana siten, että puolet talon hinnasta säästöillä ja puolet lainalla, jonka maksoin 7 vuodessa pois!

omalla työllä maksaneet talon. Minä olin 21 ja mies 23 kun talo ostettiin joten aika ymmärrettävää ja juu, emme asu pääkaupunkiseudulla emmekä ole akateemisia, ap

nuoret velattomat talolliset asuvat. Aika harva 30-vuotias voi todeta, että hänellä on velaton 400 000€ talo ja kesämökki kaupan päälle...

"Kiinnostaisi tietää tällaisten talojen arvo ja sijainti"



Turun naapurissa, 148 000€ ja tarpeen mukainen mitoitettu.

olisi ehkä n. 140-150.000, tosi hyväkuntoinen, remppaa tehty ja uudenveroinen tai siis toimii kuten mikä tahansa uusi talo, mutta sijainti ei mikään pääkaupunkiseudun taloihin verrattavissa eli sijainti "syö" hintaa. Siis kiva sijainti täällä, mutta ei tämä mikään älytön kasvukeskus ole :). mutta kun noita säästöjä on, niin voisimme tämän talon myytyämme ostaa helposti asunnon vaikak pääkaupunkiseudulta.

Ottaisin kuitenkin vanhempani elävänä takaisin kuin perinnön.

Emme todellakaan, tapasin mieheni vasta vähän alle 30v. Jolloin ryhdyimme asunnon etsintään täältä pk-seudulta. eli olemme velkaisia vielä 20v...!

mutta kiva että joku on aloittanut nuorempana ja ilmeisesti silloin kun asunnot olivat halvempia.

Emme todellakaan, tapasin mieheni vasta vähän alle 30v. Jolloin ryhdyimme asunnon etsintään täältä pk-seudulta. eli olemme velkaisia vielä 20v...!

mutta kiva että joku on aloittanut nuorempana ja ilmeisesti silloin kun asunnot olivat halvempia.

suhttessa niihin tuloihin. Ja korot oli ihan eri mittaluokissa sellaista 10-13 %, joten sanoisin, että' helpompaa nyt on ottaas asuntolainaa kun siinähän koron osuus ei ole paljon mitään ja työpaikkojakin ihan eri mittakaavassa eli silloin kun me ostettiin oli lama ja oltiin välilä työttömänä jne, ap

ja te pääsette keräämään hedelmät :)

kyllä on miehenikin vanhemmat rehkinyt aikoinaan. Ja rehkimme mekin, mieheni on lääkäri ja itse olen opettaja, eli olemme nyt jonkun verran kuitenkin kouluja käyneet jotta olemme ammateissa joissa nyt olemme.

Eikä tässä nyt vanhempien rehkimisestä tai koulujen käymisestä ole kyse vaan siitä, että toisilla on helppoa kun saa omaisuuden hopeatarjottimella...

Mä olen kyllä tavattoman tyytyväinen siihen, että omalla työlläon kaikki ansaittu, ei ole "pappa betalar" -meininkiä.



Sitten sitä osaa tosiaan arvostaakin kun on itse kaiken ansainnut.

isoja perintöjä lapsena/nuorena tienanneisiin aikuisiin jotka ovat perinnöillään ostaneet asuntoja ym. Teillehän on vielä perinnöt tulematta, mutta kuitenkin isovanhempia tukena ja turvana?

isoja perintöjä lapsena/nuorena tienanneisiin aikuisiin jotka ovat perinnöillään ostaneet asuntoja ym. Teillehän on vielä perinnöt tulematta, mutta kuitenkin isovanhempia tukena ja turvana?

mä arvostan helvetin paljon enemmän sellaisia, jotka ovat itse rakentaneet elämänsä. Suoraan sanottuna, elämä on ihan helvetin paljon helpompaa jos esim. jo nuorena sattuu saamaan vaikka velattoman asunnon "pappa betalar" tai sitten perintönä.

Meillä vanhemmat/isovanhemmat vielä elossa, mutta ei ne mitenkään tukena ja turvana tuossa mielessä ole. Henkisesti toki, mutta asumme välimatkan päässä jne jne...

olin 34 v kun maksoin vikan erän. Miehelläni oli tavatessaan oma asunto, laittoi sen vuokralle.

Heti kun lainat oli maksettu ostimme 2 sijoitusasuntoa. Olemme kummassakin asuneet 2 vuotta, eli kun joskus lainat ovat maksettu ja haluamme realisoida omaisuuden, ne voi myydä ilman verottajaa.

Tarkoitus olisi myydä 3 asuntoa pois ja ostaa iso, vähintään 150 neliön keskusta-asunto ja pitää vain 1 asunto vuokralla, mutta sellaisia on hyvin harvoin myynnissä. No, tammikuussa laitetaan 2 asuntoa myyntiin ja katsotaan ekaks miten ne menee kaupaksi. Viimeisen vuoden ajan olemme seuranneet asuntomarkkinoita ja ei yhtään kivaa ole vastaan tullut. Periaatteessa kun niin paljon omaisuutta on, voisimme ostaa uuden kokonaan velaksi ja lyhentää sitä aina kun saadaan 1 asunnoista myytyä.