Synnyttäisitkö alakautta jos tietäisit

Ei kai riskiä voi tietää ennen kuin lapsi syntyy. Siihen liittyy tarjonta ja muu synnytyksen eteneminen.



Jos synnyttäjällä on jotain perinnöllistä kudosten heikkoutta tms., joka riskiä nostaisi, niin sitten varmaan kannattaa keskustella lääkärin kanssa sektion mahdollisuudesta.

ei synnytyslääkäri sektioon suostunut. Ei revennyt peräsuoli, mutta kaikki muu menikin rikki. Myös vauvan käsivarsi poikki ja oli kipuhoidossa 3vrk happikaapissa morfiineilla. Anteeksi se lääkäri pyysi, mutta mitäpä enää auttaa. Hermotus ja tuntokyky ihan olematon, pidättelyvaikeuksia ja korjausleikkausken tarve.

Voi kauheeta, sympatiat sinulle!



Mulla heikkeni vähän virtsanpidätyskyky, mutta se taitaa olla pientä suhun verrattuna.



Jaksamista sinne!

Paraniko vauvan käsi hyvin?

Tuon jälkeen on vaikea vastata ap:n kysymykseen, mutta yleisesti ottaen kai siinä on 93% mahdollisuus, että ulosteenpidätyskyky pysyy ennallaan.

Voiko siihen heikkoon/ olemattomaan ulosteenpidätyskykyyn vaikuttaa jollakin myöhemmällä leikkauksella, lääkityksellä tai ruokavaliolla? Noin suppeilla tiedoilla ei voi vastata.

Lisäksi, tunnen pari Crohn-potilasta, jotka elävät elämäänsä ihan normaalisti, mutta tietysti sairautensa tuntien ja siihen asennoituen.

Synnytin kaikki lapset alakautta ja selvisin mitättömin vaurioin (ei saa kivittää!).

Suututtaa puolestasi, nelonen. Olet joutunut todellisen vääryyden uhriksi. Mun mielestä sun kuuluis saada korvauksia.

kovin suurena riskinä.

Repesin virhetarjontaisen vauvan pitkittyneessä imukuppisynnytyksessä 3mm vaille sulkijalihakseen.

Seuraava lapsi tulikin sitten sektiolla jostain syystä (kuten tulee tämä seuraavakin...)



Että ei kiitos alatiesynnytyksiä minulle.

Olin kauna aikaa tosi katkera ja vihainen, että mokoman synnytyksen piti pilata "naisellinen terveyteni", josta olin pitänyt hyvää huolta aiempien synnytysten jälkeen. Jumppasin ahkerasti lihaksia napakkaan kuntoon jne. Mutta nyt en voi mitään. Seksissä tuntoaisti on tosi huono. Pelkään sitä millaiset mummovuodet saan.



Vauvan murtuma parani tosi hyvin kuukaudessa, käsi pidettiin sidottuna vartaloon. Jouduimme kyllä kipulääkitsemään kotonakin ja antamaan makeata glyserolia lohduksi kielelle ennen vaipanvaihtoja ja muita hoitoja. Halvausoireita ei jäänyt, fysioterapiaa sai.



Kaikkein eniten puhuttavaa on varmaan ollut oman miehen kanssa, joka on joutunut katsomaan viereltä miten yritän sopeutua rikottuun olemukseeni. Ihan kuin olisi pitänyt rakentaa naisellinen minä uudelleen. Hän on ollut upea tuki ja jaksanut vakuutella, että hänelle olen silti ihana.



En ole jaksanut lähteä hakemaan potilasvahinkokorvauksia, en jotenkin usko niihin.



Mutta ei siis tosiaan ole automaatio se, että sektion saa vauvan koon tai pelon takia. Minulle sektion oli luvannut 3 eri lääkäriä ÄPKL:lla sekä ylilääkäri, mutta se vuorossa ollut obstetrikko ei siihen suostunut, jonka käsiin menin synnytyksen alkaessa!



Nelonen

Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että minulla on 7% todennäköisyys että repeämä uusiutuu. Ensimmäisessä synnytyksessä repesi koko väliliha peräsuolta myöten, sulkijalihakset kokonaan poikki. Nyt pidästyskyky on sellainen että pärjään. Lääkäri myös totesi että jos se repeää uudelleen niin paranemistodennäköisyys on huono. Lääkäri sanoi että hän suosittelisi sektiota tulevaisuudessa. Nyt on kuitenkin ruvennut pelottamaan etten saisikaan sektiota... Toinen lapsi on siis suunnitelmissa.

vaatisin ehdottomasti sektion etenkin jos lääkärikin on sitä suositellut. Sektio on minusta pienempi paha kuin se, että ulostaa housuunsa koko loppuelämänsä. Tuossa tilanteessa saat ap sektion aivan varmasti kunhan itse pidät siitä huolen.