Patologinen valehtelu

Exäni.. patologinen valehtelija ja narsistinen persoona. Yhdeksän pitkää vuotta uskoin hänen tarinansa, nyt tiedän, etten rehellistä sanaa ole miehen suusta kuullut, en edes papin edessä sanottua "tahdon" usko todeksi.

Olen yllättänyt exän vieraissa, paristi rysänpäältä kiinni. Kirkkain silmin sanoi että mitään ei ole tapahtunut. Lisäksi olen käräyttänyt hänet monen monta kertaa millon mistäkin valheista, ja hän tietenkin itse väittää että minä vaan kuvittelen kaiken. Ollaan nyt oltu erossa kolme viikkoa. Toissapäivänä sain tietää että miehellä ollut sivusuhde jo ties kuinka kauan. Tapasin tämän naisen, ja kävi ilmi että exä on valheen tielle lähtenyt uuden naisensa kanssa jo heti kättelyssä. KAIKKI mitä mies oli uudelle puhunut, oli aivan täyttä paskaa! Mä olen ilonen, että itse olen vihdoin avannut silmäni ja tajunnut päästää tästä ihmisestä irti. Yhteisiä lapsia meillä on kaksi. Kovasti me yritetään saada lasten asiat sovussa hoidettua, mutta exä vaan ei sitä kovin helpoksi tee. Ja senkin asian se kääntää niin, että minä teen asioista vaikeita, vaikka totuus on aivan toinen...

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 19:59"]

Patologista valehtelijaa bänät tai hajuraot eivät kiinnosta koska heille löytyy aina uutta yleisöä. Voidakseen hyvin patologinen valehtelija tarvii jymäytettävän. Siten hän tuntee voivansa kontrolloida ihmistä ja tilannetta.

Patologisen valehtelijan elämä kuulostaa sivullisesta kaikinpuolin ylenpalttiselta ja tapahtumarikkaalta. Sen pitäisi saada kuuntelijan hälytyskellot soimaan. Tavallisella ihmisellä kun pakkaa olemaan sitä tavallista tylsää arkea elämässään.

[/quote]

Tuontyylisiäkin patologisia valehtelijoita on, mutta kaikki eivät ole sellaisia, jotka kaipaisivat yleisöä tai jymäytettäviä.

On niitäkin, joilla on valtavan huono itsetunto ja häpeä itsestä, ja elämästään ja sitä peittelevät valheillaan. Näidenkin ihmisten jutut voivat paisua älyttömyyksiin, mutta syynä ei ole halu jymäyttää tai tulla edes ihailluksi, vaan halu tulla hyväksytyksi. Huonon itsetunnon takia tällainen ihminen kun luulee että hänet hylättäisiin jos kertoisi totuuden itsestään.

mulla on painvastanen ongelma. Olen matkustellut paljon ja kokeillut kaikenlaista nuorempana. Vuorikiipeilysta sukeltamiseen. Nyt kun olen tallainen mamma niin kukaan ei usko..! luulevat etta valehtelen.::

oli aina paljon puhuttavaa ja kerrottavaa. Hänelle tapahtui ja oli tapahtunut kaikenlaista mukavaa. Sain hänet sitten pari kertaa tavallaan kiinni valheesta. En siitä hänelle mitään huomauttanut, mutta en kaikki asioita enää ihan uskonut. Mielestäni hänellä oli tarve jotenkin kaunistella kuvaansa ja elämäänsä ja tarve tehdä itsensä mielenkiintoisemman kuuloiseksi. En ole häntä nyt enää vuosikausiin tavannut. Olisi kiintoissaa nähdä ja katsoa miten jutut on muuttuneet tai ovatko ollenkaan. Ikäähän hänelle on nyt tullut ja lienee jo eläkkeellä. Muuten oli ihan mukava ihminen. Jutut tosiaan pyöri paljon vain hänen ympärillään, mutta minä tykkäänkin kuunnella.

joka on patologinen valehtelija. Siihen tottuu. Tutussa seurassa vlehtelee hyvin vähän tai ei ollenkaan, vieraammassa seurassa alkaa tulla fantastillista tarinaa...

joka on patologinen valehtelija. Tosin hän sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja olen ajatellut, että valehtelu liittyy tautiin. Silloin se on jotenkin helpompi hyväksyä. Mutta mitään ei voi ottaa todestä mitä hän sanoo.



Puhuu usein itsensä pussiin eikä tunnu edes sitä hätkähtävän. Saattaa sanoa jotain vaikka itse näkee samalla asian olen täysin toisin.

mutta ei koko ajan.



Mieheni.

sukulaismiehen vaimoke on tälläinen, suoltaa suusta pelkkää sontaa. Siinä vaiheessa tajuttiin kun toisten sukulaisten kanssa juteltiin tästä henkilöstä ja monesta asiasta henkilö oli puhunut ja puhuu edelleen yhdelle yhtä, toiselle toista, kolmannelle taas eri versio..



Rasittavaa, ei voi uskoa mitään mitä tämä henkilö puhuu, nykyään meneekin hänen asiansa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ko. henkilö on diagnosoitu rajatilapersoonaksi. Hänen elämänsä on omien juttujensa mukaan äärimmäistä, upeaa, ihmeellistä ja lähes poikkeuksetta kaikki naiset lankeavat hänen lumoihinsa; on kuulemma kellistänyt 2000 naista elämänsä aikana....

Onnettomin ihminen jonka tunnen. Fantasia- ja vallhemaailmassa eläminen tekee ihmisestä niin kovin yksinäisen.

En tiedä puhuiko koskaan mistään totta. Kehitteli aina aivan ihmeellisiä tarinoita.



Esimerkki: Hän lähtee viemään vain ja ainoastaan roskia. Hän kehitti monesti tarinan, että äiti soitti ja pitää mennä sielä käymään, kun sillä on jotain tärkeää asiaa. Mies vei vain roskat (näin sen myös ikkunasta) ja tuli heti takaisin. Kun kysyin eikö mennytkään äidilleen, niin äiti kuulemma soitti ettei tarviikkaan tulla (miehen puhelin pöydällä koko ajan.)



Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä viemään roskia. Katselen ikkunasta ja nään kuinka mies menee läheiseen baariin ja istahtaa kaljatuopin kanssa ikkunan eteen baarijakkaralle ja rupeaa lukemaan lehteä.. Kun puolentunnin päästä soitan perään, että missä viivyt, että ruoka olis pöydässä, niin mies väittää kivenkovaa juttelevansa naapurin "Pentin" kanssa roskakatoksen vieressä. Kun sanon, että nään että hän istuu baarissa, ikkunan edessä ja näin kuinka hän meni sinne, niin näin kuulemma harhoja..



Näitä esimerkkejä on lukemattomia. Jäi kerran myös rysän päältä kiinni pettämisestä ja kirjaimellisesti housut kintuissa. Hän rupesi raivoamaan kuinka olen vainoharjhainen EX, joka on teettänyt salaa avaimet hänen asuntoonsa ja aina pilaan hänen uudet suhteensa. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Tulin nimittäin kotiin vauvan kanssa ja kämppä täynnä minun ja vauvan tavaroita.. Sängyllä vielä rintsikkani jne..



Erohan siinä tuli. On erottu jo 9 vuotta sitten, mutta sama meno jatkuu. Valehtelee kaikesta ja kehittää mitä ihmeellisempiä tarinoita. Tapailee lasta joskus, mutta en koskaan sano lapselle asioista etukäteen, koska koskaan ei tiedä tuleeko se isukki vai ei.

mutta miksi ihmeessä joku valehtelee siis vaikka minkälaisista asioista, eli aivan oma-aloitteisesti kehittelee pelkkää täyttä pajunköyttä ja kertoo niitä juttuja oma-aloitteisesti sitten "totuuksina" muille? Voisiko joku viisaampi kertoa MIKSI?

Onnettomin ihminen jonka tunnen. Fantasia- ja vallhemaailmassa eläminen tekee ihmisestä niin kovin yksinäisen.

Eka lause pitää varmasti paikkansa, mutta tokassa menee syyt ja seuraukset ja puurot ja vellit iloisesti sekaisin.

Yhdessä vaiheessa hänen silloinen avovaimo ja mä + mieheni, saatiin puhuttua hänet mielenterveystoimistoon juttelemaan. Kävi terapiassa jonkun aikaa, miksi valehtelee ja missä tilanteissa jne.



Selkeesti huomasi muutoksen miehessä ja oltiin kaikki tyytyväisiä, kunnes sitten tuli muusta syystä avovaimon kanssa ero. Ja kaikki palasi entiselleen.



Sitten meidän välit viileni moneksi vuodeksi, kun meillä alkoi lapsiakin tulla.



Veli löysi uuden mimmin ja perusti perheen. Nyt ollaan jossain väleissä, ihan vaan lasten takia.



Kaikki valheet kuitataan sillä, että sillä nyt vaan on semmoisia tarinoita. Niitä siis on, ei vaan nykyään enää niin paljon. Vissiin.

mutta miksi ihmeessä joku valehtelee siis vaikka minkälaisista asioista, eli aivan oma-aloitteisesti kehittelee pelkkää täyttä pajunköyttä ja kertoo niitä juttuja oma-aloitteisesti sitten "totuuksina" muille? Voisiko joku viisaampi kertoa MIKSI?

Sille ei vain aina voi mitään... Ja vaikka kuinka yrittää olla sanomatta sitä valhetta, niin se pulpahtaa suusta ulos. -_- Olen useammankin kerran hakannut päätä seinään, kun on tullut joku jättimäinen vale kerrottua. En oikeasti ymmärrä itseänikään, että miksi valehtelen asioita joista en hyödy mitenkään.

eri ihmisillä eri syitä, voihan olla että se saattaa olla jokin neurologinen ongelmakin? Tyyliin tourette, joka ei voi mitään sille että kirosanoja tulee sopimattomissa paikoissa?



Mutta tuosta rajatilasta. Mulla on persoonallisuushäiriö jossa on rajatilan piirteitä ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että persoonallisuushäiriöisen elämä on _erittäin_ tuskaista. Kun rupesin edes jossain määrin ymmärtämään itseäni ja tilaani, kaiken taustalta löytyi valtava eksistentiaalinen kauhu. Tyyliin tiedät kuolevasi muutaman minuutin sisään eikä mikään voi sitä estää, huudat vain pelkoa ja kauhua ilman pienintäkään toivon hippusta. Pääsetkö fiilikseen? Voi vain kuvitella miten aikaisesta vaiheessta toi kokemus on peräisisin...



Tällainen olo mulla siis oli aina tausta-ajossa ja jos pysähdyin kuuntelemaan sisintäni, sain siihen yhteyden lähes aina. Nyt kun olen päässyt paljon eteenpäin paranemisen tiellä, esim. juuri nyt minussa ei ole kuin ihan pieni hippunen kauhua.



Mutta palatakseni patologiseen valehtelemiseen. Mieti jos itse joutuisit vaikka hengenvaaraan ja kokisit kuolemankauhua? Murehtisitko jotain valkoisen valheen päästämistä, jos se säästäisi sut joltain sietämättömältä olotilalta? Epäilen että sanoisit melko lailla mitä vaan ilman suuriakaan tunnontuskia.



En ole itse koskaan valehdellut kovin paljoa. Luojan kiitos mulla on kuitenkin rajatilaa "lievempi" persoonallisuushäiriö.

Valehteluni on sellaista etten tavallisten valehtelijoiden tapaan suoranaisesti tavoittele sillä mitään hyötyä, eli en peittele pahoja tekojani valhein. Jos esimerkiksi pettäisin, kertoisin ihan varmasti totuuden asiasta. En myöskään ole epäluotettava puheissani siinä mielessä, että mitä lupaan, pidän aina.



Mutta valitettavasti on se toinen puoli, eli minulla tulee sellaisia omituisia merkityksettömiä valheita suusta ulos ihan itsestään. Esimerkiksi jos joku kysyy missä kävit kaupassa saatan sanoa Prismassa vaikka kävin Citymarketissa. Tai että söin Hesessä kun söin oikeasti Mäkkärissä. Joskus myöskin kerron isompia tarinavalheita elämästäni erityisesti vieraammille ihmisille. Esimerkiksi minun oli hiljattain pakko jättää hyvällä kampaajalla käynti kertaan kun tuli valehdeltua että olen juuri muuttamassa ulkomaille, vaikken tosiaan ole mihinkään muuttamassa. Joskus olen valehdellut myös että minulla on mies ja/tai lapsia tai että olen ollut lomalla ulkomailla vaikken ole ollut.



Olen eristänyt itseni mahdollisuuksien mukaan muista ihmisistä, koska ymmärrän ettei kaltaiseni kanssa voi olla esimerkiksi ystävä tai parisuhteessa. Yritän selvitä jotenkin niin etten joutuisi vaikeuksiin töissäni valheiden takia, käytännössä olemalla puhumatta siellä mitään muuta kuin ihan pakollisen.

mutta miksi ihmeessä joku valehtelee siis vaikka minkälaisista asioista, eli aivan oma-aloitteisesti kehittelee pelkkää täyttä pajunköyttä ja kertoo niitä juttuja oma-aloitteisesti sitten "totuuksina" muille? Voisiko joku viisaampi kertoa MIKSI?

Käsittääkseni patologisen valehtelun erottaa tavanomaisesta juuri se ettei järjellistä syytä valehteluun ole. Meillä patologisilla valehtelijoilla vaan valheita tulee suusta yhtä luonnollisesti kuin muilla totuuksia. En minä ainakaan koskaan mieti että haa, nytpä aion valehdella syystä x - vaan päinvastoin itsekin hämmästyn kun seuraan mitä moskaa suustani tulee ulos ja tiedän jo puhuessani että se saattaa minut todennäköisesti vaikeuksiin ja on pelkästään minulle haitallista.

t. 15

täytyy sanoa että on sullekin aika nakki napsahtanut! Tsemppiä!

mutta miksi ihmeessä joku valehtelee siis vaikka minkälaisista asioista, eli aivan oma-aloitteisesti kehittelee pelkkää täyttä pajunköyttä ja kertoo niitä juttuja oma-aloitteisesti sitten "totuuksina" muille? Voisiko joku viisaampi kertoa MIKSI?

Sille ei vain aina voi mitään... Ja vaikka kuinka yrittää olla sanomatta sitä valhetta, niin se pulpahtaa suusta ulos. -_- Olen useammankin kerran hakannut päätä seinään, kun on tullut joku jättimäinen vale kerrottua. En oikeasti ymmärrä itseänikään, että miksi valehtelen asioita joista en hyödy mitenkään.

Kuten sanoin, niin valkoisia valheita varmaan lähes jokainen kertoo joskus, ja se on ymmärrettävää, mutta siis sellainen todellinen oikein aktiivinen palturin puhuminen.. :( En tajua.

Sulla on hurja lasti kannettavana ja selkeesti olet nuori ihminen, pitkä elämä vielä edessä.