Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsi yleensä uusperheen pomo?
27.07.2011 |
Lueskelin jotain parin päivän takaista Hesaria ja siinä oli juttu naisesta, jolla oli 5-v. tytär ja joka oli löytänyt uuden miesystävän. Ongelmana oli, että tyttö ei millään tahtonut hyväksyä miestä, kiilautui heidän väliinsä, ei vastannut miehelle, murjotti ym. Paljolti mies olikin alkanut tavata naista lapsen jo nukahdettua. Nainen itse kertoi saaneensa aikanaan isäpuolen, ja että hänelle oli järkytys, kun mies oli vain tullut heille, mutta hän oli toennut pian. Ja nyt hän toivoi, että omakin tytär pehmenisi.
Kyllä kyllä, olen itse äitipuoli, enkä voinut kuin tyrmistyä... Odottavatko uusperheen vanhemmat lapsen lupaa noin yleensäkin ennen kuin esim. muuttavat yhteen tai vankemmin sitoutuvat? Meille ei tullut mieleenkään kysyä miehen lapsilta lupaa ja kaiken kaikkiaan on mennyt hyvin jo kymmenisen vuotta. Eikö aikuisten tehtävä ole tehdä aikuisten päätökset ja sitten keskustella lasten kanssa ja "hyvitellä". Olen itsekin antanut miehen viettää aikaa lasten kanssa ilman minua miten paljon haluavat, pyrin olemaan reilu ja kiva lapsille jne. ihan tavallista.
Miltähän artikkelin 5-vuotiaasta mahtoi tuntua, kun hän ei voinut valehdella ja sanoa, että olisi pitänyt miehestä, mutta toisaalta olisi varmaankin halunnut äitinsä olevan onnellinen... Ei kai tuon ikäisen pitäisi joutua noin mahdottomaan tilanteeseen :( Eikö äidin mieleen tullut, että hän itse aikanaan oli toipunut isäpuolen saapumisesta taloon ehkä juuri siksi, että päätös oli aikuisten?
Tietysti en artikkelin ihmisiä tunne, joten paljon on sellaista, mitä en voi tässä arvostella, mutta haluankin kysyä noin yleisemmin, että lapsetko yleensäkin nuo päätökset tekevät?
Kommentit (18)
mutta meillä tavallaan vastaavaa. Eli tapasin miehen taannoin, ja yleensä tapaammenkin ilman lapsia, sillä lapsille tämä on vielä kohtuu kipeä asia olla uuden miehen seurassa. Pelkäävät, että heidän isälleen tulee tästä paha mieli. En aio asiassa heitä liikaa hoputtaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue parin viikon takaisesta Annasta juttua asiasta, siellä Raisa Cacciatore hyvin aikuisesti kertoo siitä, että vanhemmilla on oikeus tunteisiinsa, mutta heillä on samalla myös äärimmäisen suuri vastuu lapsistaan. Kun rakastuu perheellisenä/perheelliseen, ei voi eikä saa unohtaa sitä, että "paketissa" on mukana lapsia, jotka eivät elä samaa tunnetta kuin vanhemmat.
Monet uusperheen vanhemmat laittavat silmänsä kiinni ja leikkivät, että kaikki menee hyvin, koska aikuisilla on oma suhteensa kunnossa. Samaan aikaan perheen lapset hyvin usein kärsivät tavalla tai toisella, mutta vanhemmat eivät siitä välitä. Hinnan maksavat lapset, jotka joutuvat sopeutumaan asioihin, jotka ovat heille erittäin vastenmielisiä.
5v muuten ei ole vastuussa äitinsä onnesta, mutta äiti on sen 5v:n onnesta. Joskus jopa koko elämästä.
Olen ollut muutaman uusperheen lapsen häissä. Niissä ei ole isä/äitipuolen lapsia kutsuttu mukaan, koska heitä ei edes pidetä perheenjäseninä. Isä/äitipuolikin on mukana vain siksi, että on oman vanhemman avec eikä tämä olisi ilman puolisoa lähtenyt.
Uusperhe ei ole perhe kuin vanhemmille. Lapsille se on ikävä välitila.
asuu meillä ja tämä ei ole hänelle mikään välitila, vaan ihan oma koti.
silloin, kun vanhemmat päättävät miten uuden onnen kanssa edetään, ja totta kai sitten edetäänkin vauhdilla... Lapset jäävät jalkoihin ihmettelemään, että mitä täällä tapahtuu...
Ystäville ja sukulaisille hehkutetaan, että "meidän Aino on sopeutunut NIIN hyvin tähän tilanteeseen, mitään ongelmia ei ole ollut". Aikuiset ovat valtavan rakastuneita ja onnellisia, eivätkä huomaa (koska eivät halua huomata) lastensa pahoinvointia. Siitähän voisi tulla huono omatunto ja sitä ei tietenkään rakkauden huumassa halua.
Kaiken kukkuraksi uusi isäpuoli/äitipuoli ei edes pidä kumppaninsa lapsista, mutta sitäkään ei rakastunut välttämättä tajua, lapset sen kyllä vaistoavat.
Lue parin viikon takaisesta Annasta juttua asiasta, siellä Raisa Cacciatore hyvin aikuisesti kertoo siitä, että vanhemmilla on oikeus tunteisiinsa, mutta heillä on samalla myös äärimmäisen suuri vastuu lapsistaan. Kun rakastuu perheellisenä/perheelliseen, ei voi eikä saa unohtaa sitä, että "paketissa" on mukana lapsia, jotka eivät elä samaa tunnetta kuin vanhemmat. Monet uusperheen vanhemmat laittavat silmänsä kiinni ja leikkivät, että kaikki menee hyvin, koska aikuisilla on oma suhteensa kunnossa. Samaan aikaan perheen lapset hyvin usein kärsivät tavalla tai toisella, mutta vanhemmat eivät siitä välitä. Hinnan maksavat lapset, jotka joutuvat sopeutumaan asioihin, jotka ovat heille erittäin vastenmielisiä. 5v muuten ei ole vastuussa äitinsä onnesta, mutta äiti on sen 5v:n onnesta. Joskus jopa koko elämästä. Olen ollut muutaman uusperheen lapsen häissä. Niissä ei ole isä/äitipuolen lapsia kutsuttu mukaan, koska heitä ei edes pidetä perheenjäseninä. Isä/äitipuolikin on mukana vain siksi, että on oman vanhemman avec eikä tämä olisi ilman puolisoa lähtenyt. Uusperhe ei ole perhe kuin vanhemmille. Lapsille se on ikävä välitila.
asuu meillä ja tämä ei ole hänelle mikään välitila, vaan ihan oma koti.
mutta eihän lapsilla ole väliä, kun aikuiset elävät omaa elämäänsä.
Lue parin viikon takaisesta Annasta juttua asiasta, siellä Raisa Cacciatore hyvin aikuisesti kertoo siitä, että vanhemmilla on oikeus tunteisiinsa, mutta heillä on samalla myös äärimmäisen suuri vastuu lapsistaan. Kun rakastuu perheellisenä/perheelliseen, ei voi eikä saa unohtaa sitä, että "paketissa" on mukana lapsia, jotka eivät elä samaa tunnetta kuin vanhemmat. Monet uusperheen vanhemmat laittavat silmänsä kiinni ja leikkivät, että kaikki menee hyvin, koska aikuisilla on oma suhteensa kunnossa. Samaan aikaan perheen lapset hyvin usein kärsivät tavalla tai toisella, mutta vanhemmat eivät siitä välitä. Hinnan maksavat lapset, jotka joutuvat sopeutumaan asioihin, jotka ovat heille erittäin vastenmielisiä. 5v muuten ei ole vastuussa äitinsä onnesta, mutta äiti on sen 5v:n onnesta. Joskus jopa koko elämästä. Olen ollut muutaman uusperheen lapsen häissä. Niissä ei ole isä/äitipuolen lapsia kutsuttu mukaan, koska heitä ei edes pidetä perheenjäseninä. Isä/äitipuolikin on mukana vain siksi, että on oman vanhemman avec eikä tämä olisi ilman puolisoa lähtenyt. Uusperhe ei ole perhe kuin vanhemmille. Lapsille se on ikävä välitila.
asuu meillä ja tämä ei ole hänelle mikään välitila, vaan ihan oma koti.
mutta eihän lapsilla ole väliä, kun aikuiset elävät omaa elämäänsä.
perheenä ollaan oltu siitä asti kun hän oli 5v ja olen hoitanut häntä kuin omaani ja huolehtinut enemmän kuin oma äitinsä. Ei kannata niputtaa kaikkea yhtene pinoon muutaman oman kokemuksen vuoksi. Ongelmia on niin ydin- kuin uusperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tottunut pomottamaan vanhempiaan muutenkin tai vanhempi ei osaa laittaa tälle rajoja. En ole havainnut tuota pomottamisongelmaa kun naisella useampi lapsi, treffaillut olen ja suhteessa ollut eroni jälkeen useitakin ekrtoja.
Joku sanoi että uusperhe on lapselle vain välitila. Eikös perhe yleensäkin ja elämäkin ole välitila...
onhan meilläkin ollut omat ongelmamme, en itsekään pidä hehkutuksesta "kaikki on niiiiin hyvin", mutta siis noin pitkässä juoksussa on mennyt hyvin. Ja menimme yksiin vielä nopeasti. Nykyisin yksi lapsista asuu luonamme, äiti ei ole lainkaan kuvioissa mukana, joten miellän hänet kyllä täysin perheenjäseneksi, kuinkas muuten.
Se taas on totta, että tutustuminen uuteen rakkauteen on vaikeaa uusperheessä. Rauhassa saa toki tutustua, mutta eihän mitään puolituttua voi lasten silmien eteen kantaa ja seuraavalla viikolla seuraavaa. Eikä sitä lapsetonta aikaa välttämättä juuri ole.
Tottakai vanhemman pitää ajatella lapsensa etua. Joskus on niin, että on heti selvää, etteivät esim. isäpuoli ja lapsi kertakaikkiaan ikinä tule pärjäämään, ja silloin voi olla parasta lopettaa suhde. Silloin voi usein olla, ettei miehestä oikein vanhemmaksi ikinä olisikaan. Ja tietysti on paikallaan säätää vauhtia lapsen mukaan ja muutenkin ottaa hänen tunteensa huomioon, tietenkin. Mutta silti olen sitä mieltä, etten olisi lapsena halunnut tehdä päätöksiä vanhempieni parisuhteista...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on sellaista epätoivoista kuka vaan käy, kunhan yksin ei tarvitse olla -haalintaa, niin kyllä siinä silloin lapsi on äitiä fiksumpi!
lapsiani olisi kuunneltu.
Meille tuli ero viime syksynä. Nyt uusi nainen (erosimme siis pettämisen takia joka paljastui viime syksynä) on jo muuttanut miehen luokse. Hänen lapsensa ovat siellä vuoroviikot. Meidän lapset ovat myös vuoroviikkosysteemillä. Lapset ovat osittain päällekkäin, osittain eri aikaan. Miehellä ja uudella naisella on kahdessa viikossa kolme päivää olla yksin.
Minun 11 v sanoi näillä sanoin: "iskä ja x ovat kahta pahempia kun ovat yhdessä. He tekevät vain mitä itse haluavat eivät kuuntele ketään muuta".
Minä olen erosta jo päässyt ylitse, mutta olen huolissani lasteni puolesta. Enkä voi ymmärtää, mikä kiire heillä on leikkimään kotia. Miksi,oi miksi, heille ei riitä, että he voisivat keskittyä toisiinsa 26 viikkoa vuodesta? He voisivat olla vanhempia joka toinen viikko ja keskittyä toisiinsa joka toinen viikko. Miksi pitää laittaa viiden lapsen elämä sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää tälläinen nyky vanhempien superdemokratia, kun lasten harteille laitetaan aikuisen päätökset.
lapsiani olisi kuunneltu.
Meille tuli ero viime syksynä. Nyt uusi nainen (erosimme siis pettämisen takia joka paljastui viime syksynä) on jo muuttanut miehen luokse. Hänen lapsensa ovat siellä vuoroviikot. Meidän lapset ovat myös vuoroviikkosysteemillä. Lapset ovat osittain päällekkäin, osittain eri aikaan. Miehellä ja uudella naisella on kahdessa viikossa kolme päivää olla yksin.
Minun 11 v sanoi näillä sanoin: "iskä ja x ovat kahta pahempia kun ovat yhdessä. He tekevät vain mitä itse haluavat eivät kuuntele ketään muuta".
Minä olen erosta jo päässyt ylitse, mutta olen huolissani lasteni puolesta. Enkä voi ymmärtää, mikä kiire heillä on leikkimään kotia. Miksi,oi miksi, heille ei riitä, että he voisivat keskittyä toisiinsa 26 viikkoa vuodesta? He voisivat olla vanhempia joka toinen viikko ja keskittyä toisiinsa joka toinen viikko. Miksi pitää laittaa viiden lapsen elämä sekaisin?
tuossahan on enemmänkin kysymys siitä, että aikuiset eivät toimi kuin aikuiset. Jos vanhempi tekee päätökset, on ne tehtävä kypsästi. Itse olin lapseton kun tapasimme, ja jos toisellakin on lapsia, on tilanne tietysti haasteellisempi. Eipä siinä paljon ole aikaa keskittyä toisiinsa kuin yön tunteina. Toivottavasti tilanne paranee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aikuiset ei toimi kuin aikuiset.
Ärsyttää tälläinen nyky vanhempien superdemokratia, kun lasten harteille laitetaan aikuisen päätökset.
ja lapsen päätös syntyisi lapsen tarpeista, tekee aikuinen päätöksensä fyysisen mielihyvän suuntaamana. Sellainen päätös ei pääsääntöisesti ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ylipäätään pitäisi olla jonkin sortin "ajokorttisysteemi" ennen kuin annettaisiin ihmisten hankkia lapsia. Ihmettelen suuresti, että lapsia hankitaan tosta vaan ja sitten ihmetellään kun ei olekaan omaa vapautta samaan malliin kuin ennen.
Nimim. onnellinen lapseton
mä luin myös tuon artikkelin ja mun mielestä se oli täyttä asiaa. Kyllä mä ainakin ajattelin kuunnella lasten mielipidettä, kun/jos muutto yhteen miesystävän kanssa tulee ajankohtaiseksi. En minäkään halua kotiini vieraampia ihmisiä asumaan, aika luonnollista ettei välttämättä lapset ja nuoretkaan.
Sitä paitsi lasten isän kanssa muutin yhteen 6 vuoden seurustelun jälkeen, mikäs kiire tässä tällä kertaa olisi. Nykyään monesti tuntuu, että toisella kierroksella ryntäävät suin päin saman katon alle, vaikka aikuisilla ihmisillä luulisi olevan enemmän malttia ja harkintakykyä. Ja uusperhe tuo kuitenkin aina ne uudet erilaiset ongelmat mukaan.
Joten aion hyvällä omalla tunnolla nauttia tästä parisuhteen seurusteluvaiheesta niin pitkään kuin mahdollista. Siten saan noukittua rusinat pullasta eikä lastenkaan elämä koe sen suurempia mullistuksia mun rakkauselämän takia.
ja olen tavannut miehen joka on myös eronnut.
Meillä kummallakin on lapsia ja olemme alusta alkaen pitäneet itsestään selvänä että tutustumme toisiimme ensin ja vasta sitten tapaamme lapset. Ja annoimme kummankin lapsille aikaa totutella ajatukseen uudesta ihmisestä ja sen jälkeen tapasimme niin, että lapsetkin olivat mukana.
Lapset ovat iältään 4 - 11 vuotiaita.
Olemme pitäneet ehdottoman tärkeänä sitä, että lapset saavat aikaa totutella uuteen tilanteeseen ja sitä, että omien lasten menot ja harrastukset hoidetaan eikä ajeta niiden yli koska aikuisilla on ikävä toisiaan.
Ja kun tapaamme niin että lapset ovat paikalla, joko molempien tai vain toisen, olemme jo etukäteen sopineet että toimimme yhteneväisesti ikään kuin "oikeina" vanhempina ja pyrimme olemaan oikeasti tasapuolisia. Siis normaalina perheenä vaikka tilanne ei sitä olekaan.
Itselläni on tästä lapsikatraasta vanhimmat lapset ja heidän kanssaan olen keskustellut paljonkin uudesta tilanteesta ja olen ottanut heidänkin toiveitaan huomioon, välillä on lapseni kaivanneet enemmän aikaa vain heidän kanssaan ja sitä olen järjestänyt, välillä heillä on ollut ikävä uusia, mahdollisesti tulevia sisarpuoliaan.
Emme ole muuttamassa yhteen vielä vähään aikaan, haluamme nauttia tästä tilanteesta näin.
Ei meillä ole mikään kiire.
mutta minua ärsyttää suunnattomasti nuo kaikkineuvovat, kaikkitietävät, joka paikkaan ehtivät lausuntoautomaatit jo muutenkin, saati sitten, jos esittelevät oman elämänsä ratkaisuja naistenlehdissä tyyliin: "Näin minä tein, koska olen täydellinen"...
Ja ei, en ole eronnut, eikä minulla ole erityisiä lastenkasvatusongelmia.
Lue parin viikon takaisesta Annasta juttua asiasta, siellä Raisa Cacciatore hyvin aikuisesti kertoo siitä, että vanhemmilla on oikeus tunteisiinsa, mutta heillä on samalla myös äärimmäisen suuri vastuu lapsistaan. Kun rakastuu perheellisenä/perheelliseen, ei voi eikä saa unohtaa sitä, että "paketissa" on mukana lapsia, jotka eivät elä samaa tunnetta kuin vanhemmat.
Monet uusperheen vanhemmat laittavat silmänsä kiinni ja leikkivät, että kaikki menee hyvin, koska aikuisilla on oma suhteensa kunnossa. Samaan aikaan perheen lapset hyvin usein kärsivät tavalla tai toisella, mutta vanhemmat eivät siitä välitä. Hinnan maksavat lapset, jotka joutuvat sopeutumaan asioihin, jotka ovat heille erittäin vastenmielisiä.
5v muuten ei ole vastuussa äitinsä onnesta, mutta äiti on sen 5v:n onnesta. Joskus jopa koko elämästä.
Olen ollut muutaman uusperheen lapsen häissä. Niissä ei ole isä/äitipuolen lapsia kutsuttu mukaan, koska heitä ei edes pidetä perheenjäseninä. Isä/äitipuolikin on mukana vain siksi, että on oman vanhemman avec eikä tämä olisi ilman puolisoa lähtenyt.
Uusperhe ei ole perhe kuin vanhemmille. Lapsille se on ikävä välitila.