Miksi entiset ystävät suhtautuvat "teiniäitiin" näin ?

Eivät omalta nuoruudeltaan osaa olla sun ja perheesi kanssa.

ja minullekin on sanottu ihan samaa ikätovereilta...



Äitinä olen saanut sitten uusia ystäviä.

Ovat itsekkäitä ja näköalattomia. Älä katkaise kokonaan yhteyksiä vaan odottele rauhassa aikaa, kun heilläkin on lapsia.

Itsekin sain lapseni 18-vuotiaana ja moneenkaan sen aikaiseen ystävään en enää pidä yhteyttä. Tai lähinnä he eivät halua enää pitää minuun yhteyttä. Itse ajattelisin, että olen niin eri elämäntilanteessa kuin lapsettomat samanikäiset että yhteisiä asioita ei löydy enää samalla tavalla.

Ne keiden kanssa olin todella läheinen ovat kyllä pysyneet ystävinä.

Onneksi äitiyden myötä on tullut uusia ystäviä ja kavereita.

Ovat itsekkäitä ja näköalattomia. Älä katkaise kokonaan yhteyksiä vaan odottele rauhassa aikaa, kun heilläkin on lapsia.

ja mitä itsekkyyttä on siinä että osaa ajatella muutakin kuin hetken himoa ja käyttää ehkäisyä.

Aika harva tekee tietoisesti lapsen teini-ikäisenä, ainakaan minä en tunne yhtään, paitsi tietysti lestadiolaiset.

Tämä ei tarkoita että teini-äidit eivät voisi olla hyviä äitejä tai heidän elämänsä olisi pilalla.

Kun on vähän vanhempi huomaa että niitä lapsuudesta asti olleita ystäviä jää matkaa ehkä yksi tai kaksi, uuten ystäväpiiri muuttuu elämäntilanteiden mukana.

pysty hyväksymään toisen elämäntilannetta, vaan oma tapa elää on se ainoa oikea. Tietenkin tämä asia muuttuu, kun kasvaa ja viisastuu.

Ovat itsekkäitä ja näköalattomia. Älä katkaise kokonaan yhteyksiä vaan odottele rauhassa aikaa, kun heilläkin on lapsia.

ja mitä itsekkyyttä on siinä että osaa ajatella muutakin kuin hetken himoa ja käyttää ehkäisyä.

Aika harva tekee tietoisesti lapsen teini-ikäisenä, ainakaan minä en tunne yhtään, paitsi tietysti lestadiolaiset.

Tämä ei tarkoita että teini-äidit eivät voisi olla hyviä äitejä tai heidän elämänsä olisi pilalla.

Kun on vähän vanhempi huomaa että niitä lapsuudesta asti olleita ystäviä jää matkaa ehkä yksi tai kaksi, uuten ystäväpiiri muuttuu elämäntilanteiden mukana.

Eräs sanoi joka kerta kun tavattiin ettei mitenkään ymmärrä miten kukaan pystyy punnertamaan koripalloa ulos itsestään. Ei kyllä sit olla tavattu ku pari kertaa.



Mulle on kyllä tullut pikkuhiljaa tilalle uusia kavereita. Se riippuu varmaan kaveriporukasta, että millä linjalla mennään.

Ja koin saman,että lapsettomat kaverit ne vaan katosi...Ei soinut enää puhelin tuu bilettää lähe shoppailee tai jotain.

Sen mitä ne kaverit piti alkuun yhteyttä niin huomasin itsekin ettei ollut mitään puhuttavaa enää. En ollut viikonloppuna baarissa tai jossain muualla hillumassa vaan lapsen kanssa kotona.

En jaksanut kuunnella kavereiden ryyppy reissu tarinoita.

Nyt on jo uudet kaverit jotka muuten kaikki on lapsellisia....Äityis avaa portin ihan uuteen maailmaan johon ei ole pääsyä kuin lapsellisilla...

Anna näiden ihmisten mennä ja etsi uusia kavereita. Vanhat kaverit voi ottaa myöhemmin yhteyttä vaikka vuosien päästä jos siltä tuntuu. Jos he eivät kuulu tämän hetkiseen elämänvaiheeseen etkä tunne oloasi hyväksi heidän seurassa niin anna olla. Äitiys yhdistää ja löydät uusia ystäviä. Olen kokenut ihan tuon saman.

valmis sitoutumaan perheeseen ja kotiin, ei voi olettaa että toisessa elämäntilanteessa olevat nuoret ystävät tekisivät samoin. Elämä muuttuu ja muuttaa, mutta ei voi sanoa että viisaammaksi, arvomaailmat ja tärkeysjärjestys muuttuu. Kumpaakaan osapuolta ei voi arvostella, kumpikaan ei ole huonompi tai parempi, yhteiset asiat vaan vähenevät.

kun on itse uudessa ja raskaassakin tilanteessa (=nuorena taaperon äitinä), niin ystävät suhtautuvat negatiivisesti ja "hylkäävät". Eihän heidän tarvitse mihinkään sitoutua, jos vaikka soittaisivat ap:lle ja juttelisivat, kävisivät joskus kylässä ja ehkä joku voisi tarjoutua hoitamaan lasta joskus vaikka tunnin verran. Silloin kun minä olin 18 v niin uskoisin, että silloiset kaverini olisivat hyvinkin toimineet noin (kukaan ei tosin saanut meistä lasta noin nuorena).

valmis sitoutumaan perheeseen ja kotiin, ei voi olettaa että toisessa elämäntilanteessa olevat nuoret ystävät tekisivät samoin. Elämä muuttuu ja muuttaa, mutta ei voi sanoa että viisaammaksi, arvomaailmat ja tärkeysjärjestys muuttuu. Kumpaakaan osapuolta ei voi arvostella, kumpikaan ei ole huonompi tai parempi, yhteiset asiat vaan vähenevät.

äidiksi tulon jälkeen kaveripiirit usein muuttuvat. Vanhempana käy samalla tavoin, silloin tosin kaveritkin on sen verran kypsempiä, että eivät sano suoraan mitä ajattelevat (=että lapsiperheen elämä on tylsää, rasittavaa ja väsyttävää, joka tyhmentää naisen).



Sinä saat ap varmasti uusia ystäviä, ja kun lapsettomat kaverisi saavat lapsia, voitte ehkä lähenytä uudelleen.

kun on itse uudessa ja raskaassakin tilanteessa (=nuorena taaperon äitinä), niin ystävät suhtautuvat negatiivisesti ja "hylkäävät". Eihän heidän tarvitse mihinkään sitoutua, jos vaikka soittaisivat ap:lle ja juttelisivat, kävisivät joskus kylässä ja ehkä joku voisi tarjoutua hoitamaan lasta joskus vaikka tunnin verran. Silloin kun minä olin 18 v niin uskoisin, että silloiset kaverini olisivat hyvinkin toimineet noin (kukaan ei tosin saanut meistä lasta noin nuorena).

valmis sitoutumaan perheeseen ja kotiin, ei voi olettaa että toisessa elämäntilanteessa olevat nuoret ystävät tekisivät samoin. Elämä muuttuu ja muuttaa, mutta ei voi sanoa että viisaammaksi, arvomaailmat ja tärkeysjärjestys muuttuu. Kumpaakaan osapuolta ei voi arvostella, kumpikaan ei ole huonompi tai parempi, yhteiset asiat vaan vähenevät.

mielekkäiltä tunnu kun yhteisiä puheenaiheita ei enää ole. Eikä voi ajatella että tarjoutuisivat lastenvahdiksi. Jotkut ystävät pysyvät, jotkut eivät, ystäviä tulee ja menee sitä mukaa kun ihminen vanhenee.