Lue keskustelun säännöt.
Mä rakastan opiskelua, sen sijaan vihaan työssäkäymistä
30.09.2011 |
Olen tehnyt monenlaista erilaista työtä (olen yrittänyt löytää työn, johon lähteminen ei olisi aamuisin tuskaisan masentavaa) mutten ole vielä tähän ikään mennessä (32 v.) sellaista työtä löytänyt, johon lähtisin edes suurimmaksi osaksi edes neutraalilla mielellä. Olisi ihanaa, kun löytäisin työn, joka ei vetäisi mieltä matalaksi ja aamuisin joutuisi pakottamaan itsensä töihin ja koko päivä menisi kelloa vilkuillessa (oli aikaa tai ei) ja odottaen, että pääsisi töistä kotiin. Ja että jo maanantaina odottaisi malttamattomana viikonloppua.
Sen haaveen olen jo hylännyt, että löytäisin työn, josta PITÄISIN, taitaa olla aivan liian utopistinen asia toivottavaksi...
Nyt olen siis opiskellut melko paljon. Opiskelua rakastan. Musta on ihanaa lähteä kouluun, oppia lisää, kehittää itseäni!
Sen lisäksi on ihanaa, että koulupäivät eivät useinkaan kestä joka arkipäivä 8 tuntia, joten aikaa jää muullekin elämälle.
Työssäkäyvänä olen aina työpäivien jälkeen niin poikki, ettei mulla työssäoloaikoina edes oikeasti tunnu olevan mitään muuta elämää kuin työ, jota aina myös vihaan tai ainkaan en tykkää siitä. Eli kun käyn töissä, tuntuu että vihaan koko elämääni.
Aika kamalaa. Onko muilla tällaista?
Kommentit (17)
niitä, jotka pitävät työstään niin paljon, että olisivat joka aamu pirteitä ja innokkaita, on ihmisistä vain pieni promille, suurin osa vain selviää hengissä, koska ei muutakaan voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et selvästikään halua kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta omasta elämästäsi.
Jos et ole syntynyt miljoonia pankkitilillä niin siellä töissä vaan on käytävä. Toiseksi luulen että jos tarkistaisit vähän asennettasi niin se työntekokin voisi olla ihan mukavaa.
Alat kohta olla jo sen ikäinen että ei työnantajat ota kovin vakavasti.. pelkkä koulua ilman merkittävää työkokemusta, ei hyvä.
Mutta jonkun vaan täytyy tätäkin yhteiskuntaa pitää pystyssä.
En todellakaan käy töissä pitääkseni jotain vi..n yhteiskuntaa pystyssä. Käyn töissä sen verran kuin on taris, jotta voin säilyttää haluamani elin tason. Yhteiskunta saa haista mitä lystää.
Jos vaikka aikuistuisit. Se vaan on niin, että tässä elämässä työ ei aina oo päivänpaistetta ja bling bligiä. Mutta jonkun vaan täytyy tätäkin yhteiskuntaa pitää pystyssä. Kaikki ei voi tehdä jotain keramiikkakippoja tai hoidella heppoja elämäntyökseen. Kyllä sä siihen työrytmiin totut ennen pitkää.
Onkohan sun luetun ymmärtämisessä jotain häikkää? Kirjoitin, että en edes haaveile että työ olisi ihanaa (bling blingiä ja päivänpaistetta), kunhan se olisi edes enimmäkseen NEUTRAALIA.
En mä mitään heppoja ole ikinä edes harrastanut, enkä keramiikkakippoja. Ei siinä että niissä olisi mitään vikaa, olen tehnyt paljon erilaisia töitä, fyysisestikin raskaita ja likaisia hommia, enkä ole mikään pilvissä liihotteleva taiteilijasielu tms.
Pisin työjakso on ollut miltei 4 vuotta putkeen, ja sen koko ajan vihasin työhönlähtemistä, joka päivä odotin työpäivän loppumista ja iltaa, ja odotin viikonloppua jo maanantaista alkaen.
Milloinkohan siihen "työrytmiin" sitten oikein tottuisi?
ap
aina olen laskuni maksanut ja kuten kerroin, töissäkin OLEN OLLUT ja veroja maksanut. Mutta _vihaan_ sitä työssäkäyntiä.
Arvatkaa vaan, kuinka monesti olen yrittänyt asennoitua toisella lailla. En tiedä missä vika, kun se ei ole onnistunut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tullut ajatelleeksi, että työssäkin voi, ja pitää, oppia uutta ja kehittää itseään? Mitä alaa olet opiskellut? Jos se on opintovaiheessa kiinnostavaa, niin mikä tappaa innostuksen työelämässä? Kannattaisiko miettiä kouluttautumista sellaiselle alalle, että kokisi myös sen koulutuksenmukaisen työn mielekkääksi?
ja sitä ei voi muuttaa kukaan muu kuin sinä itse.
-1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta opiskelukaan ei ota tulille.
Koen opiskelun samalaisena, kuin työn.
Kovinkaan monella ei ole elämässä sisältöä, siksi käyvät töissä narisematta. Heitä voisi verrata työmuurahaisiin. Ap kertoikin että hän nauttii itsensä kehittämisestä. Nämä työmuurahaiset menettävät sen tehokkaimman itsensä kehittämis ajan. Heräävät sitten eläkkeellä horroksestaan ja yrittävät kehittää itseään, vaan ei aivot ole enää terässä eikä kehokaan jaksa kehittyä liikunnallisesti.
Usein työmuurahainen eläkkeellä ollessaan vaipuu epätoivoon kokeiltuaan matkustelua, urheilulajeja ja opiskelua. Vartalo ei enää jaksa. Aivotkin ovat osa vartaloa ja aivotkaan eivät enää jaksa. Mielikään ei ole enää terävä.
Vaan aivan sama onko niitä taitoja kehitetty vartaloomme, kun vartalo ei ole ikuinen. Samapa se, jos elämän uhraa 9h päivä 6 päivänä viikossa lafkalle ja ryyppää vapaapäivät.
Monesti nämä eläkeläiset ryyppäävät yksin. Juopumalla aika kuluu äkkiä ja ei ole niin yksinäistä odotella kuolemaa tyhjänpanttina.
Ap on oivaltanut jotain, millä ei ole mitään väliä. Millään ei ole mitään väliä. On mukavempaa viettää aika mukavissa asioissa ja kerätä mukavia kokemuksia elämänsä aikana, aivan kuten se eläkeläinen, joka juo konjakkia. Hän ottaa kiinni mukavaa aikaa.
Ikää hitusen enemmän. Olen opiskellut paljon elämässäni, saanut jopa pari tutkintoa kasaan. Käynyt töissä välissä. Yhteiskunnan tuilla en ole elänyt. Asun vaatimattomasti, "syyttää" saan varmaan siitä tätä "lusmua" luonnettani. Minulla on vakityö, mutta mieluusti lyhentäisin työaikani 6h päivässä. Liian paljon kuluu aikaa työhön ja työmatkoihin. Mitään muuta en sitten päivisin jaksakaan. Jos edes se työ olisi jollain lailla kehittävää, mutta ei. Olen tehnyt vääriä valintoja varmaan ja nyt sitten kärsin niistä tympeässä työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haette eräänlaista hyväksyntää veltolle asenteellenne muistuttamalla meitä lukijoita maksamastanne veroista ja työvuosista. Sosiaalipummikin maksaa veroja.
Jos teitä nyt rumasti luonnehtisi pelkureiksi, jotka eivät uskalla hypätä sosiaalipummiuden uljaaseen maailmaan, vaan kituuttelette ja narisette jaksamattomuutta työelämässä.
Sisimmiltänne ette ole sen kummallisempia, kuin kadun puliukot.
T: Kahvituntilainen
...en ole löytänyt vielä sellaista työtä, joka tuntuisi yhtä arvokkaalta kuin kotona oleminen, vapaa touhuaminen. :) Joo, ärsyyntykää ja haukkukaa- niin ne muutkin tekevät. Mutta tämä tosiasia ei muutu mihinkään...
Olen ollut työkokeiluissa ja hoitanut hommani hyvin. Kiitosta ja suositusta on tullut usemmalta esimieheltä. Palkkaa ei kukaan maksaisi ja töihin pitäisi revetä tunnin varoitusajalla vaikkapa keskellä iltaa. Joo, ei kiitos! Olen sitten mielummin kotosalla ja valitsen itse päiväni kulun. Pienelläkin rahalla voi harrastaa ja pää lepää, kun ei tarvitse tehdä väkisin yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...en ole löytänyt vielä sellaista työtä, joka tuntuisi yhtä arvokkaalta kuin kotona oleminen, vapaa touhuaminen. :) Joo, ärsyyntykää ja haukkukaa- niin ne muutkin tekevät. Mutta tämä tosiasia ei muutu mihinkään...
Olen ollut työkokeiluissa ja hoitanut hommani hyvin. Kiitosta ja suositusta on tullut usemmalta esimieheltä. Palkkaa ei kukaan maksaisi ja töihin pitäisi revetä tunnin varoitusajalla vaikkapa keskellä iltaa. Joo, ei kiitos! Olen sitten mielummin kotosalla ja valitsen itse päiväni kulun. Pienelläkin rahalla voi harrastaa ja pää lepää, kun ei tarvitse tehdä väkisin yhtään mitään.
en tuomitse sinua siitä puhutko totta vai valehteletko itsellesi.
Itselleen valehtelu ja siinä uskossa eläminen on pahinta mitä voi elää.
Kannattaa tutkia ja nähdä asiat rehellisin silmin. Joku muu nimittäin voisi selitellä saman sepustuksen ja todellisuudessa hän ei vain jaksa käydä töissä. Eikä siinä ole mitään pahaa, kummassakaan valinnassa.
On aivan sama miten eletty elämä eletään. Se eletään jokatapauskessa hukkaan. Olemme hukkakauraa ja jumalaakaan ei ole olemassa.
Ymmärrys jumalan olemattomuudesta on tämän kaiken alku. Eikä menneeseen ole paluuta.
ja haette eräänlaista hyväksyntää veltolle asenteellenne muistuttamalla meitä lukijoita maksamastanne veroista ja työvuosista. Sosiaalipummikin maksaa veroja.
Jos teitä nyt rumasti luonnehtisi pelkureiksi, jotka eivät uskalla hypätä sosiaalipummiuden uljaaseen maailmaan, vaan kituuttelette ja narisette jaksamattomuutta työelämässä.
Sisimmiltänne ette ole sen kummallisempia, kuin kadun puliukot.
T: Kahvituntilainen
katujen puliukon kaltaisen velton? Käyn töissä ja maksan veroa. Silti myönnän nauttivani opiskelusta enemmän ja mielellän hiljentäväni (sehän se muotitermi nykyään on) ja tekeväni vähemmän töitä kuin nyt teen. Äitini teki pitkän uran työelämässä (15 vuotiaasta 60-vuotiaaksi), maksoi veroja taatusti jne. Nyt jos sairaana hakee apua kunnallisesta terveydenhuollosta niin ei oota vain sanotaan. Sekö on palkka keskituloiselle raatajalle? Työttömänä koko ikänsa maanneet kansaneläketta saavatkin elävät ruhtinaallisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haette eräänlaista hyväksyntää veltolle asenteellenne muistuttamalla meitä lukijoita maksamastanne veroista ja työvuosista. Sosiaalipummikin maksaa veroja.
Jos teitä nyt rumasti luonnehtisi pelkureiksi, jotka eivät uskalla hypätä sosiaalipummiuden uljaaseen maailmaan, vaan kituuttelette ja narisette jaksamattomuutta työelämässä.
Sisimmiltänne ette ole sen kummallisempia, kuin kadun puliukot.
T: Kahvituntilainen
katujen puliukon kaltaisen velton? Käyn töissä ja maksan veroa. Silti myönnän nauttivani opiskelusta enemmän ja mielellän hiljentäväni (sehän se muotitermi nykyään on) ja tekeväni vähemmän töitä kuin nyt teen. Äitini teki pitkän uran työelämässä (15 vuotiaasta 60-vuotiaaksi), maksoi veroja taatusti jne. Nyt jos sairaana hakee apua kunnallisesta terveydenhuollosta niin ei oota vain sanotaan. Sekö on palkka keskituloiselle raatajalle? Työttömänä koko ikänsa maanneet kansaneläketta saavatkin elävät ruhtinaallisemmin.
Vihaat työntekoja ja rakastat opiskelua.
Juoppo rakastaa juopottelua ja ehkä vihaa työntekoa, näin yleisesti oletetaan.
Opiskelu ja itsesi kehittäminen on viinisi.
Et uskalla hypätä mahdollisuuksien kaivoon yhteiskunnan elätiksi. Nostat itsesi ylemmäksi ja silti harmittelet miten ahdistavaa on työssäkäynti.
Nyt voisit tehdä päätöksesi. Joko käyt töissä tai et. Opiskeluteho kärsii tuosta jahkailusta.
Et ole sen parempi, kuin sosiaalipummi. Et vain uskalla. Olet epäpätevä sosiaalipummi.
Nyt olen siis opiskellut melko paljon. Opiskelua rakastan. Musta on ihanaa lähteä kouluun, oppia lisää, kehittää itseäni!
Sen lisäksi on ihanaa, että koulupäivät eivät useinkaan kestä joka arkipäivä 8 tuntia, joten aikaa jää muullekin elämälle.Työssäkäyvänä olen aina työpäivien jälkeen niin poikki, ettei mulla työssäoloaikoina edes oikeasti tunnu olevan mitään muuta elämää kuin työ, jota aina myös vihaan tai ainkaan en tykkää siitä. Eli kun käyn töissä, tuntuu että vihaan koko elämääni.
Tiedät alitajunnassasi mitä on tehtävä, et vain tee sitä. Pelkäätkö tuttavien tai perheen tuomitsevan? Olette opiskelijoita osaatte opiskella omatoimisestikin ilman luentoja. Voisitte opiskella toimeentulotuella omatoimisesti 24h.
Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tulet vihaamaan työssäkäyntiä läpi elämäsi. Elämä menee ohi ja sinä päätät miten käytät elämäsi. Ei kukaan muu.
Minun silmissä et nouse jalustalle vaikka makselisit kuinka veroja ja paiskisit kroppasi rikki tiilitehtaalla.
Kukaan ei tuomitse sinua rakas. Anna palaa. Börn beibe börn. bröön bröön.
ja haette eräänlaista hyväksyntää veltolle asenteellenne muistuttamalla meitä lukijoita maksamastanne veroista ja työvuosista. Sosiaalipummikin maksaa veroja.
Jos teitä nyt rumasti luonnehtisi pelkureiksi, jotka eivät uskalla hypätä sosiaalipummiuden uljaaseen maailmaan, vaan kituuttelette ja narisette jaksamattomuutta työelämässä.
Sisimmiltänne ette ole sen kummallisempia, kuin kadun puliukot.
T: Kahvituntilainen
katujen puliukon kaltaisen velton? Käyn töissä ja maksan veroa. Silti myönnän nauttivani opiskelusta enemmän ja mielellän hiljentäväni (sehän se muotitermi nykyään on) ja tekeväni vähemmän töitä kuin nyt teen. Äitini teki pitkän uran työelämässä (15 vuotiaasta 60-vuotiaaksi), maksoi veroja taatusti jne. Nyt jos sairaana hakee apua kunnallisesta terveydenhuollosta niin ei oota vain sanotaan. Sekö on palkka keskituloiselle raatajalle? Työttömänä koko ikänsa maanneet kansaneläketta saavatkin elävät ruhtinaallisemmin.
Vihaat työntekoja ja rakastat opiskelua.
Juoppo rakastaa juopottelua ja ehkä vihaa työntekoa, näin yleisesti oletetaan.Opiskelu ja itsesi kehittäminen on viinisi.
Et uskalla hypätä mahdollisuuksien kaivoon yhteiskunnan elätiksi. Nostat itsesi ylemmäksi ja silti harmittelet miten ahdistavaa on työssäkäynti.Nyt voisit tehdä päätöksesi. Joko käyt töissä tai et. Opiskeluteho kärsii tuosta jahkailusta.
Et ole sen parempi, kuin sosiaalipummi. Et vain uskalla. Olet epäpätevä sosiaalipummi.
viestiä tuossa kirjoitin (ml äitini esimerkin). Käyn töissä (en vihaa työntekoa, se vain ei ole maailman tärkein asia). Tykkään opiskelusta. Joten ehkä tup sosiaalipummius ei ollut minulle osoitettu. Ap:n ajatuksista en aloitusta enempää tiedä.
Jos vaikka aikuistuisit. Se vaan on niin, että tässä elämässä työ ei aina oo päivänpaistetta ja bling bligiä. Mutta jonkun vaan täytyy tätäkin yhteiskuntaa pitää pystyssä. Kaikki ei voi tehdä jotain keramiikkakippoja tai hoidella heppoja elämäntyökseen. Kyllä sä siihen työrytmiin totut ennen pitkää.