Evoluutio murtuu ja kaatuu raamatun totuuden edessä!

Jos pitäisi nimetä suurin syy, minkä takia ihmiset länsimaissa eivät usko Jumalaan ja luomiseen, on se todennäköisesti kehitysoppi – asia jonka teki tunnetuksi Charles Darwin 1800-luvulla. Hänen teoriansa perustuu käsitykseen, että nykyinen eliökunta ei ole syntynyt Jumalan kädestä, vaan että se on kehittynyt yksinkertaisista elämänmuodoista pitkän ajan kuluessa. Kaikki nykyiset muodot ovat seurausta kehityksestä, joka on tapahtunut eläin- ja kasvikunnassa. Kehityksen taustalla ovat sellaiset tekijät kuin luonnonvalinta sekä mutaatiot, joiden on oletettu saaneen aikaan muutoksia lajeissa.

Tärkeätä on kuitenkin huomata, että evolutionistisen maailmankuvan perustekijä on ajatus miljoonista ja miljardeista vuosista. Oletetaan, että maailmankaikkeus ja maapallo ovat miljardeja vuosia vanhoja, ja että vanha maapallo automaattisesti osoittaa evoluutioteorian oikeaksi. Niin oletetaan, vaikka ei ole edes pystytty todistamaan spontaania elämänsyntyä todeksi ja vaikka ei ole voitu tuoda esiin välimuotoja tärkeimpien pääryhmien välillä. Ongelmia, mitä evoluutioteoriassa esiintyy, on saatettu yksinkertaisesti selittää sillä, että aika tekee kaiken mahdolliseksi ja vuosimiljoonien kuluessa voi tapahtua mitä tahansa.

Asiaa voitaisiin verrata siihen, että jos tyttö sadussa suutelee sammakkoa, ja sammakosta yhtäkkiä tulee prinssi, pidetään sitä vain satuna. Kuitenkin sama asia muuttuu heti tieteeksi, kunhan siihen varataan vain tarpeeksi aikaa, eli 300 miljoonaa vuotta, koska siinä ajassa tiedemiehet uskovat sammakon muuttuneen ihmiseksi. Ajan uskotaan mahdollistavan kaiken, vaikka se olisi vastoin käytännön havaintoja.

Joka tapauksessa tässä kirjoituksessa tarkastellaan maapallon ja maailmankaikkeuden ikää, ja onko se sittenkään niin varmalla pohjalla. Tarkoitus on selvittää, ovatko ne niin vanhoja kuin on oletettu, vai onko kysymys vain tarinoista. Tutkistelu aloitetaan lähiavaruudesta.



http://www.jariiivanainen.net/maapallonika.html