Miksi se yksi kaivuri-kisaaja on sika? Linkki poistettu?

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1438641/onnea_sina_j…

se lestako mikä jo 10 siittänyt ja nyt löysi uuden siitettävän?

se lestako mikä jo 10 siittänyt ja nyt löysi uuden siitettävän?

mitä siinä oli?

jonka piti muhinoida vaimonsa kanssa kaivurissa, mutta vaihtoi vaimon 17-vuotiaaseen.



Pariskunnalla ennestään 10 lasta ja tarkoitus oli että 11 saisi alun tässä spektaakkelissa.



Varmaankin juttu poistettu kun tajuttu että ei kovin kivaa julkisuutta näille 10 lapselle.

Lampi, Jari

Voittajan puolella



Olen saanut ensikosketuksen uskonasioihin jo pikkupoikana mummolassa, jossa mummo ja pappa kiikkustuolissa lukivat raamattua ääneen ja kuuntelivat radiosta kirkonmenoja. Lisäksi olin mukana seuroissa.

Jumala olemassaolon olen uskonut aina ja tapanani oli rukoilla voimaa ennen urheilusuorituksia kilpailuissa. Treeneissäkin olen pystynyt vetämään itseni aivan loppuun ja kova jännitys on laittanut rukoilemaan ennen kaikkein kovimpia harjoituksia.

Elämän luovuttaminen Jeesukselle tapahtui kuitenkin vasta 41-vuotiaana. Tätä edelsi noin parin vuoden herätysaika, jona aikana Jumala veti voimakkaasti puoleensa. Lueskelin Raamattua innokkaana ja hamusin hengellistä kirjallisuutta sekä kävin hengellisissä tilaisuuksissa. Ratkaisun siirsin aina huomiseen, ensin piti saavuttaa urheilussa se ja se juttu.

Ennen pitkää tulin huomaamaan, etten saanut menestysnälkää tyydytettyä vaikka olisin saavuttanut mitä. Keksin aina tilalle uuden tavoitteen johon tähdätä. Urheilupiireissä ihailin uskovaisia urheilijoita, jotka olivat niin vahvoja, että pystyivät menestymään kilpakentillä ja olemaan uskossa. Itseäni kirpaisi erään kaverini toteamus: " Jari! Sä olet voittajatyyppiä, en haluaisi, että olet häviäjän puolella!" Herätysajalta taas jäi mieleen, kun eräs tuttu totesi: "Sinäkin Jari puhut jatkuvasti näistä uskonasioista mutta et ole itse ratkaisua pystynyt tekemään!". Sitten vain yksi päivä päätin, että nyt ratkaisua ei enää siirretä. Aloin jo epäilemään, olenko niin heikko, ettei musta ole siihen. Vähän ennen ratkaisun tekoa Herra oli palkinnut perheemme ihanalla tyttövauvalla. Kahdeksan pojan jälkeen ilo oli vilpitöntä sivullisissakin ihmisissä ja huomasin mitä asioita ihmiset todella arvostavat. Kaikki urheilusaavutukset jäivät kirkkaasti tyttövauvan kohun jälkeen. Olin Jumalalle lahjasta kiitollisuuden velkaa. Nyt urheiluakin on mukava jatkaa. On tasapaino ja rauha ja olen vihdoinkin voittajan puolella. Uskosta saan haastetta ja työsarkaa riittää, kun kerron Jeesuksesta ihmisille.