Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni ei lähde hedelmöityshoitoihin.
01.11.2005 |
Olemme yrittäneet lasta tuloksetta jo yli 2 vuotta. Vaimostani löytyi vika ettei hänen munasoluillaan lasta alulle saada. Tämä on ollut todella vaikeaa vaimolleni. Olemme keskustelleet hedelmöityshoidosta, mutta hän ei suostu siihen, että saisin lapsen toisen naisen kanssa! Hän ei siis koe olevansa äiti lapselle, jonka hän sisällään kantaisi, koska sukusolut eivät ole omat. Luonnollisesti minun sukusoluillani munasolu hedelmöitettäisiin. Hän on päättänyt että lasta emme tee emmekä saa. Itse olen lapsirakas ja kovasti tahdon oman lapsen. Tässä liitossa en sitä nähtävästi saa. Tuosta vaimoni diagnoosista on nyt 4 kk, kauanko vielä odotan mahdollista mielenmuutosta? Eikö tässä ajassa jo pitäisi mieli muuttua jos on muuttuakseen? En itse jaksa enää. Yhdessä olemme olleet jo yli 10 vuotta. Tähänkö se sitten kaatuu. Itse en hyväksy lapsettomuutta koska meillä kuitenkin olisi mahdollisuus lapsi saada.
Kommentit (8)
todella järkyttynyt lapsettomuudesta. Onhan se aina kamalampaa sille jonka " vika" se on... Toivon sinulle kärsivällisyyttä, olettehan pitkään olleet yhdessä. Katso ja odota mielenmuutosta jonkin aikaa (1v?) ja jos ei edelleenkään suostu hoitoihin, niin mieti asiaa uudelleen. Ymmärrän todella hyvin kantasi, sinä haluat lapsen ja se on myöskin oikeutesi... tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologinen vanhemmuushan se on se tärkein. Samalla tavallahan adoptiolapset kiintyvät vanhempiinsa ja vanhemmat lapsiinsa eikä siihen vaikuta se seikka onko lapsi biologinen vai ei. Mutta nämä asiat ovat vaikeita ja me kaikki ajattelemme niistä eri tavoin. Itse voisin esim. adoptoida lapsen ja rakastaisin sitä aivan yhtä paljon kuin omaani.
Ajatuskin jonkun toisen lapsesta sisälläni tuntuu sairaalta. Mieluummin adoptoisin kun lähtisin moiseen keinotekoiseen.
vastaavassa tapauksessa olisin/olisimme päätyneet adoptioon. Silloin lapsi on yhtä paljon kummankin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten kuten edelläkin jo todettiin, anna vaimollesi enemmän aikaa. Koeta asettua hänen asemaansa; hän on se viallinen, jonka takia lapsihaave jää haaveeksi. Hän kokee itsensä varmasti tosi haavoittuvaksi juuri nyt, joten toivonkin että olet hänen tukenaan nyt kun hän sitä eniten tarvitsee ja unohdat vähäksi aikaa lapsihaaveesi. Ja toivottavasti tilanteeseen löytyy joku molempia tyydyttävä (vaikka adoptio) ratkaisu. Muista, että vaikka jättäisit vaimosi ei sinulla ole mitään takeita, että saat lapsen! Seuraavan äitiehdokkaan kanssa voi olla ihan samanlaisia vaikeuksia eli kyllä pitkä parisuhde on kuitenkin minusta melko arvokas asia.
Miltä tuntuisi jos vaimosi " ei hyväksyisi lapsettomuutta koska hän voisi saada lapsia jonkun muun kuin sinun kanssa" ?
Vaimosi on varmaan vielä sokissa koko asiasta. Eikä nyt painostus ainakaan auta asiaa. Anna asian olla esim. 6kk ajan ja miettikää sitten miten etenette. Olisiko adoptio kenties mahdollista? Kun itsekin olet sitä mieltä että vaimosi tulisi hyväksyä se että lapsi on hänen vaikka se ei olekaan biologisesti hänen niin eikö sinunkin pitäisi hyväksyä siinä tapauksessa adoptiolapsi?
Järkytys varmaan tulee ja vaimosi sulkee nyt koko lapsiasian pois mielestään. Ehkä hän myöhemmin muuttaa mielensä ettei lahjamunasolu olekaan niin huono asia..
Voisiko ajatella että joku läheinen luovuttaisi, tuntuisiko lapsi omemmalta?
Tsemppiä!