Onko kenelläkään palstalaisista kokemusta kiinteistönvälittäjän työstä?
Olisi kiva kuulla kokemuksia. Haluaisin It-alalta pois ja kiinteistönvälittäjän työ on piktään tuntunut todella kiinnostavalta.
Kommentit (7)
Itseasiassa pääosa työstä on hommata myyntikohteita. Isoissa toimistoissa esimerkiksi osan provikasta saa kohteen hommaaja ja osan myyjä. Hyviä ja järkevästi hinnoteltuja kohteita on vaikea saada, kun myyjät haluaisi aina tappihinnan ja toisaalta sillä tappihinnalla ei kohdetta saa myytyä, joten provikkaa ei tule. Lisäksi pitää vaikuttaa empaattiselta, dynaamiselta ja antaa myyjille sellainen kuva, että "minäpä olen supermyyjä". Todellisuudessa asuntomyynti ei ole mitään torikauppaa, jossa supliikilla pärjää. Ei kukaan osta jotain tiettyä asuntoa, koska myyjä oli hauska. Kyllä ne faktat sen ratkaisee. Loppujen lopuksi myyjän osuus on pieni. Toki voi yrittää tuoda positiivisia puolia esille, minimoida negatiivisia, vaikuttaa luotettavalta jne. Mutta millään et rötisköä myy ylihintaan, vaikka olisit kuinka loistava.
Itse laitin myyntiin omaa taloa ja pyysin neljä välittäjää katsomaan. Hinta-arviot oli samaa luokkaa ja haluttiin tosissaan myydä, joten se ei ratkaissut. Kisan voitti se välittäjä, jonka uskottiin olevan asiakkaiden kanssa paras ja aktiivisin, ja joka suhtautui taloomme positiivisesti. Yksi välittäjä esimerkiksi aloitti heti eteisessä valittamisen. "miksi tuossa on halkeama?" jne. Halusin näyttää esimerkiksi ison takaterassimme, niin välittäjä vain ylimielisesti vilkaisi sen sijaan, että olisi tullut fiksumpien kollegoidensa tavoin seisomaan sinne ja ihailemaan komeaa terassia. Useimmat ihmiset tykkäävät asunnostaan ja sen arvostelu on ehdoton virhe. Välittäjän pitää olla positiivinen ja kiinnostunut kaikesta epäoleellisestakin, mitä omistaja haluaa asunnostaan kertoa. Ongelma on siinä, että samalla pitää hinnoittelu tehdä realistisesti. ASiasta puhuttaessa ei voi oikein sanoa: "no, mutta täähän on ihan paskassa kunnossa, vaikka kuinka olisi ollut laatukoneet vuonna 1991".
en todellakaan ole, mutta todella kiinnostunut alasta ja kyseisestä työstä. Alun epävarmuus eniten mietityttääkin, mutta työn epäsäännöllisyys ei minua sinänsä haittaa, koska lapset ovat jo melko isoja ja voin ihan hyvin työskennellä jo iltaisinkin.
ta.p
Hän on hyvin charmantti herrasmies, molemmilla kotimaisilla. Aktiivinen, nopeaälyinen ja nopea ja tarvittaessa häikäilemätön, paljon erilaisia kontakteja, vuosikymmenten kokemus erilaisista myyntitöistä.
Hän pärjää käsittääkseni oikein hyvin.
ja tykkää työstään, vaikka onkin raskasta työtä. Ilta- ja viikonlopputöitä on usein. Hän on motivoitunut ja tekee työtä tosissaan ja palkka myös sen mukainen. Ei kovin montaa työpaikkaa löytyisi, missä hän saman verran tienaisi. Ajokortti täytyy olla ja valmius ajaa autolla. Oma auto ei ole välttämätön, ainakin isommissa firmoissa on firman autot.
Oon samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa, että lipevyydellä tai toisaalta koppavalla ja arvostelevalla asenteella kiinteistövälittäjänä ei varmasti menesty. Itsekin olen kaksi asuntoa kahden eri välittäjän kautta myynyt ja olen heissä arvostanut rehellistä ja realistista kaupankäyntiä.
JA tietynlainen röyhkeyskin. Tiedän kolme välittäjää, jotka tienaavat yli 100 000 Euroa vuodessa. Ovat iäkkäitä ja monet asiakkaat on myyneet heidän kauttaa jo 80-luvulla ekan kerran asuntonsa. Eli historiaa on, vanhoja asiakkaita kaupunki pullollaan jne. Lisäksi ovat haukkoja hommaamaan uusia kohteita, kiitävät ympäriinsä ja esittelevät sunnuntait aamusta iltaan.
t:2
Pitää olla ja työaika on ehkä melko epäsäännöllinen. Kaikki eivät kerkeä katsomaan asuntoja työpäivän aikana.
pitkää päivää, autossa istumista ja puhelimessa puhumista.
Itseasiassa pääosa työstä on hommata myyntikohteita. Isoissa toimistoissa esimerkiksi osan provikasta saa kohteen hommaaja ja osan myyjä. Hyviä ja järkevästi hinnoteltuja kohteita on vaikea saada, kun myyjät haluaisi aina tappihinnan ja toisaalta sillä tappihinnalla ei kohdetta saa myytyä, joten provikkaa ei tule. Lisäksi pitää vaikuttaa empaattiselta, dynaamiselta ja antaa myyjille sellainen kuva, että "minäpä olen supermyyjä". Todellisuudessa asuntomyynti ei ole mitään torikauppaa, jossa supliikilla pärjää. Ei kukaan osta jotain tiettyä asuntoa, koska myyjä oli hauska. Kyllä ne faktat sen ratkaisee. Loppujen lopuksi myyjän osuus on pieni. Toki voi yrittää tuoda positiivisia puolia esille, minimoida negatiivisia, vaikuttaa luotettavalta jne. Mutta millään et rötisköä myy ylihintaan, vaikka olisit kuinka loistava.
Itse laitin myyntiin omaa taloa ja pyysin neljä välittäjää katsomaan. Hinta-arviot oli samaa luokkaa ja haluttiin tosissaan myydä, joten se ei ratkaissut. Kisan voitti se välittäjä, jonka uskottiin olevan asiakkaiden kanssa paras ja aktiivisin, ja joka suhtautui taloomme positiivisesti. Yksi välittäjä esimerkiksi aloitti heti eteisessä valittamisen. "miksi tuossa on halkeama?" jne. Halusin näyttää esimerkiksi ison takaterassimme, niin välittäjä vain ylimielisesti vilkaisi sen sijaan, että olisi tullut fiksumpien kollegoidensa tavoin seisomaan sinne ja ihailemaan komeaa terassia. Useimmat ihmiset tykkäävät asunnostaan ja sen arvostelu on ehdoton virhe. Välittäjän pitää olla positiivinen ja kiinnostunut kaikesta epäoleellisestakin, mitä omistaja haluaa asunnostaan kertoa. Ongelma on siinä, että samalla pitää hinnoittelu tehdä realistisesti. ASiasta puhuttaessa ei voi oikein sanoa: "no, mutta täähän on ihan paskassa kunnossa, vaikka kuinka olisi ollut laatukoneet vuonna 1991".