Mun mies on ällöttävä, säälittävä juntti.

jo silloin kun seurustelitte? Mihin ihmeessä häneen ihastuit?

Ja onko ollut aina sellainen?

välillä aivan samoin, ja joskus tuntuu että hän on siedettävä..



Millaisia syitä sinulle on?

Oletko itse epätoivoinen luuska?

Jos ei lapsia olisi, olisin jo kauan sitten häipynyt.

Ja itse et ole juntti

mutta jos mies on täysin keskustelukyvytön, niin vaikeaa on. Tähän vielä päälle olematon itsetunto ja tyhmyys :(

Ja itse et ole juntti

mutta jos mies on täysin keskustelukyvytön, niin vaikeaa on. Tähän vielä päälle olematon itsetunto ja tyhmyys :(

Tyhmyyttä en sietäisi.

Mulle sun ei tarvitse vastata, ap, mutta kysy itseltäsi jos haluiat:

- näetkö miehessäsi nyt niitä piirteirtä joihin rakastuit kun rakastuit häneen? Ellet, miksi ne katosivat ja missä vaiheessa?

- halusitko vain parisuhteeseen/ lapsia (ei ole mikään häpeä), eli otit miehen kuin miehen? Se, että sinulla oli mies, vahvisti sinua naisena?

- oletko varma ettei miehesi vain keskustele jollakin muuilla tavalla kuin sinä? Se ei tarkoita sitä että hän on keskustelukyvytön, vaan vain erilainen. Eihän miehen tarvitse olla, eikä keskustella, kuin nainen.

Ja itse et ole juntti

mutta jos mies on täysin keskustelukyvytön, niin vaikeaa on. Tähän vielä päälle olematon itsetunto ja tyhmyys :(

Tyhmyyttä en sietäisi.

Mulle sun ei tarvitse vastata, ap, mutta kysy itseltäsi jos haluiat:

- näetkö miehessäsi nyt niitä piirteirtä joihin rakastuit kun rakastuit häneen? Ellet, miksi ne katosivat ja missä vaiheessa?

- halusitko vain parisuhteeseen/ lapsia (ei ole mikään häpeä), eli otit miehen kuin miehen? Se, että sinulla oli mies, vahvisti sinua naisena?

- oletko varma ettei miehesi vain keskustele jollakin muuilla tavalla kuin sinä? Se ei tarkoita sitä että hän on keskustelukyvytön, vaan vain erilainen. Eihän miehen tarvitse olla, eikä keskustella, kuin nainen.

On totta että biologisen kellon tikittäessä huolin lähes miehen kuin miehen. Pidin myös itsepäisesti kiinni haaveestani saada kaksi lasta, vaikka siinä vaiheessa jo tajusin vaikean tilanteen.

En usko että mies osaa keskustella millään tavalla aikaan minun kanssani. Hän ottaa kaikki kommenttini itseensä ja raivostuu, vaikka yrittäisin olla miten rakentava. Keskuteluritysten tuloksena on se että minut on täysin nollattu ja solvattu :(

Helevetin viisas mutta sitten aika-ajoin joku saatanan luolamies kaukaisuudesta nostaa päätään ja valtaa hänet hetkeksi. On niin ärsyttävää ettei tosikaan. Prkl!

allekirjoittaneet eivät ole kyllä pätkääkään mukavampia t:mies

allekirjoittaneet eivät ole kyllä pätkääkään mukavampia t:mies

Ja itse et ole juntti

mutta jos mies on täysin keskustelukyvytön, niin vaikeaa on. Tähän vielä päälle olematon itsetunto ja tyhmyys :(

antanut aiheen moiseen

olen jo luopunut toivosta.Olosuhteet vain pitävät vielä saman katon alla, ja tilanne tuskin tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan.Mitään yhteistä meillä ei enää ole.Ollaan niin kaukana toisitamme että minkäänlainen pariterapia ei enää tulisi kysymykseen.Pelkää sietämistä, jos satumme samaan aikaan kotona olemaan.