Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mieleenne, että Norjan tragedia on myös henkisesti TYYDYTTÄVÄ.
24.07.2011 |
Eli samalla, kun suremme ja tunnemme empatiaa, myös nautimme siitä, että voimme turvallisesti surra, kauhistella ja tajuta, että omat ongelmamme ovat sittenkin aika pieniä.
Vähän samaa siis kuin se, että nyyhkyelokuva on viihdyttävä. On puhdistava kokemus itkeä kunnolla ja niistää nenä ja jatkaa arkea!
Kommentit (36)
Ajattelen Norjaa mahd. vähän, ahdistaa. Mietin, että missä seuraavaksi, minun arjessaniko? Pelästynyt ja omasta turvallisuudesta huolestunut olo, ihan niin kuin Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen jälkeen.
Ap:n kuvaaman kokemuksen saa katsomalla leffoja, näissä tosielämän silmittömissä väkivallanteoissa ei ole ainakaan mulle ollut mitään katharttista. Tosin en kyl ole vienyt kynttilöitä minnekään tai viettänyt mitään palvontamenoja kotona, tulisko siitä sitten jotenkin puhdistunut olo? Tuskin, tekopyhä varmaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen surrut muiden katastrofeja ja itkenyt niitä, olen itkun loputtua huomannut ikeneeni samalla jotain omaa murhetta SIINÄ SAMALLA. En minä katastrofeja toivo tai niillä mässäile.
En ymmärrä miksi AP sai niin paljon kuraa niskaan.
koska siitä tiedämme, ettei se ole totta.
Kun tämä taas on ikävä kyllä totta ja tietenkään ei ole edes lajissaan viimeinen draama - koulusurmia yms. on ollut maailmalla jo pitkään ja tulee olemaan.
MUTTA kirjoittaja nro 21 on tuossa tajunnut olennaisen pointtini.
Puramme ahdistustamme ja suruamme tässä yhteydessä ns. turvallisesti kohteeseen, joka ei kuitenkaan liity omaan elämäämme.
Tällaisiin hirmutekoihin projisoidaan siis oman elämän ahdistuksia ja suruja ja tiedetään samalla kuitenkin, että se EI kosketa meitä.
ap
koska on mukavampi kuvitella, että tunteenne ovat Puhtaita ja Aitoja. Vaatii aikalaista rehellisyyttä ja itsensä analysoinnin taitoa tunnistaa, että tuo voi olla alitajuisesti myös tyydyttävää ja puhdistavaa.
Se kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta se on oikeasti inhimillistä!
myös viihdyttävä? Mietin tätä ihan samaa jo Dianan kuoltua, kun suomalaisetkin ronttas kynttilöitä ja kukkia. Ei kukaan oikeasti tuntenut Dianaa, mutta hän oli symboli, jonka kautta saattoi turvallisesti surra nykymaailman aiheuttamaa pelontunnetta ja ahdistusta tulevaisuuden suhteen.
koska on mukavampi kuvitella, että tunteenne ovat Puhtaita ja Aitoja. Vaatii aikalaista rehellisyyttä ja itsensä analysoinnin taitoa tunnistaa, että tuo voi olla alitajuisesti myös tyydyttävää ja puhdistavaa.
Se kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta se on oikeasti inhimillistä!
tuo selittää monen aggressiivisen reaktion.
Mutta tarkoitus ei ole moittia, koska kyse on yleisinhimillisestä piirteestä. Tunnetilat ovat monen tunteen summia, osa on pinnalla ja selviä ja osa alitajuisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtumat ilmentävät perusturvallisuuden järkkymistä. Yritän kohdata sen tosiasian,että missä vaan voi tapahtua vastaavaa. Ja voin tulla ammutuksi vaikka kotoisalla yliopistolla..
Tapahtumat ilmentävät perusturvallisuuden järkkymistä. Yritän kohdata sen tosiasian,että missä vaan voi tapahtua vastaavaa. Ja voin tulla ammutuksi vaikka kotoisalla yliopistolla..
siis Jokelan, Kauhajoen, Myyrmäen, Sellon yms. jälkeenkään? Tuskin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
purkavat omaa pahaa oloa tällaisten uutisten yhteydessä. On puhdistavaa kun voi kauhistella ja surra yhdessä, kun se on kuitenkin tarpeeksi kaukana omasta elämästä ja itse on turvassa. Ja ihmiset ovat myös uteliaita seuraamaan tällaista suurta "tapahtumaa", joka koskettaa meitä kaikkia. Turha sitä on kieltää, kyllähän me täälläkin siitä kirjoittelemme koko ajan.
Tosin tällaiset tapahtumat jättävät turvattomuuden tunteen, koska milloin vain voi tapahtua uudestaan, missä vain.
Jos Norjan tragedia PELKÄSTÄÄN ahdistaisi, miksi iltapäivälehtiä myydän nyt ihan solkenaan... jos se ahdistaisi, eikö loogisempi reaktio siinä tapauksessa olisi sulkea toosa ja jättää lehdet lukematta.
Sen sijaan ihmiset seuraavat tiedotusvälineitä enemmän kuin koskaan. Miettikääpä miksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suinkaan, eihän esim. av-mammat yh-tään vello asialla, katsopa nytkin tuota pääsivun "minuutin hiljaisuus" -kohkausta. ;-DD
Ei suinkaan, eihän esim. av-mammat yh-tään vello asialla, katsopa nytkin tuota pääsivun "minuutin hiljaisuus" -kohkausta. ;-DD
kunnioittaa uhreja mukana, en siis kutsuisi asiaa kohkaukseksi, ainakaan pelkästään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armoa pyytänyt 11-vuotias poika selvisi hengissä Utöyan saaren verilöyöystä, kertoi saarella ollut 21-vuotias Adrian Pracon Norjan yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa.
Ammuskelun alettua Praconia vastaan juoksi poika, joka kertoi, että hänen isänsä oli kuollut. Hetken kuluttua myös poika kohtasi ampujan.
"Olet jo tappanut isäni. Olen liian nuori kuolemaan. Mene pois", Pracon kertoi pojan sanoneen.
Ampuja päästi pojan menemään. Pracon kertoi nähneensä myöhemmin saman pojan pelastettujen joukossa rannikolla.
CNN:n mukaan myös Pracon vaihtoi sanoja ampujan kanssa. Hän yritti ensin paeta ampujaa uimalla, mutta joutui kääntymään takaisin, koska hänen vaatteensa painoivat vedessä liikaa.
Rannalla ampuja tuli aivan Praconin viereen. Tämä hämmästyi kuultuaan miehen puhuvan norjaa.
"Haluatko satuttaa toista norjalaista? Ole kiltti, älä. Älä ammu", Pracon kertoi sanoneensa. Ampuja käänsikin aseensa pois, mutta ilmeisesti vain tähdätäkseen kohti pakenevien ihmisten ryhmää.
Myöhemmin asemies palasi takaisin paikkaan, jossa Pracon ja kymmenen muuta yhä piileskelivät. Ammuskelu alkoi jälleen, ja Pracon sai osuman olkapäähänsä.
"Olen varma, että hän tähtäsi minua päähän", Pracon kertoi CNN:lle. Hän selviytyi lopulta teeskentelemällä kuollutta.
Älyllisesti tässä ajattelee ja ihmettelee,että pari kouluammuskelua Suomessa on "rokottanut" tunteita tuohon Norjan juttuun. Onhan tuo kamalaa, mutta ei tunnu niin pahalta kuin "eka" kerralla kouluammuskelussa.
Mutta ei tuo Norja ole turvallisesti kaukana, että voisi siitä saada turvallisuudentunnetta. Jokainen voi miettiä löytyykö vastaavia arjalaishulluja myös Suomesta. Minua ainakin pelottaa hitusen enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja uskon kyllä pitkälti, että näin on. Media tekee hirvittävistä tapahtumista draaman, joka kiinnostaa ja herättää myötätunnon. Draama tuottaa sisäistä puhdistumista. Jo Aristoteles tiesi, että viattomien sankarien epäoikeudenmukainen kärsimys ja tuhoutuminen tuottaa puhdistavan elämyksen.
Totta on, että lähes sadan ihmisen kuolemaa silmittömän väkivallan tuloksena ei tarvitse eriksen dramatisoida, jotta se koskettaisi. Mutta maailmalla kuolee ihmisiä muuallakin. Tämä tapaus tarjoaa käsittämättömyydessään ja hirveydessään ja poikkeuksellisuudessaan ihmeteltävää ja ruodittavaa. Nuoret norjalaisuhrit ovat helppoa surtavaa: viattomia, samaistuttavia, lähellä, mutta kuitenkin ulkopuolella.
Tietysti osalla on varmaan myös pelkoa tulevasta, mutta tällainen tolkuttomuus on kuitenkin niin ainutkertaista, ettei sitä oikein voi alkaa pelätäkään - sittenhän saisi pelätä kaikkialla.
Jos joku täällä suree jotakuta oikeasti tuntemaansa henkilöä, tällainen puhe varmasti loukkaa - pyydän anteeksi ja otan kovasti osaa.
jNuoret norjalaisuhrit ovat helppoa surtavaa: viattomia, samaistuttavia, lähellä, mutta kuitenkin ulkopuolella.
Siis en tarkoita, että sureminen olisi miellyttävää ja sillä tavalla helppoa, vaan että on helppoa ajautua suremaan tällaisia ihmisiä, vaikka he olisivatkin tuntemattomia.
Armoa pyytänyt 11-vuotias poika selvisi hengissä Utöyan saaren verilöyöystä, kertoi saarella ollut 21-vuotias Adrian Pracon Norjan yleisradioyhtiö NRK:n haastattelussa.
Ammuskelun alettua Praconia vastaan juoksi poika, joka kertoi, että hänen isänsä oli kuollut. Hetken kuluttua myös poika kohtasi ampujan.
"Olet jo tappanut isäni. Olen liian nuori kuolemaan. Mene pois", Pracon kertoi pojan sanoneen.
Ampuja päästi pojan menemään. Pracon kertoi nähneensä myöhemmin saman pojan pelastettujen joukossa rannikolla.
CNN:n mukaan myös Pracon vaihtoi sanoja ampujan kanssa. Hän yritti ensin paeta ampujaa uimalla, mutta joutui kääntymään takaisin, koska hänen vaatteensa painoivat vedessä liikaa.
Rannalla ampuja tuli aivan Praconin viereen. Tämä hämmästyi kuultuaan miehen puhuvan norjaa.
"Haluatko satuttaa toista norjalaista? Ole kiltti, älä. Älä ammu", Pracon kertoi sanoneensa. Ampuja käänsikin aseensa pois, mutta ilmeisesti vain tähdätäkseen kohti pakenevien ihmisten ryhmää.
Myöhemmin asemies palasi takaisin paikkaan, jossa Pracon ja kymmenen muuta yhä piileskelivät. Ammuskelu alkoi jälleen, ja Pracon sai osuman olkapäähänsä.
"Olen varma, että hän tähtäsi minua päähän", Pracon kertoi CNN:lle. Hän selviytyi lopulta teeskentelemällä kuollutta.
No ei sillä tavalla, että se tuottaisi iloa. Mutta kyllä, juuri tällaisia läheltä piti -tarinoitahan me janoamme, kun on tapahtunut jotain kauheuksia.
Enkä myöskään koe helpotusta siitä että tämä ei tapahtunut Suomessa. En toisaalta koe suurta suruakaan enkä ole koskaan tuntenut surua tuntemattomien takia. Toki ymmärrän hyvin läheisten tuskan, mutta henkilökohtaisesti suren ainoastaan ihmisiä, jotka olen tuntenut enkä aina heitäkään.
Ootkos vähän pimee? Ihme keittiöpsykologiaa.
Jotkut oikein vellovat vielä asiassa. Sanopa jollekulle, joka vie kynttilää Norjan suurlähetystön edustalle, että sä taidat nauttia tästä...
Kun olen surrut muiden katastrofeja ja itkenyt niitä, olen itkun loputtua huomannut ikeneeni samalla jotain omaa murhetta SIINÄ SAMALLA. En minä katastrofeja toivo tai niillä mässäile.
En ymmärrä miksi AP sai niin paljon kuraa niskaan.