Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tällaisesta pitäisi ajatella?
05.06.2008 |
Mieheni sanoi eilen, että jos saisi matkustaa aikakoneella, niin kävisi varoittamassa 20-vuotiasta itseään, ettei ikinä hankkisi lapsia. Onhan hän ennenkin todennut ohimennen, että lapset olivat hänen elämänsä suuri virhe, mutta nyt alkoi tuntumaan, ettei hän oikeasti halua lapsiaan.
Minua hän rakastaa ja päällisin puolin on hyvä aviomies ja isä, mutta jos hän todella onkin pettynyt olemaan isänä. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Itse olisin aikoinani tehnyt itsarin tai vähintäänkin masentunut vakavasti, jos olisin saanut tietää olevani isäni suuri virhe.
Kommentit (11)
Onhan miehellä toki oikeus tunteisiinsa, mutta minusta tuo kuullostaa aika keskenkasvuiselta uhoamiselta. Kannattaisiko jutella miehen kanssa mistä kiikastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan hän ennenkin todennut ohimennen, että lapset olivat hänen elämänsä suuri virhe,--
on vähän purkaa sanomalla asia ääneen esim. kumppanille tai luotettavalle ystävälle. Ehkä siitä sitten taas saa voimia jatkaa. Mutta lasten kuullen tuollaista ei tietenkään pidä mennä sanomaan.
Kannattaa muistaa, että vaikka miehestä NYT tuntuisi tuolta, fiilikset saattavat muuttua kun pahin uupumus tai muu menee ohi. Eikä se silti tarkoita, etteikö rakastaisi lapsiaan. Varsinkin jos käytännössä kuitenkin on hyvä aviomies ja hyvä isä.
Mutta todella tärkeää on, että lapset eivät noista ajatuksista saa tietää mitään.
miehellesi, että jos se aikakone olisi niin varoittaisin itseäni sotkeutumasta noin kypsymättömään mieheen ja etsisin paremman isätyypin
Onhan se nyt hyvänen aika sellainen asia mistä olisi pitänyt käydä perusteellisia keskusteluja jo siinä vaiheessa kun asia tuli ekan kerran puheeksi.
Miksi mies on väsynyt isyyteen? Miksi hän kokee lapset virheiksi? mitä ongelmia hän näkee lapsiperheen elämässä? onko tässä jotain muutakin masennusta, traumaa tai burnoutia taustalla? millainen hänen oma isäsuhteensa on? Onko hänellä epärealistisia odotuksia? Onko teillä jotenkin vääristynyt perheilmapiiri tai työnjako? Olisiko jotain mitä asialle voisitte tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän näitä kielteisiä tunteita tulee. Väsyneenä ja paljon lapsiamme vahtineena, mieheni joskus tuumaa kuinka paljon mukavampaa olisi ilman lapsia. Siihen se sitten jää. Yleensä silloin suon miehelleni lapsivapaan päivän tai viikonlopun. Meillä vuorottellaan huilausvuoroissa ja välillä nukutaan eri huoneessa että saa kerrankin kunnon yöunen. Yleensä kun ääneni rupeaa nousemaan ja kiukkuni kasvamaan mieheni ehdottaa shoppailupäivää kavereideni kanssa.
Ehkä miehesi on vaan väsynyt!
Asiaa on turha vatvoa. Miehettähän eivät yleensä asioita vatvo.
Jos välillä vituttaa niin sitten vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä suostu puhumaan. Eikä se ole yleensä mikään hyvä asia.
Asiaa on turha vatvoa. Miehettähän eivät yleensä asioita vatvo.
Jos välillä vituttaa niin sitten vituttaa.
Me ollaan ainakin joskus miehen kanssa vähän hiljaa todettu että miksi me hankittiin monta lasta? Lapsia kolme ja nyt on selvinnyt että yhdellä lapsista on keh.häiriö.:((.
No noi on vain puheita joita tulee sanottua kun väsyttää. Joskus vaan tympii niin mahottomasti! En mäkään silti IKINÄ vaihtaisi lapsettomaan elämään. On lapset vaan niin ihania.
Juttele miehesi kanssa. Ehkä hän tarvitse vähän irtiottoa arjesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin osoitti tämän myös teoin.
Pidä ainakin huoli, ettei teidän lapset koskaan saa kuulla asiasta. Ja toivottavasti miehesi kykenee tuntemuksistaan huolimatta olemaan aikuinen ja olemaan näyttämättä lapsilleen, ettei ole niitä halunnut. Muussa tapauksessa toivon todella että eroat miehestäsi lastesi vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
että jos olisi mahdollisuus tehdä kaikki toisin, toivoisin että emme koskaan olisi tehneet lapsia. Olen niin totaalisen uupunut. En silti missään nimessä luopuisi lapsistani, rakastan heitä yli kaiken.