Lue keskustelun säännöt.
nukkumaanmeno ahdistaa. pelkään että näen painajaisia tuosta norjan jutusta
24.07.2011 |
ahdistavinta siinä on kai se kun poliisiin on tottunut luottamaan ja voinutkin luottaa ja tuossa tapauksessa luottamus kääntyi katastrofiksi. Mistä se tyyppi muuten ne poliisivaatteet oli saanut? ja eikö kukaan ihmetellyt että se kulki niin ison (?) aseen kanssa.. ja kuka sen sinne saareen kuljetti?
ahdistaa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petiin vain. Valvominen ei asiaa paranna, pikemminkin väsymys saa asiat tuntumaan entistäki pahemmilta.
Se on ymmärrettävää, että herkät ihmiset saavat painajaisia etäisistäkin tapahtumista.
Poliisivaatteet tai riittävästi sellaisten näköiset saa kuka tahansa järjestettyä tai tehtyä, kun määrätietoinen ja käyttää aikaa. Mikä iso ase? Oliko hänellä se näkyvillä? Oletko aivan varma, että mielikuvasi vastaavat todellisuutta. En väitä, etteikö hänellä ollut vaikka millaista torrakkoa, mutta tuskin hän on sitä hampaat irvessä kaduilla kantanut. Saariin pääsee veneellä, niitä voi käyttää ihan itse.
Todennäköisyys, että sinä kohtaat moisen teon elämäsi aikana on minimaalinen siihen verrattuna, että kuolet liikenneonnettomuuteen.
En tiedä, onko tästä lohtua, mutta auttaisiko ajatuksiisi ja mielialaasi sellaisten asioiden ajattelu, jotka tekisivät yhteiskunnasta avoimemman ja turvallisemman. Tämä on siis täysin villiä heittoa, mutta ehkä ne positiiviset asiat, joita kuka tahansa voi vähällä vaivalla tehdä, ettei joillakin olisi kurja olo, saattaa olla mukavampi ajatus kuin mielikuvat tiukkenevasta valvonnasta ja pelon ilmapiiristä. Meidän ei pidä jäädä tahdottomina pelkäämään, enkä minä oikein usko kostoonkaan. Pahoja ihmisiä on aina, ei maailmasta täydellistä onnelaa tule, mutta ilmapiirin muutoksella voisimme ehkä vähentää niitä asioita, jotka saavat jotkut tuntemaan itsensä alistetuiksi, häväistyiksi ja lopulta viihaamaan toisia ihmisiä noin rajusti.
Valitettavasti tuo rauhallisempi ilmapiiri saattaa tarkoittaa myös tinkimistä siitä (materiaalisesta) hyvästä, mitä raaka ja julma kilpailumentaliteetti mahdollistaa joillekin. Mutta kumpaan kannattaa syytää resursseja, tarkkailuun ja rankaisemiseen vai luottamuksen ja sopusoinnun rakentamiseen?
Ap, toivottavasti saat nukuttua edes jotenkin. Äläkä alistu peloillesi lopullisesti. Meidän ei tarvitse tanssia terroristien ja narsistien pillin mukaan, jos useammat ajattelevat enemmän yhteistä hyvää.
nähdä painajaisia nyt? Minä ainakin käsittelin tapahtuman jo viime yönä (unissani olin saaren yllä taisteluhelikopterissa, ja näin jonkun tyypin ampumassa. Laskin hänen niskaansa täyslaidallisen raketinheittimestä, enempää en unesta muista) eikä asia ole minua enää siinä määrin vaivannut. Nyt olen enää surullinen ja pahoillani, en järkyttynyt ja shokissa.
en minä pelkää että omassa elämässä tuollaista tapahtuisi. Lähinnä yritän tällä asioiden läpikäynnillä estää sitä että se asia ei tulisi uniini, koska tuommoinen asia olisi painajaisena aika ikävä. Olen huomannut, että saan vältettyä ikävien asioiden uniin tulemisen usein sillä että käsittelen niitä riittävästi ennen nukkumaanmenoa. Sitten kun ne asiat ovat loppuunkalutut, alitajunnassa ei kai enää ole mitään uhkaa josta voisi nähdä unta.
nähdä painajaisia nyt? Minä ainakin käsittelin tapahtuman jo viime yönä (unissani olin saaren yllä taisteluhelikopterissa, ja näin jonkun tyypin ampumassa. Laskin hänen niskaansa täyslaidallisen raketinheittimestä, enempää en unesta muista) eikä asia ole minua enää siinä määrin vaivannut. Nyt olen enää surullinen ja pahoillani, en järkyttynyt ja shokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole ihmiskunnalle näköjään väliä, kuoleeko siellä se 40 mitä jo eilenillalla tiedettiin vai ~90 mikä nyt on tietona. 21 vuotta se saisi joka tapauksessa jo kymmenestä taposta, vaikkei mitään pommeja olisikaan. Ja istuu tuostakin varmaan jonkun 15 vuotta.
Vittu kun vituttaa taas ettei voida kopioida jenkkilästä sitä ainoaa asiaa, joka siellä on tehty oikein. Elinkautistuomiot.
Minä heräsin sunnuntaiaamuun painajaisten kuva silmissäni. Olen koko yön muka keskustellut tuo tappajan sekä hänen veljensä kanssa. Kumpikin olivat käsittämättömän rauhallisia, tasapainoisen oloisia (jotenkin jehovantodistajamaisia kivijärkäleitä), mutta jutut ihan järjettömiä. Eivät kokeneet muuta kuin oikeutusta teoille ja pieni kohtelias hymy huulilla koko ajan.
En pääse epätoivoisesta ja turhautuneesta olosta irti. Yritin niin selittää miten paljon pahaa on tehty. Yritin saada selville mitä muuta on suunnitteilla.
mä en luultavasti saa unta tänä yönä ollenkaan. Olen herkkä uutisille, ja inhoan niitä!!!!