Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin hölmöltä aina vaan olla hiljaa ja antaa anteeksi (vuodatusta parisuhteesta)
23.07.2011 |
Mitä mä voin tehdä? Tai oikeastaan, miten tällaisia tunteita käsitellään? Tuntuu, että sydämessä on iso möykky, ahdistaa.
Meillä on onnellinen ja hyvä avioliitto ja kaksi pientä lasta. Silloin tällöin kohtaan epämiellyttävän tunteen, jota en osaa käsitellä. Esimerkki: oli puhetta, että mies käy päivällä kavereidensa kanssa yhdellä oluella ja tulee sen jälkeen kotiin. Kello on 21, ja mies on ympäripäissään, hyvä että puheesta sain selvää kun soitin, örisi vain, että tulee sitten kun tulee. Ja löi luurin kiinni.
Mua ahdistaa se, että aina käy näin. Aina hän pettää lupauksensa, ja kääntää asian mun syyksi: "mulla on oikeus tehdä mitä haluan, älä määräile". Mulle on ok, että mies viettää aikaa kavereiden kanssa ja käy baarissa ja on miten pitkään lystää, kunhan hän on etukäteen asiasta kertonut. Teenhän minäkin niin. Mutta ottaa niin päähän tällaiset, että sanoo yhtä ja tekee kuitenkin toista.
Ongelma on se, etten tiedä, miten mun pitäisi asiaan suhtautua. Pitäisikö ollaa hiljaa vaan niin kuin mies toivoo, vai mitä mä teen? Suuttuminen ei ole tähän mennessä auttanut asiaa yhtään. Nyt kun mies on tarpeeksi monta kertaa pettänyt lupauksensa, niin tuntuu, etten tiedä voinko luottaa häneen, ja välillä jopa mietin, että haluanko ollenkaan olla tuollaisen kanssa... En halua erota, enkä halua kostaa esim tekemällä itsekin samoin kuin hän, siitä syntyisi vain inhottava negatiivinen kierre, eikä kenenkään elämä olisi sen jälkeen mukavaa.
Ajattelin kirjoittaa tänne, jos se helpottaisi. Kun yksin vain miettii tällaisia asioita, ahdistuu. Olenko mä nyt ihan hölmö kun ajattelen niin, että kummatkin meistä ovat vapaita tekemään mitä haluavat, kunhan asiasta on ensin kerrottu toiselle ja sovituista asioista pidetään kiinni? Alan pian itsekin epäilemään omaa mielenterveyttäni :D
Kommentit (28)
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään? Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne. Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa. Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
Täällä toinen vanhempi daami, joka allekirjoittaa täysin nuo neuvot. välillä oikein sydäntä raastaa, kun luen näitä nuorten naisten ongelmia. Te yritätte niin kovasti olla täydellisiä ja sorvailette hienoja pelisääntöjä avioliitoissanne. Sitten hämmästys on suuri, kun mies pyyhkii perseensä sillä sopimuksella. Olen ollut ihan samanlainen, siksi ahistaa lukea näitä, kun tulee niin mieleen ne omat vaikeat ajat. Onneksi lopulta tajusin juuri tuon, että en odota enää liikoja, enkä varsinkaan laske miehen varaan mitään. Kerroin sen miehellekin, ja meni vähän hiljaiseksi, kun sanoin, että on pikemminkin sitten iloinen yllätys, jos tekee niinkuin sovitaan, mutta en laske sen varaan mitään. Häntä ei ole olemassa, kun suunnittelen jotain lasten kanssa. Tämä osui ja upposi.
Ajoittain onnistuu ihan hyvin. Ja ne on mulle hyviä päiviä. Välillä meinaan harmistua miehen tekemisistä tai tekemättä jättämisistä mutta sitten päätän etten anna moisen pilata omaa päivääni. Suosittelen myös kaikille! 36v, 15v suhteessa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli joskus samanlaista eli mies sanoi menevänsä yhdelle ja tuli aamuyöstä kotiin ja minä olin vihainen, kun rikkoi sanansa. Sitten puhuttiin ja totesin miehelle, että älä sano, että menet vain yhdelle ja tulet ajoissa kotiin, kun kuitenkin juot enemmän ja olette pilkkuun asti (etkä vastaa enää puhelimeen jossain vaiheessa iltaa). Sano ihan reilusti, että tulet kun tulet, niin minä en odota enkä sitten suutu. Näin sitten tehtiin. Ja homma toimii. Mies käy välillä viihtellä. Joskus soittaa pe-iltapäivällä töistä, että nyt tuli tämmöinen juttu, joskus tiedän jo hyvissä ajoin hänen menonsa. Tulee kotiin kun ehtii, yleensä pikkutunneilla. Ja välilä on minun vuoroni ja joskus menemme yhdessä.
Meillä on vastaava tilanne ja kärsin tästä suhteemme peikosta todella kovasti. Mieheni on lähtenyt "muutamalle" mm. ennen ensimmäistä neuvolakäyntiä( en pystynyt kunnolla kävelemään ja pakkasta oli -30. Miehen piti viedä autolla), ennen häitä, kun piti tavata pappi, kun lapset ovat olleet molemmat kipeinä tms.
En ole koskaan kieltänyt mieheltäni juomista tai kavereiden kanssa olemista. Olen pyytänyt vain kertomaan päivän etukäteen, jotta en edes odota seuraavana aamuna apua.
Kärsin myöskin luottamuspulasta ja pelkään, että katkeroidun.
Harmittaa myöskin, kun rahatilanteemme ei ole mikään loistava ja mies kokee oikeudekseen kaataa 100€ kurkusta alas.
Minäkin olen meidän suhteen ongelma. En ymmärrä, että mieheni elämässä täytyy olla muutakin kuin koti ja työ. Ja baarissa käyminen ja kunnon kännit on se, mistä mieheni saa eniten mielihyvää.
En myöskään halua käydä miheni kanssa ulkona, koska hän parintunnin illanvieton jälkeen jo nukkuu.
Mieheni on muuten ihannemies. Olenko minä kohtuuton, kun en ymmärrä mieheni tarvetta spontaaneihin kalja ja rokki-iltoihin?
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään?
Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne.
Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa.
Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
kun on yhteiset lainat ja pari äidin perään huutavaa lasta jaloissa.
Mitä veikkaat, ap, mitä miehesi sanoisi, jos itse jäisit jatkuvasti jonnekin pämppäämään kun hän hoitaisi kotona lapsia? Miten hän reagoisi, kun syyttäisit häntä nalkutuksesta ja sulkisit puhelimen? Oma mieheni ainakin jättäisi minut. Melkoinen kriisi oli, kun sitten kerran lähdin ryyppäämään ja menin miespuolisen opiskelukaverini sohvalle nukkumaan. Sen jälkeen mies oli äärimmäisen innokas sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään? Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne. Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa. Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
Täällä toinen vanhempi daami, joka allekirjoittaa täysin nuo neuvot.
välillä oikein sydäntä raastaa, kun luen näitä nuorten naisten ongelmia. Te yritätte niin kovasti olla täydellisiä ja sorvailette hienoja pelisääntöjä avioliitoissanne. Sitten hämmästys on suuri, kun mies pyyhkii perseensä sillä sopimuksella.
Olen ollut ihan samanlainen, siksi ahistaa lukea näitä, kun tulee niin mieleen ne omat vaikeat ajat. Onneksi lopulta tajusin juuri tuon, että en odota enää liikoja, enkä varsinkaan laske miehen varaan mitään. Kerroin sen miehellekin, ja meni vähän hiljaiseksi, kun sanoin, että on pikemminkin sitten iloinen yllätys, jos tekee niinkuin sovitaan, mutta en laske sen varaan mitään. Häntä ei ole olemassa, kun suunnittelen jotain lasten kanssa. Tämä osui ja upposi.
Meillä tosin vain 1 lapsi eikä olla naimisissa. Mua ahdistaa SYVÄSTI toi sama, että vaikka sanotaan että vaan yhdelle mennään, tai heti pelin jälkeen kaupan kautta kotiin, aina se päätyy siihen että känni ja usein puhelin kiinni ja MÄ olen se huono ihminen - meillä kuulemma ei olis mitään ongelmia jollen mä stressais ja olis ongelma. Kierolla tavalla hienoa kuulla, että muidenkin miehillä on sama tyyli. Ihan samoin kuin ap mä suostuisin kanssa etukäteen sovittuun känni-iltaan kavereiden kanssa, mutta ex tempore lupausten vastaiset kännit repii.
Mies tuntuu selvinpäin tajuavan miten ällöttävää ja satuttavaa tollanen käytös on, mutta sitten kun tilanne päällä, vetoaa vaan siihen että on aikuinen ja saa tehä mitä haluaa. Ja juo niin paljon ja sillon ku haluaa.
Mä olen uhannu lähteä ja seota ja ties mitä, mutta meillä menee niin, että hetken ahdistus vaihtuu sitten taas mukavaksi perhe-eloksi, enkä mä saakaan lähdetyksi/heitetyksi miestä ulos, rupean miettimään että mitäs jos vaan alistuis siihen että mies on noin epäluotettava ja tekis just niin kuin joku viisaampi tossa ehdottaa, eläis omaa elämää. MUTTA kun tollanen käytös on niin raivostuttavaa!!
tsemppiä ap, ja tiedä ettet ole ainoa, meillä menee samalla tavalla..
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään? Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne. Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa. Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
Täällä toinen vanhempi daami, joka allekirjoittaa täysin nuo neuvot.
välillä oikein sydäntä raastaa, kun luen näitä nuorten naisten ongelmia. Te yritätte niin kovasti olla täydellisiä ja sorvailette hienoja pelisääntöjä avioliitoissanne. Sitten hämmästys on suuri, kun mies pyyhkii perseensä sillä sopimuksella.
Olen ollut ihan samanlainen, siksi ahistaa lukea näitä, kun tulee niin mieleen ne omat vaikeat ajat. Onneksi lopulta tajusin juuri tuon, että en odota enää liikoja, enkä varsinkaan laske miehen varaan mitään. Kerroin sen miehellekin, ja meni vähän hiljaiseksi, kun sanoin, että on pikemminkin sitten iloinen yllätys, jos tekee niinkuin sovitaan, mutta en laske sen varaan mitään. Häntä ei ole olemassa, kun suunnittelen jotain lasten kanssa. Tämä osui ja upposi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehenne tietäisi, hän kieltäisi teitä lukemasta tällaista.
Minä en ole koskaan ollut kovin kiltti, en tosin ole kovinkaan paljon nalkuttanut kun tiedän, että ei siitä mitään hyötyä ole.
Mies on itse saanut tehdä valintansa: joko seikkailee kaveriporukassa baareissa tai elää minun mittapuuni mukaan tavallisempaa perhe-elämää.
Mies on jonkun kokeilukerran jälkeen valinnut meidät, mutta harmiksemme ei ole juomista luopunut. Se on sitten täysin hänen oma valintansa, jos jonakin päivänä löytää muuten tyhjästä kodista vain viinapullon.
Minä en ole alistunut, ei mieskään. En silti voi hehkuttaa kovin suuresti liittomme onnellisuutta, toisin kuin aloittaja.
Mutta ei minun tarvitse myöskään ruikuttaa miehen epäluotettavuutta ja muuta kamaluutta.
Mies ei käy baareissa. Minä kyllä käyn. Ja lähen tosiaan yhelle vaikka lauantaina klo 17 ja kotia tuun sitten aamulla klo 4 tuhannen jurrissa.
16 vuotta ollaan oltu yhessä ja varmaan ollaan seuraavat 16.
Ei se nyt niin paha ole jos sillon tällön käy, yhellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei käy baareissa. Minä kyllä käyn. Ja lähen tosiaan yhelle vaikka lauantaina klo 17 ja kotia tuun sitten aamulla klo 4 tuhannen jurrissa.
16 vuotta ollaan oltu yhessä ja varmaan ollaan seuraavat 16.
Ei se nyt niin paha ole jos sillon tällön käy, yhellä :D
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään? Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne. Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa. Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
Täällä toinen vanhempi daami, joka allekirjoittaa täysin nuo neuvot. välillä oikein sydäntä raastaa, kun luen näitä nuorten naisten ongelmia. Te yritätte niin kovasti olla täydellisiä ja sorvailette hienoja pelisääntöjä avioliitoissanne. Sitten hämmästys on suuri, kun mies pyyhkii perseensä sillä sopimuksella. Olen ollut ihan samanlainen, siksi ahistaa lukea näitä, kun tulee niin mieleen ne omat vaikeat ajat. Onneksi lopulta tajusin juuri tuon, että en odota enää liikoja, enkä varsinkaan laske miehen varaan mitään. Kerroin sen miehellekin, ja meni vähän hiljaiseksi, kun sanoin, että on pikemminkin sitten iloinen yllätys, jos tekee niinkuin sovitaan, mutta en laske sen varaan mitään. Häntä ei ole olemassa, kun suunnittelen jotain lasten kanssa. Tämä osui ja upposi.
oletteko vielä yhdessä,miten kauan olette olleet aviossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies kokee kotiintuloajat rajoittaviksi ja sotii näin tavallaan niitä vastaan?
Kannattaa varmaan oikeasti ottaa asia esille seuraavan kerran, et ihanko tosiaan yhdelle menet vai onko tarkoitus olla pidempäänkin? Asioista vois mieskin puhua niiden omilla nimillään.
Meillä on anakin ihan selvä juttu, et jos mies tai minä lähdetään vaikka "muutamalle" niin ennen aamuyötä ei edes kannata odottaa. Joskus asiat menee niin että sitä tulee aiemmin kotiin kun ei olekaan ollut hauskaa ja joskus menee ihan viimeseen minuuttiin saakka. Ihaninta on, että on ITSELLÄ VAPAUS VALITA, milloin kotiutuu, kunhan kotiutuu.
Ahdistaisi jos pitäis kello kaulassa kulkea.
Ja syy ei ole koskaan hänen vaan nalkuttavan akan, yhteiskunnan, pomon, naapurin Penan jne.
Toihan on jo ongelmajuomista, kun ei pysty jättämään yhteen eikä näköjään kahteenkaan.
Sulla on holisti seuranasi muutaman vuoden kuluttua. Aikuisuutta ei ole ryypätä yökausia. Mistä muuten rahat? On perhanan kallista kännätä kapakoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missähän kohti missään luki että mies juo
a)yökausia?
b) usein
?
itse koen kyllä olevani ihan vastuullinen aikuinen vaikka silloin tällöin käynkin yötä myöten kaupungissa tuulettamassa ystävien kesken päätäni.
Täytyy varmaan tässä nyt määritellä mitä koen olevan silloin tällöin = 5krt/v
Jos kerran viikossa pitää vetää änkyräkännit, niin siinä on jo ongelman siemen.
Mä olen tehnyt spurgujen kanssa töitä ja kuvio on hyvin sama kuin ap:n miehellä. Ei voi jättääkään ottamista yhteen tai kahteen, juodessa menee suhteet läheisiin, lupaukset rikotaan. 10 vuotta lisää ja ongelma alkaa olla suuri. Sit ei auta kuin ehdoton raittius.
Miksi ihmiset yhä ovat niin sinisilmäisiä viinan suhteen eivätkä näe lukuisista esimerkeistä huolimatta miten sairaus kehittyy?
olipa kyseessä ilta perheen kanssa tai jonnekin meno. Sitten toteutat ne sen mukaan, ketä on kotona. Jos mies onkin maisemissa, niin sitten mennään suunnitelman A mukaan.
Hyvällä lykyllä mies huomaa, että perhe on irtaantumassa hänestä ja alkaa ajatella asiaa. Huonolla taas hän alkaa elää omaa elämäänsä.
Alkoholi on parisuhteessa melkoinen peto, varsinkin jos toinen ei osaa lopettaa ajoissa. Jos meno ei parissa vuodessa rauhoitu, voi edessä olla parinkymmenen vuoden kuluttua elämä alkoholistin kanssa.
Millainen oli lapsuutesi, jos sinä nyt aikuisena pidät "onnellisena" tuollaista liittoa, jossa mies ei välitä sinusta vähääkään? Näin vanhemman ja enemmän elämää nähneen naisihmisen neuvo aloittajalle ja muille kaltaisilleen: eläkää omaa elämäänne. Älkää yrittäkö niin kauheasti miellyttää miestä,johan te olette nähneet että se ei johda mihinkään. Älkää myöskään nalkuttako, kun siitä ei ole mitään hyötyä vaan vähän haittaa : tulee riitaa. Kun elätte omaa elämäänne ja teette ITSE omat päätöksenne, miehen edesottamukset eivät niin pahoita mieltänne. Silloin elämä ja oleminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse elää toisen ihmisen ehdoilla vaan omillaan.
Täällä toinen vanhempi daami, joka allekirjoittaa täysin nuo neuvot.
välillä oikein sydäntä raastaa, kun luen näitä nuorten naisten ongelmia. Te yritätte niin kovasti olla täydellisiä ja sorvailette hienoja pelisääntöjä avioliitoissanne. Sitten hämmästys on suuri, kun mies pyyhkii perseensä sillä sopimuksella.
Olen ollut ihan samanlainen, siksi ahistaa lukea näitä, kun tulee niin mieleen ne omat vaikeat ajat. Onneksi lopulta tajusin juuri tuon, että en odota enää liikoja, enkä varsinkaan laske miehen varaan mitään. Kerroin sen miehellekin, ja meni vähän hiljaiseksi, kun sanoin, että on pikemminkin sitten iloinen yllätys, jos tekee niinkuin sovitaan, mutta en laske sen varaan mitään. Häntä ei ole olemassa, kun suunnittelen jotain lasten kanssa. Tämä osui ja upposi.
lopulta, että lakkasin laittamasta miehen varaan mitään ja elin täysin omilla säännöilläni ja aikatauluillani liitossamme lasten kanssa. Mies ei havahtunut missään vaiheessa omaan kusipäisyyteensä ja itsekkyyteensä, joten ero tuli.
t. nuori ex-vaimo
Ja syy ei ole koskaan hänen vaan nalkuttavan akan, yhteiskunnan, pomon, naapurin Penan jne.
Toihan on jo ongelmajuomista, kun ei pysty jättämään yhteen eikä näköjään kahteenkaan.
Sulla on holisti seuranasi muutaman vuoden kuluttua. Aikuisuutta ei ole ryypätä yökausia. Mistä muuten rahat? On perhanan kallista kännätä kapakoissa.
mutta alkoholiongelma on aina tabu.
Juominen pois muuten veikkaan että liitto natisee liitoksissaan enneku...no...hyvin pian.
Niin, ongelma on vain se että se ei lopu ellei miehes itse sitä halua ja lopeta (voit tietysti kertoa asian hänelle)joten oikeassa ovat nämäkin jotka sanovat että kannattaisi elää omaa elämää, siis vaikka liitossa olisikin, sitä kautta tulee vielä selkeämmäksi se millaisen ihmisen kanssa haluaa arkensa jakaa...
viina vie voiton useimmista näin se on, ja aina löydät näitä joiden mielestä on ok juoda itsensä räkäkänniin, on se vaan vuodesta toiseen aina yhtä hienoa "nollata". Sitä tarvii.
kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin..ei saatana pienet on sunkin huolet....
Kyse voi olla jonkuasteisesta alkoholismista. Että mies ei vaan hallitse sitä juomista, vaikka haluaisi tai ei edes halua. Jos on siitä kyse, niin alkoholisti ei koskaan pysty ottamaan vastaan minkäänlaista kritiikkiä juomisensa suhteen. Koska se tietää itse mokanneensa ja se syyllisyys on aivan valtava.
Tai sitte voi olla kyse jostain muusta. Ehkä mies vaan tarvii välillä irtioton, ja jos ei muita harrastuksia ole, niin kännääminen ainaki rentouttaa. Ja kännissä monesti alkaa purkaa patoutuneita tunteita jollain kummallisella käytöksellä.
Ihan selvää on se, että jos se huomalakäytös sua kohtaan on jotenki halveksuvaa, niin semmosta ei pidä sietää. Ihminen voi olla täysin mukava ihminen vaikka ois päissäänkin, varsinkin jos se juominen ei ole kuitenkaan päivittäistä.
Tärkeää ois vaan selvittää ensin, mikä se asian ydin on. Että onko esim teidän suhteessa jääny miehelle jossain vaiheessa joku asia painamaan, että sille on tullu sellainen olo, että ei kelpaa. Sitä miehet potee todella usein ja oireilee juurikin esim kännäämällä äijäporukalla. Monesti ne potee huonoa omaatuntoa siitä dokaamisesta, vaikkei sitä myönnä ja siksi se "nalkuttaminen" ei tosiaan auta.
Tuskin kyse on ainakaan siitä, etteikö mies välittäis susta yhtään, kun teillä kuitenki on mukavaa yleensä.
Kääniörvellys on aina ällöttävää ja erittäin epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan, vähitäänki siitä pitäis saada anteeksipyyntö. Ja tosiaan on täysin kohtuullista vaatia ainaki ilmottamaan jos viipyy. Kaikki tuo temppuilu kuulostaa just siltä, että mies haluaa sulle jotain viestittää... se käytös on oire jostain. Voi olla niinkin ettei se ehkä liity suhun, se voi olla joku exä tai oma isäsuhde tai mitä vaan, mitä purkaa läheiseen ihmiseen.
Aivan varmasti asia on korjattavissa, jos molemmat rakastaa ja haluaa. Mutta mieti miten pääsisitte käsiksi ongelman ytimeen. Vois olla hyvä idea lähteä puhumaan suhteen asioista ihan yleensä ottaen ja miehen tunteista ja kuulumisista, vaikkei se hänelle välttämättä ole helppoa... ei kannata jauhaa siitä juomisesta liikaa, koska se ei oo ongelman ydin. Mies tietää jo, että pahoitat mieles siitä. Mutta senhän voit sanoa suoraan, että et tiedä miten sun pitäis siihen suhtautua. Kun haluaisit, että kumpiki saa vapaasti käydä, muttet halua pahaa mieltä enää. Sano, että teidän täytyy yhdessä keksiä joku ratkaisu.
Kyllä se siitä! Voi olla että menee aja mittaan itsestäänkin ohi. Tai sitte pahenee, niinku täällä joku ennusti... ei sitä voi koskaan tietää, elämässä on monenlaisia vaiheita.