Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu niin hölmöltä aina vaan olla hiljaa ja antaa anteeksi (vuodatusta parisuhteesta)
23.07.2011 |
Mitä mä voin tehdä? Tai oikeastaan, miten tällaisia tunteita käsitellään? Tuntuu, että sydämessä on iso möykky, ahdistaa.
Meillä on onnellinen ja hyvä avioliitto ja kaksi pientä lasta. Silloin tällöin kohtaan epämiellyttävän tunteen, jota en osaa käsitellä. Esimerkki: oli puhetta, että mies käy päivällä kavereidensa kanssa yhdellä oluella ja tulee sen jälkeen kotiin. Kello on 21, ja mies on ympäripäissään, hyvä että puheesta sain selvää kun soitin, örisi vain, että tulee sitten kun tulee. Ja löi luurin kiinni.
Mua ahdistaa se, että aina käy näin. Aina hän pettää lupauksensa, ja kääntää asian mun syyksi: "mulla on oikeus tehdä mitä haluan, älä määräile". Mulle on ok, että mies viettää aikaa kavereiden kanssa ja käy baarissa ja on miten pitkään lystää, kunhan hän on etukäteen asiasta kertonut. Teenhän minäkin niin. Mutta ottaa niin päähän tällaiset, että sanoo yhtä ja tekee kuitenkin toista.
Ongelma on se, etten tiedä, miten mun pitäisi asiaan suhtautua. Pitäisikö ollaa hiljaa vaan niin kuin mies toivoo, vai mitä mä teen? Suuttuminen ei ole tähän mennessä auttanut asiaa yhtään. Nyt kun mies on tarpeeksi monta kertaa pettänyt lupauksensa, niin tuntuu, etten tiedä voinko luottaa häneen, ja välillä jopa mietin, että haluanko ollenkaan olla tuollaisen kanssa... En halua erota, enkä halua kostaa esim tekemällä itsekin samoin kuin hän, siitä syntyisi vain inhottava negatiivinen kierre, eikä kenenkään elämä olisi sen jälkeen mukavaa.
Ajattelin kirjoittaa tänne, jos se helpottaisi. Kun yksin vain miettii tällaisia asioita, ahdistuu. Olenko mä nyt ihan hölmö kun ajattelen niin, että kummatkin meistä ovat vapaita tekemään mitä haluavat, kunhan asiasta on ensin kerrottu toiselle ja sovituista asioista pidetään kiinni? Alan pian itsekin epäilemään omaa mielenterveyttäni :D
Kommentit (28)
että aijaa, no sun yhdet kyllä tiedetään, mutta hauskaa iltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin..ei saatana pienet on sunkin huolet....
So what? Ketä kiinnostaa?
niin voisithan kokeilla sitä "kostoa". Jos voisit järjestää jotekin niin, että olisit pois sovittua pidemmän aikaa mutta varmistaisit kuitenkin että lapsilla on kaikki hyvin? Ärsyttävää tuommoinen on. Ei ehkä iso asia, mutta meni mullakin aikoinaan pinna kireälle kun mies teki saman - ei tosin juonut mutta oli aina töissä työaikaa pidempään eikä ilmoittanut jäävänsäylitöihin. Asia korjaantui kun tarpeeksi marmatin :D
Huh, huokaisen täällä helpotuksesta. Sen takia siis, etten vissiin olekaan ihan nipo ärsyttävä vaimo :D Mulla on niin kova tarve olla sellainen "täydellinen" vaimo, en halua olla mikään nalkuttaja tai määräilijä, vaan haluan että kummatkin meistä voivat hyvin ja ovat vapaita tekemään kaikenlaista. Mutta toisaalta haluan myös kunnioittaa itseäni, enkä halua hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta itseäni kohtaan. Sen takia mun on niin vaikea suhtautua tähän "ongelmaan". Ja ensimmäinen vastaaja oli kyllä ihan oikeassa siinä, että ongelmani on todella pieni :D Olen kyllä iloinen siitä, että muuten meillä sujuu hyvin, mutta hei, murhe se on pienikin murhe :)
AP
sen takia epäröin tuollaista "kostamista". Se tuntuisi väärältä. Enkä usko, että siitä olisi mitään hyötyä: ei mulle ainakaan tulisi hyvä mieli sellaisesta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritä olla liian täydellinen, et ole miehesi palvelija. Sen pitää kohdella sua yhtä hyvin kuin sinä kohtelet sitä. Siinä mielessähän "kostaminen" voisi auttaa, että mies huomaisi miltä tuollainen käytös tuntuu, ellei se sitten vaan antaisi miehelle enemmän syytä käyttäytyä huonosti..kannattaa puhua asiasta koska eihän mies noinkaan voi jatkaa. Joo mäkin yritin siinä suhteessani itse kohdella miestä täydellisesti mutta ei se arvostanut minua yhtään sen enempää, pikemminkin päinvastoin (myönsikin erottuamme että oli pitänyt minua itsestäänselvyytenä ja vasta eron jälkeen huomasi miten hyvin häntä kohtelin ja miten huonosti hän taas kohteli minua).
olin noin vuoden verran tuollaisen miehen kanssa, ja minäkin mietin, että no kai sitä saa perua lupauksensa jne kun enhän minä sitä omista, mutta oikeasti se on vain huonoa käytöstä jota ei tarvitse sietää. Sitä en tiedä, miten sen käytöksen saa muuttumaan, mutta et missään nimessä ole väärässä tuntiessasi noin. Joskus sitä vaan tiiviissä suhteessa rupeaa suhtautumaan toiseen eri tavalla kuin suhtautuisi kehen tahansa toiseen ihmiseen, siis jos ystävä peruisi koko ajan lupauksiaan niin se olisi pian entinen ystävä. Oletko yrittänyt keskustella asiasta? Mies jokatapauksessa on väärässä etkä sinä.