Lue keskustelun säännöt.
Tulit jätetyksi ylättäen vaikka luulit kaiken olevan ok- koska pystyit uudelleen rakastumaan?
23.07.2011 |
Vai pystyykö ikinä? Jos rakastaa miestään avoimin sydämmin,mutta mies jättääkin, miten sellaisesta menetyksestä voi toipua? Voiko koskaan tuntea onnea ja rakkautta täysillä?
Kommentit (20)
että pystyn,nyt tuntuu etten ikinä. Miten tästä pääsee yli?? sattuu nähdä mies uuden naisensa kanssa...lapsikin tulossa. Kukaan ei tunnu kinnostavalta,ei kivalta, ei sellaiselta johon voisin luottaa tai ylipäätäsä viettää aikaa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä eläisin toivossa että mies palaa takaisin ja odottaisin ainakin vuoden.
17 vuoden jälkeen ( 12 vuotta naimisissa, ei lapsia ). Luulin kuolevani suruun ja olin varma, etten ikinä tule tuntemaan rakkautta ketään kohtaan. Olin jo 40-vuotias. Elokuun lopussa tapasin nykyisen mieheni; se oli naps ja pam, kaikki ennen koettu kalpeni sen tunneroihun rinnalla. Vuoden kuluttua tapaamisesta olin jo raskaana. Nyt lapsia on kaksi. Kyllä, olen tuntenut onnea ja rakkautta täysillä.
Eikä tunteet ole muuttuneet eksää kohtaan. Oli sellainen elämäni rakkaus. Joitain miehiä olen tapaillut, et tunnu miltään.
Ja jotenkin tuntuu, että ei ihan heti tule kohdalle samanlaista rakkautta... Ja mikään muu ei enää riitä mulle :(
kun 8 vuoden pituinen seurustelusuhde loppui kuin seinään. Mies käveli sisään, totesi kylmänviileästi löytäneensä paremman, pakkasi vähän tavaroita ja lähti.
Kaikkiaan 1,5 vuotta meni, ennenkuin pystyin edes ihastumaan kehenkään. Yli vuosi meni kirjaimellisesti selvitessä alakulosta, mikään ei huvittanut, kiinnostanut. Teki vain mieli itkeä...
2 vuotta eron jälkeen ex yritti takaisin, kertoi tehneensä pahan virheen jättäessään minut. Kertoi rakastavansa kuolemaan saakka. Toivotin miehelle vittumaista loppuelämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa on mennyt 6 vuotta ja vieläkään en pysty tuntemaan mitään pientä ihastumista kummempaa. Asiaa vaikeuttaa se, että on yhteisä lapsia ja on pakko olla paljon tekemisissä. Lisäksi ollaan alusta asti oltu hyvissä väleissä lasten vuoksi. Helppoa ei ole ollut, mutta asia on meille tärkeä ja lapsetkin arvostavat sitä. Uusille kumppaneille asia sen sijaan tuntuu olevan yllättävän vaikea...
Tiedän monia, jotka ovat tulleet hyvinkin raadollisesti jätetyksi, mutta ovat jo alle vuoden kuluttua hyvässä suhteessa ja korviaan myöten rakastuneena. Sen sijaan ongelmiin ovat päätyneet ne, jotka ovat siirtyneet suoraan suhteesta toiseen ilman kunnollista toipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohan on ihan sairasta!
Ai se kun on yksin ja kuuntelee sydäntään eikä väkisin yritä roikkua jossain uudessa suhteessa??
Järkyttävän kauan te roikutte vanhoissa suhteissa, tuohan on ihan sairasta!
miten voi väkisin rakastua, jos kukaan muu ei sielunystävältä tunnu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuo vuosi oli ankaran itsetutkiskelun, terapoimisen, puhumisen, kaiken läpikäymisen aikaa... kuulostaa kliseeltä mutta näin se meni. Tein todella töitä että pääsin eteenpäin, entistä vahvempana ja viisaampana. Nyt jälkeenpäin ajattelen tuota vuotta todella arvokkaana kokemuksena. Vaikka silloin kaikki tuntui todella kauhealta ja lohduttomaltakin, etenkin kun meillä on kaksi yhteistä lasta.
Tapasin nykyisen mieheni siis hieman yli vuosi siitä kun ex-mieheni lähti. Suhde alkoi varovaisesti mutta voin melkein kymmenen vuoden kokemuksella sanoa että tämä mieheni on minulle (=tälle "vahvemmalle ja viisaammalle minälle") se oikea.
vaan voi elää yksin ja olla silti onnellinen. Jos yli 2 vuotta märehtii jotain pieleen mennyttä suhdetta, niin kyllä se on elämän tuhlaamista. Aika kultaa muistot, ikävöitte jotain illuusiota.
Niin kauan kuin ihminen ei päästä irti menneistä, ei mitään uuttakaan pääse tulemaan. Ja sitä paitsi, elämässä on paljon muutakin kuin miehet. Toivon, että edes 20 vuoden kuluttua tajuatte miten hullua ajanhukkaa tuo haikailu on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vinoutunut mieli kun luulet, että tässä koko ajan haikaillaan entisten perään?? Haloo...
Järkyttävän kauan te roikutte vanhoissa suhteissa, tuohan on ihan sairasta!
miten voi väkisin rakastua, jos kukaan muu ei sielunystävältä tunnu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vinoutunut mieli kun luulet, että tässä koko ajan haikaillaan entisten perään?? Haloo...
niillä ei ole muuta elämää kuin miehet ja että haikailevat vanhojen perään? Totesivat vaan, että ei ole uudelleen pystynyt rakastumaan! Haloo...
Kakkosella 5 vuotta, kasilla 6 vuotta...
mistä löytäisi tässä iässä jonkun, johon tahtoisi rakastua? Ikää 40+
Tää vinoutunut mieli lähtee nyt saunaan!
En ole valmis vielä uuteen suhteeseen. Haluan saada kaikki palikat päässäni paikoilleen enkä halua viedä mitään vanhoja haamuja uuteen suhteeseen. Eksääni en ole haikaillut vuoteen. Mutta on asioita, jotka erossa vieläkin satuttavat ja jotka vaativat käsittelemistä.
Uskon, että voin löytää hyvän miehen ja ihastua. Ennemminkin tällä hetkellä ahdistaa ajatus sitoutumisesta ja siitä, että pystynkö luottamaan, että mies on sitoutunut minuun.
pientä ihastumista on ollut seurusteluissa, mutta sen enempää en pysty tuntemaan