Apua, olen kehittänyt pakkomielteen erääseen naiseen salillani :(
Tämä noin kolmekymppinen nainen on todella hyvässä kunnossa ja jotenkin niin hirmu energinen. Hän tuntuu tuntevan kaikki ohjaajat ja rupattelee ja naureskelee niiden kanssa ennen tunnin alkua tuttavallisesti. Hän tuntuu tuntevan myös paljon asiakkaita, moikkailee heille iloisesti ja käy aina kohteliaasti vaihtamassa muutaman sanan heidänkin kanssaan. Pukkarissa hän on aina todella huomaavainen muille ja pyytää aina anteeksi, jos kulkee ohi ahtaassa tilassa. Todella symppiksen oloinen nainen!
Eikä siinä vielä mitään... Hän on lääkäri (kuulin kerran kun hän jutteli olleensa yön takapäivystäjänä), hänellä on upea sopivan lihaksiskas kroppa ja jaksaa tehdä isoilla painoilla pumpissa. Hän käy myös joogassa, pilateksessa, spinningissä, juoksee matolla (ja on juossut maratonejakin) jne. Käy siis tosi usein ja monipuolisesti liikkumassa. Hänellä on aina viimeisen päälle hienot treenivaatteet ja kevyt meikki. Kerran näin kun hänen miehensä (joka muuten näyttää ihan Aston Kutcherilta!) haki hänet salilta isolla Volvon maasturilla ja heillä oli kaksi suloista alle kouluikäistä lasta takapenkillä. Miten tämä nainen ehtii olla äiti, vaimo, lääkäri ja himoliikkuja?! Ja vielä tyylikäs, energinen ja ystävällinen siihen päälle?!
Mä olen jäänyt ihan koukkuun ja seuraan aina hänen juttujaan, kun sen kerran viikossa itse salille ehdin... Täytyy tunnustaa että oon kyllä vähän kade :(
Kommentit (21)
Pyri tekemään itse itsestäsi parempi ihminen hänen esimerkkinsä avulla. Kukaan meistä ei voi olla, kuten toinen, mutta voimme ottaa opiksi=)
T. yksi, joka on kateellinen siitä, että ehdit edes sen kerran viikossa salille;)
ihmisen aika ei yksinkertaisesti voi riittää kaikkeen tuohon, tai laatu kärsii.
Eli ihailemasi ihminen saattaa ollakin: huono kiireinen äiti, pihtaava vaimo, välinpitämätön terveyskeskuslääkäri ja sairaalloinen liikkuja.
Mulla on tuttu, joka on vain onnistunut tekemään kaiken oikein: on koulutus, uraputki, kiva komea mies, pian valmistuva upea kivitalo Espoossa, paljon ystäviä, lomamatkoja, timmi kunto. Ja niin tekisi mieli sanoa, että onpas jäänyt lapset saamatta, mutta itse asiassa ei hänellä ole vielä ollenkaan myöhäistä. Ehtii vielä aivan hyvin tehdä lapsen tai kaksi, jatkaa uraansa ja ihanaa elämäänsä. Sitä paitsi on kaiken lisäksi mukava ihminenkin.
Jos mulla ois rahaa, ostaisin siivouspalveluita ja remonttipalveluita ja lastenhoitopalveluita, niin ehtisin minäkin kaikkea kivaa enemmän.
Mulla on usein sama "vaiva", tällä hetkellä en käy salilla, mutta silloin kun kävin, saatan "jumahtaa" johonkin henkilöön, ja seuraan häntä salilla. Usein hän on silmissäni "täydellinen", kaunis, iloinen kaikille, energinen jne jne..
Kuivakka himoliikkuja, joka ei varmaan uskalla syödä mitään eikä kestä pölyhiukkastakaan tarkasti kontrolloidussa maailmassaan. Olisiko syömishäiriöinenkin.
Voit varmaan saada kaiken minkä hänkin: miehen, lapset, kodin, kuntoilun ja meikin. Siitä vaan toiminaan.
ihmisen aika ei yksinkertaisesti voi riittää kaikkeen tuohon, tai laatu kärsii.
Eli ihailemasi ihminen saattaa ollakin: huono kiireinen äiti, pihtaava vaimo, välinpitämätön terveyskeskuslääkäri ja sairaalloinen liikkuja.
sitten heidän perheessään on sovittu niin, että mies ottaa enemmän vastuuta lapsista ja äiti tekee uraa. Mitä pahaa siinä on? Jos kuvailemani nainen olisikin mies, niin kukaan ei vetäisi "huono isä" -korttia esiin!
-AP-
Kuivakka himoliikkuja, joka ei varmaan uskalla syödä mitään eikä kestä pölyhiukkastakaan tarkasti kontrolloidussa maailmassaan. Olisiko syömishäiriöinenkin.
Voit varmaan saada kaiken minkä hänkin: miehen, lapset, kodin, kuntoilun ja meikin. Siitä vaan toiminaan.
Koska anorektikot ja bulimikot eivät yksinkertaisesti jaksaisi tehdä niin isoilla painoilla treeniä, mitä tämä nainen tekee!
-AP-
umpikateellisen toiveajattelua! =D
Kuivakka himoliikkuja, joka ei varmaan uskalla syödä mitään eikä kestä pölyhiukkastakaan tarkasti kontrolloidussa maailmassaan. Olisiko syömishäiriöinenkin.
pääsee kateudestaan?
Mutta ap senkun puolustelee omaa mielikuvaansa, ei siis edes halua päästä kateudesta irti.
pääsee kateudestaan?
Mutta ap senkun puolustelee omaa mielikuvaansa, ei siis edes halua päästä kateudesta irti.
saada kuin naisen haukkumista ilman sen parempaa tietoa totuudesta (esim. siitä, onko hän huono äiti tai keskinkertainen terkka).
-AP-
niin tunnen lääkäreitä, jotka tekevät töitä "alle normityöviikon", esim. päivystävät 3x/kk ja saavat siitä niin isot rahat, että ei edes tarvitse tehdä muita töitä. Tai lyhennettyä työviikkoa, koska palkka on joka tapauksessa hyvä. Erityisesti jos on pieniä lapsia. Eli näin aika voi riittää.
Mutta itse ongelmaan, ap:ta voisi auttaa parhaiten oman itsetunnon vahvistaminen. Terapiassa, itsehoitona...tai sitten vaan päättää ryhtyä tekemään asioita, mitä arvostaa ja haluaa tehdä ja mistä nauttii.
Ulkonäköasia on vaan pakko hyväksyä, koska sille ei voi mitään, että kauniimpia ihmisiä aina löytyy. Itsellekin ulkonäkö on jonkin verran hankala paikka itsetunnollisesti. Minua on auttanut sen huomaaminen, että on olemassa tavallisen näköisiä naisia, jotka ovat kuitenkin "hurmaavia", suosittuja, ja elävät hauskaa ja vauhdikasta elämää - olen heidän myötään tajunnut, etten voi käyttää ulkonäköäni "tekosyynä" sille, etten voisi olla kaikkea sitä, mitä haluan (ts. itsevarma, elämästä nauttiva tai jotain vastaavaa). En nyt ehdi kirjoittaa kovin tarkasti, mutta ehkä joku tajusi tuosta jotain.
Usein ulkonäkö on muuten helposti parannettavissa pikkuisilla jutuilla. Vähän katsoo mitä syö ja miten liikkuu, miten meikkaa ja kuinka usein käy kampaajalla.
Mulla on tuttuina lääkäreitä, jotka tekee töitä vain noin puoli vuotta ja sitten lopun vuodesta lomailevat ja reissaavat ympäri maailmaa yms. Jos tekee jonkun firman kautta töitä terveyskeskukselle, saa siis ihan virka-ajassa ihan tähtitieteellistä palkkaa niin ettei tarvii tehdä töitä kuin osan vuodesta.
Ja hiljakkoin oli Hesarissa juttu lääkäreistä, joista on niin kova pula ihan Helsingissäkin että saavat hyvin pitkälti sanella ehtonsa, esim. että tekevät vain nelituntista päivää. Ainakin artikkelissa kerrotulla nuorella naislääkärillä oli kuitenkin lapsilla kokopäiväpaikat päiväkodissa.
kovasti töitä ja lisäksi on lapset. Nuo liikunta hetket ovat todennäköisesti ainoa "oma-aika" mitä on. On mukava päästä omillaan päästämään höyryjä ja moikkaamaan samalla tuttavia, kyllähän siinä hymyilemään piristyy =)
Näin ainakin minulla. Kova, vastuullinen työ (en ole kuitenkaan lääkäri), pari lasta ja ihana mies. Edellä mainittujen asioiden tasapainossa pito syö paljon päivittäistä energiaa. Liikunta on minun lepoaikani missä pääsen rentoutumaan =)
Ei kannata olla kateellinen samanlaista puurtamista se on itsellekkin ;)
Yksityisvastaanottoa ja vain vähän takapäivystyksiä?
Käyttäiskö tarvittaessa piristeitä ja hormoneja?
Hankkisko se rahalla kodinhoitoa ja lapsenhoitoa?
Entäs jos sillä on mies joka vaatii täydellistä vartaloa ja vaimo treenaa hulluna jotta mies ei pettäisi?
Entäs jos ystävällisyys johtuu siitä että naine kokee jostian syyllisyyttä toisia kohtaan, esimerkiksi syyllisyyttä siitä ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä jos kotona on palkattua kodinhoitoapua? Ehkä on korostetun ystävällinen, koska mielessään on ilkeä ja tuntee syyllisyyttä tai ehkä on korostetun ystävällinen, koska kokee että muuten toiset ovat kateellisia ja siksi pahansuopia.
Voisiko nainen olla neuroottinen perfektionisti joka vaatii itseltään liikaa eikä ole mihinkään oikeasti tyytyväinen?
Jos mies onkin työtön, tai koti-isä? Auto rahoitusyhtiön omaisuutta? Koti vuokra-kolmio? Joogaako kotona dvd:n kanssa? Onko itsellään juoksumatto? Pilates ja spinning on molemmat kerran viikossa. Treenivaatteet nyt ostaa samalla kun käy ruokakaupassa tai tilaa netistä ja jotkut osaa vetästä meikin 5 minuutissa.
T. Nimim. en saa aikaiseksi käydä salilla, enkä osaa meikata, enkä liioin osaa small talkiakaan... eli aika epätäydellinen olen
ihmisen aika ei yksinkertaisesti voi riittää kaikkeen tuohon, tai laatu kärsii.
Eli ihailemasi ihminen saattaa ollakin: huono kiireinen äiti, pihtaava vaimo, välinpitämätön terveyskeskuslääkäri ja sairaalloinen liikkuja.
Miten minulla olisi aikaa olla lasteni kanssa koskaan, jos kävisin töissä ja harrastaisin 5 kertaa viikossa omia jumppaharrastuksiani? EI MITENKÄÄN!
Raha ei tuo kuulkaas lisätunteja vuorokauteen. Siivouspalveluita voi ostaa, mutta harvalla meistä on sisäkkö kuitenkaan!
En lukenut pidemmälle joten en tiedä millainen ap:n elämäntilanne on. Ilmeisesti ei ainakaan paljoa huollettavia ja isoa kotia, kun ehtii istuskella salilla jatkuvasti pohtimassa toisten elämää eikä ymmärrä että tuo yhtälö ei voi oikein toimia! Voin ap kertoa, että jos nainen käy töissä, hän ei juurikaan ehdi nähdä lapsiaan. Kenen luulet hoitavan lapset sillä aikaa kun äiti nostelee puntteja? Entä ehtivätkö lapset harrastaa mitään, jos äiti juoksee kaiket illat hikiliikkumassa? Ehkä amerikkalaiset leffat ja sarjat luovat käsityksen siitä, että ihmisellä voi olla perhe, työ ja silti liuta harrastuksia ja kaikki toimia mainiosti, mutta ei se niin mene. Jos eivät aikuiset kärsi, niin kärsivät lapset.
kadehtimalla ihmistä, josta en kuitenkaan tiedä juuri mitään. Jokaisella ihmisellä on omat vaikeat asiansa, eikä kenenkään onnellisuutta tai elämässä onnistumista voi ulkopuolinen todellakaan tietää!
Keskityn omiin hyviin puoliin elämässä, enkä ikinä vertaa niitä muiden elämään.
kadehtimalla ihmistä, josta en kuitenkaan tiedä juuri mitään. Jokaisella ihmisellä on omat vaikeat asiansa, eikä kenenkään onnellisuutta tai elämässä onnistumista voi ulkopuolinen todellakaan tietää!
Keskityn omiin hyviin puoliin elämässä, enkä ikinä vertaa niitä muiden elämään.
En kuitenkaan itse voisi millään tavalla kadehtia perheenäitiä, joka käyttää tuntikausia kuntosalilla tuhraamiseen lähes päivittäin. Päin vastoin, kauhistuttaa sellaisen ihmisen itsekeskeisyys, elleivät lapsen sitten ole jo kouluikäisiä ja esim. koulussa sinä aikana.
Miten pääsen tästä pakkomielteestä ja kateudesta eroon? Haluaisin suhtautua tähän naiseen normaalisti :(
-AP-